Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­an kau­pun­ki on pal­kan­nut li­sä­hen­ki­lös­töä var­hais­kas­va­tuk­seen myös val­ti­on eri­tyi­sa­vus­tuk­sen mah­dol­lis­ta­man hank­keen kaut­ta. Kas­vat­ta­jien hen­ki­lö­mää­rää on vah­vis­ta­mas­sa, vuo­den mit­tai­sen hank­keen kaut­ta, kuu­si re­surs­si­las­ten­hoi­ta­jaa syys­kuun alus­ta al­ka­en. Yk­si heis­tä on Satu Hie­ta­la, joka te­kee työ­tä pää­a­si­as­sa Hau­ta­sen ta­lon päi­vä­ko­dis­sa ja vie­rei­ses­sä Jo­ki­laak­son päi­vä­ko­dis­sa.

– Olen var­hais­kas­vat­ta­jien li­sä­a­pu­na siel­lä, mis­sä eni­ten tar­vi­taan. Mi­nul­la on oma lu­ku­jär­jes­tys, jo­hon on so­vit­tu­na pai­kat ja työ­teh­tä­vät, mut­ta ti­lan­teet voi­vat muut­tua päi­vän ai­ka­na. Jos tu­lee sai­ras­tu­mi­sia tai mui­ta yl­lät­tä­viä muu­tok­sia, mi­nut kut­su­taan mu­kaan ja tar­vit­ta­es­sa toi­min myös si­jai­se­na. Au­tan vaik­ka las­ten pu­et­ta­mi­ses­sa, nu­kut­ta­mi­ses­sa, lei­keis­sä ja olen si­jais­ta­nut var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jaa, Hie­ta­la ker­too työn­ku­vas­taan.

Hän naut­tii vaih­te­le­vas­ta työs­tään.

– Tämä on an­toi­saa ja mo­ni­puo­lis­ta. Olen re­surs­si­las­ten­hoi­ta­ja mut­ta se ei vai­ku­ta työn­ku­vaa­ni las­ten­hoi­ta­ja­na. Työ­ni on nyt vain liik­ku­vaa. Me­nen avuk­si ai­na sin­ne, mis­sä apua tar­vi­taan. Se vai­kut­taa pal­jon työn­te­ki­jöi­den työs­sä­jak­sa­mi­seen­kin, kun on apu­kä­siä käy­tet­tä­vis­sä. Mi­nut ote­taan ai­na ilol­la vas­taan ja ajoit­tain oma roo­li tun­tuu suu­rem­mal­ta kuin mitä se omas­ta mie­les­tä on­kaan. Mut­ta ihan joka päi­vä sen työs­sään huo­maa, mi­ten tär­ke­ää on, et­tä var­hais­kas­va­tuk­ses­sa on riit­tä­vä mää­rä hen­ki­lö­kun­taa joka päi­vä, Hie­ta­la to­te­aa.