Tätä ki­ri­joo­tel­les kes­ki­ke­sän ju­hu­la on kään­ty­nyt vii­mei­sil­le tun­neil­leen. En ole enää vu­a­siin yrit­tä­nyt saa­vut­taa ylees­ten laa­tu­vaa­ti­mus­ten mu­kaas­ta ju­han­nus­vi­a­ton ta­sua. Oon saa­vut­ta­nut omal­la as­tee­kol­la lä­hes mak­si­maa­li­sen oro­tu­sar­von. Tai pa­rem­min­kin löy­tä­nyt sen oman as­teik­ko­ni ste­re­o­ty­pi­oo­ren se­ka­mels­kas­ta.

Pe­rin­tee­ses­ti ajoon yhy­ren aja­mat­to­man tiän. Sii­nei saa ol­la as­valt­tia ja toi­veis­sa oli taus­ta­pei­lin py­sy­vän puh­taa­na ajo­va­loos­ta. Kau­kaa­se­na haa­vee­na oli myös muu­san pomp­sah­ta­mi­nen esiin, kun so­pi­va bi­o­toop­pi tu­loo vas­ta­han. Vai oli­ko pe­rim­mää­se­nä syy­nä kum­min­kin aja­tus, et­tä ju­han­nuk­se­na pi­tää läh­tiä jo­hon­kin? Tämä ky­sy­mys saat­taa syr­jäyt­tää sään tul­kin­nan sa­tun­nais­ta­paa­mis­ten ai­hee­na. Mut­ta vaan ju­han­nuk­se­na.

Vaik­ka au­to­ra­ri­o­kin oli tu­kah­ru­tet­tu klo­ro­for­mil­la ja toi­veis­sa oli eh­kä jo­kin muu kir­joot­te­lun ai­he, vii­na­pi­run lail­la kor­vaan kuis­kaal­ti­hin ju­han­nuk­sen toi­min­taan liit­ty­viä muis­to­ja. Pi­kaa­sen kau­pas käyn­nin yh­tey­res to­te­sin, et­tei kes­kus­ta ol­lut­kaan ty­hy­jä kun la­bo­ra­to­ri­os­ta ka­ran­neen tap­pa­ja­vi­ruk­sen jäl­jil­tä. Ei­kä lä­hes­kään jo­kaa­ses vas­taan­tu­le­vas­sa au­tos ol­lut nai­so­le­tet­tu kul­jet­ta­ja. Toki stres­si­pis­tei­ren kra­vun kään­tö­pii­ril­lä tu­hi­se­via mi­ä­so­le­tet­tu­ja jon­kin ver­ran nä­kyi ra­tin ta­ka­na.

Vaik­ka ulu­koo­ses­ta ha­bi­tuk­ses­ta tus­kin sitä huo­maan, oon lä­hes­ty­mäs­sä maan­pääl­li­sen tä­män­ker­taa­sen va­el­luk­sen ta­ka­kaar­ret­ta, toi­vot­ta­vas­ti. Elä­ke­ker­ty­män ole­ma­toon mää­rä ala­kaa häm­mäs­tyt­tää. Suo­ra­mark­ki­noon­nis ei enää kau­pi­tel­la jar­rua, vaan jon­kin­laa­sen toi­min­ta­ky­vyn yl­lä­pi­tä­mi­sek­si vält­tä­mät­tö­miä elik­sii­ri­pil­le­riä. Ka­ma­sut­ra-kir­jo­jen si­jaan kir­jas­tos­sa sul­le tyr­ky­tään keit­to- ja mat­kaa­lu­kir­jo­ja.

So­si­aa­li­sen me­ri­an vir­ras­sa­ni tein myös se­le­ki­än huo­mi­on, joh­tu­en eh­kä ys­tä­vie­ni ikä­ja­kau­mas­ta. Fes­ti­vaa­li­ku­vat puut­tui­vat täy­sin. No poik­keuk­se­na eh­kä oli naa­pu­ri­kun­nan ihi­mi­sen ko­koo­nen ta­pah­tu­ma. Ruo­kaa ja kaik­kea ma­ta­lan syk­keen toi­min­taa si­tä­kin enem­män. Tun­tuu so­pi­van ihi­mi­sel­le. Sa­ran ne­li­ön alu­eel­ta kai­ken ora­vaa pi­ä­nem­män tap­pa­van lait­teen hu­ris­tes taus­tal­la haa­veil­laan enää per­for­mans­sin omai­sis­ta har­vak­sel­taan ta­pah­tu­vis­ta ty­ä­suo­rit­teis­ta.

Väis­tä­mät­tä tu­loo mi­ä­le­hen aja­tus not­ta ke­sää tar­vi­ta­han jo kan­san­ter­vey­rel­li­sis­tä syis­tä joh­tu­en joka vu­a­si. Ly­hy­e­nä, mut­ta vä­hä­sa­tee­se­na...

Kar­mo Pat­re­ti