Tuu­su­lan pi­tä­jäs­sä on kol­me taa­ja­maa. Kel­lo­kos­kel­la on toi­mi­nut me­tal­li­teh­das ja mie­li­sai­raa­la, mut­ta se on hiu­kan si­vus­sa. Jo­ke­las­sa on van­ki­la ja pai­kal­lis­ju­nien py­säk­ki ja sii­tä pää­see hel­pos­ti Jär­ven­pää­hän ja Hy­vin­kääl­le.

Kes­kus­taa­ja­ma Hy­ry­lä on mo­nen tien ris­teys, jol­la on hui­ma his­to­ria. Siel­lä toi­mi jo Kri­min so­dan (l853–56) ai­ka­na ve­nä­läi­nen va­rus­kun­ta, jos­ta val­men­net­tu so­ta­jouk­ko pää­si Kri­mil­tä suo­raan Mus­tal­le me­rel­le asei­ta ka­lis­te­le­mat­ta. Veri pun­nit­tiin vas­ta Bal­ka­nin vuo­ril­la, jos­ta ker­ro­taan vie­lä­kin lau­lus­sa: ”nuo­ru­kai­sel­le kuol­la kuu­luu”.

Hy­ry­läs­sä oli myös van­ha ja kau­nis or­to­dok­si­nen kirk­ko, ”Rys­sän kirk­ko”, jos­ta en­sik­si pois­tui kul­tai­nen ku­po­li ja myö­hem­min koko kirk­ko. Il­ma­tor­jun­nan lo­pet­ti puo­lus­tus­mi­nis­te­ri Sep­po Kää­ri­äi­nen. Hän siir­si Pu­ti­nin tä­män päi­vän uh­kauk­sia ar­vaa­mat­ta tuon toi­min­nan vuon­na 1998 Hat­tu­lan Pa­ro­lan num­mel­le. Jäl­jel­le jäi Il­ma­tor­jun­nan mu­seo.

Kes­kei­nen kort­te­li Hy­ry­läs­sä kuu­lui ai­ka­naan Elan­nol­le. Isä­ni veli eli Jaak­ko-setä oli myy­mä­län hoi­ta­ja. Kau­niin puu­ra­ken­tei­sen kaup­pa­ra­ken­nuk­sen ylä­ker­taan oli ky­hät­ty pah­vi­sei­nän avul­la kah­den huo­neen asun­to pie­nen per­heem­me muu­tet­tua ete­lään La­pu­al­ta. Äi­ti­ni oli lo­pet­ta­nut työn­sä La­pu­an Haa­pa­kos­ken ky­län ala­kou­lun opet­ta­ja­na.

En­sim­mäi­nen muis­ti­ku­va­ni täs­sä elä­mäs­sä oli se, kun olim­me tul­leet ras­kaa­na ol­leen äi­ti­ni kans­sa La­pu­al­ta Os­ka­ri-isä­ni pe­räs­sä ete­lään. Isä oli pääs­syt Hel­sin­kiin ve­si­joh­to­lii­ke Ter­moon put­ki­töi­hin. Äi­ti­ni työt Haa­pa­kos­ken ala­kou­lun opet­ta­ja­na oli­vat päät­ty­neet osit­tain sen­kin ta­kia, et­tä hä­neen oli is­ke­nyt sen ajan vit­saus, la­van­tau­ti.

Työ­u­ran­sa isä teki Hu­be­ril­la, fir­mas­sa, joka oli ra­ken­ta­nut sekä Hel­sin­kiin et­tä Tur­kuun kun­nal­li­sen ve­si­joh­to­ver­kos­ton.

Isä oli an­ka­ra Uk­ko-Pe­kan eli Pehr Evind Svin­huf­vu­din kan­nat­ta­ja. Var­hai­nen muis­ti­ku­va­ni liit­tyy pre­si­den­tin vaa­liin. Olin noin kak­si­vuo­ti­as. Olim­me äi­ti­ni kans­sa kuun­nel­leet jon­kin­lais­ta ki­de­ko­net­ta ja saa­neet sel­vil­le, et­tä Uk­ko-Pek­ka oli hä­vin­nyt niu­kas­ti Kyös­ti Kal­li­ol­le.

Kun isä tuli ko­tiin, rien­sin ker­to­maan uu­ti­sem­me: ”Ei tul­lut Uk­ko-Pek­ka uu­del­leen, Tal­lio tuli”. Sii­nä etei­sen pit­käl­lä rä­sy­ma­tol­la koin isä­ni kiu­kun. Äi­ti­ni nuh­te­li avi­o­mies­tään tä­män ty­lys­tä suh­tau­tu­mi­ses­ta ker­to­maa­ni uu­ti­seen, jon­ka hän tie­ten­kin it­se­kin jo tie­si.

Tuos­ta ajas­ta jäi mie­lee­ni kak­si merk­ki­mies­tä. Elan­non pää­joh­ta­jan Väi­nö Tan­ne­rin vie­rai­lu­ja pe­lät­tiin. Eten­kin Jaak­ko-setä pel­kä­si. Hä­nel­lä oli ta­pa­na viet­tää il­ta­päi­vän al­kua Gus­ta­ve­lun­din ra­vin­to­las­sa ja au­ta ar­mi­as, jos Tan­ner oli­si löy­tä­nyt hä­net yl­lä­tys­käyn­neil­lään siel­tä. Tois­ta ni­mi­mies­tä en en­nen Tik­ku­ri­laan muut­to­am­me ta­van­nut, mut­ta ker­rot­tiin, et­tä kuu­si­kon kes­kel­lä asu­neen Tal­vi­so­dan ai­kai­sen puo­lus­tus­mi­nis­te­rin Juho Niuk­ka­sen koi­ra on hul­lu.

Muu­ta­ma päi­vä sit­ten sain pää­hä­ni vie­rail­la Hy­ry­läs­sä, Kym­me­nen vuot­ta jo­kai­seen is­tun­toon eh­ti­nyt kan­sa­ne­dus­ta­ja, Seep­su­lan ki­ven­murs­kaa­ja Ju­ha­ni Sjöb­lom piti fir­man­sa ko­kous­ta, jo­ten en hän­tä häi­rin­nyt ja ajoin tuon kau­an säi­ly­neen Elan­non, vä­lil­lä mon­ta omis­ta­jaa näh­neen kau­niin ra­ken­nuk­sen ta­ka­pi­hal­le. Juu­ri kun tu­lin koh­dal­le, ka­ter­pil­la­ri repi pe­rä­sei­nää sä­pä­leik­si. Ka­dun vie­res­sä oli hou­kut­te­le­va mai­nos­ku­va ton­til­le ra­ken­net­ta­vas­ta ne­li­ker­rok­sis­ta asuin­ta­los­ta.

Näin muut­tu­vat mai­se­mat. Ja elin­ta­so ko­ho­aa Hy­ry­läs­sä­kin.

Mart­ti Huh­ta­mä­ki

Kir­joit­ta­ja on la­pu­a­lais­läh­töi­nen eme­ri­tus­pää­toi­mit­ta­ja, kir­jai­li­ja ja ur­hei­lu­vai­kut­ta­ja