Elää täy­sil­lä tai elää täyt­tä elä­mää... Täy­sin ar­voo­tuk­sek­si jää­viä muo­rot­to­mia lau­sah­ruk­sia. Vaa­tiis pa­li­on tar­ken­nuk­sia. Ei eres EU oo mää­ri­tel­ly näil­le ki­är­rä­tys­s­tan­tar­tia. Ja jos joku väit­tää elä­vän­sä täy­sil­lä, on mei­rän teh­tä­vä osoot­taa, kuin­ka vää­räs oot. Tai ker­toa kuin­ka he­lep­pua se sul­le on, kun on kaik­ki ol­lu va­la­mi­hi­na.

Mi­ä­hen tu­loo is­tut­taa puu, kas­vat­taa poi­ka ja ra­ken­taa ta­loo. En­sim­mää­sen al­le­ki­ri­oo­tan. Ka­ha­res jä­lä­kim­mää­ses on epä­on­nis­tu­mi­sen jä­lä­kee­nen tus­ka tur­han suu­ri. Mo­lem­mis kum­min­kin se asi­an suun­nit­te­lu ja esi­ty­ät tun­tuu me­le­ko mu­ka­vil­ta. Jos­pa se päi­vi­tet­tääs mu­a­to­hon ”mi­ä­hen tu­lee is­tut­taa puu, yl­lä­pi­tää val­miut­ta su­vun­jat­ka­mi­seen ja vaih­taa au­to­hon ve­si­pump­pu”.

Toi­saal­ta, nyt jos roi­kut si­ä­lä it­te­riit­too­suu­ren ja lo­put­to­man it­te­lu­at­ta­muk­sen ka­ton­har­jal­la ja jo­ka­päi­vää­nen hu­a­li oman eri­no­maa­suu­ren osoot­ta­mi­ses­ta täyt­tää päi­vät, niin aloo­ta uus har­ras­tus. Sel­laa­nen jos­ta et ti­ä­rä oi­keen mi­tään. Te­köö to­rel­la hy­vää sa­nua jot­ta ”moon niin no­loo näis”. Se opet­taa sa­mal­la it­tel­le nau­ra­mi­sen ja­lua tai­tua.

Jus­ti­hin sul­le pa­ra­han elä­män opet­te­lu, se on pi­ree ja han­ka­lee pro­ses­si kun ty­äeh­to­neu­vot­te­lut. Oho­jee­ta kyl­lä sa­te­loo mo­nes­ta suun­nas­ta.

Mo­net vaih­to­e­he­rot on ti­ä­tys­ti hyvä asia. Se vaa­tii kum­min­kin me­le­keen ai­na asi­an ko­kee­le­mis­ta, vähä niin­ku so­vit­taas kau­pas ken­kiä, jo­ho­na ei oo ko­ko­ja. Ja vas­ta ka­ha­ren päi­vän pääs­tä huo­maat, kuin­ka ka­pia les­ti niis oli.

Jo­ho­na­kin vai­hees kum­min­kin hu­a­maat tu­hu­lan­nees ai­kaa ar­mot­to­mas­ti. Se on he­lep­pua, kos­ka me em­mä näe, min­kä ver­ran ai­kaa meil­lä on käy­tös. Ra­han suh­teen on he­lep­poo ol­la tar­kem­pi, kos­ka lom­pak­koon voi kur­kis­taa ja pank­ki­ti­lin sal­don tar­kas­taa. Se on väis­tä­mä­töön to­si­a­sia, jol­le voi nau­rah­taa ja läh­tiä kat­to­ma­han, mi­hin­kä se toi­nen jun­tu me­ni­kään.

Kun is­tun por­ta­hil­la il­ta­kah­vin jä­lä­keen tu­ho­a­mas omaa ter­veyt­tä, kat­to­mas kun it­te is­tut­ta­ma­ni koi­vun­tai­met hei­luu tuu­les, ei­kä kuu­lu kun met­tä­kir­vi­sen sy­ly­ke­mis­tä, ala­kaa ti­lan­ne ol­la ko­ho­ral­lan­sa. Pu­he­lin­kin jäi nä­kö­jään tu­pa­han.

Kar­mo Pat­re­ti

Ps. Vii­kon lo­man ja ko­mee­ren ke­sä­päi­vien har­haan­joh­ta­mi­na pi­rä­täm­me oi­keu­ren vaih­taa mi­ä­li­pi­ret­tä jon­kun ai­jan pääs­tä.