Näin kun kes­ki-iän har­maan ar­ki­suu­ren jo pi­ak­koon hää­möt­tää tai­va­han­ran­nas, pys­tyy jo pik­ku­hi­li­jaa my­än­tä­mä­hän it­tel­len­sä pi­ä­niä epä­on­nis­tu­mi­sia. Vaik­ka se on­kin ge­neet­ti­sen alu­e­pe­ri­män vas­taas­ta toi­min­taa. Niin­pä on mun­kin ai­ka ot­taa lak­ki nöy­räs­ti kä­te­hen ja pal­jas­taa tuu­hia, ei kal­juun­tu­va pää­la­ki.

Lo­man ala­ka­es var­si­naas­ten ty­ä­su­a­ri­tus­ten lis­tal­la oli vaan kaks asi­aa. Pi­ä­niä ens ta­la­ven polt­to­puut, mikä on­nis­tuu­kin troop­pi­sis­ta olo­suh­teis­ta hu­a­li­mat­ta. Piti pi­tää krop­pa vaan ko­lo­ma­so­sa­te­hol­la. Toi­nen asia oli nur­mi­kon­leik­kuu-tois­to­jen saa­mi­nen mah­dol­li­sim­man vä­hää­sik­si. Täs­kin on­nis­tut­ti­hin sii­nä mää­rin, et­tä ky­lä­lääs­ten mai­se­moin­ti-työ­ryh­mä oli kes­kus­tel­lu kuu­lem­ma jo va­ka­van va­roo­tuk­sen an­ta­mi­ses­ta.

Mö­kin­vu­ak­rauk­sen oon jät­tä­nyt jo ai­jat sit­ten. Kun tu­loo elet­tyä tu­a­ta mök­kie­lä­mää ym­pä­ri vu­a­ren. Ty­ä­lei­rin kal­taa­sis olo­suh­teis pi­rem­män ai­kaa viih­ty­vil­lä on­kin to­ret­tu kan­san­ta­lou­rel­li­ses­ti hu­a­no, pit­käl­le elä­kei­äl­le al­tis­ta­va gee­ni­muun­nos.

Moon li­säk­si ky­ly­mä rin­ku­la per­sauk­sen ym­pä­ril­lä orot­ta­nu, kos­ka lo­ma­päi­vi­tyk­siä so­mes pu­a­li­am­ma­tik­sen­sa seu­raa­va kas­vo­toon tu­a­mi­o­kun­ta ho­kaa mun puu­tok­set. Ei oo var­pa­hien ve­res­li­ruu­tus­ku­vaa. Ei­kä pu­ner­ta­van au­rin­gon­las­kun puu­te­roo­maa tai­va­han­ran­taa. Moon­ki käyt­tä­ny yä­tä pää­a­si­as nuk­ku­mi­se­hen.

Piti käy­rä kat­te­le­mas myös met­tä­pals­to­jen ti­laa. Se­kin nyt jäi, vaik­ka kyl­lä­hän va­loo­saa ai­kaa olis ol­lu sen ver­ran, not­ta ne olis ke­riin­ny poik­ki­sar­ka­han kä­vel­lä lä­pit­te. Piti kat­tel­la sitä era­koo­tu­mis­ma­jan paik­kaa, mis­tä olis riit­tä­väs­ti tä­hys­tys­suun­tia lä­hes­ty­viin tun­get­te­li­joo­hin.

Mä­kin jou­ruun ki­ris­tä­mä­hän pai­kal­li­sia ra­joo­tuk­sia taas kiih­ty­mis­vai­hees. Kun kuu­lui au­ton pö­ri­nää, niin äk­ki­ää sei­so­ma­han por­ta­hil­le kä­ret kyy­ner­päi­tä my­ä­ten ris­tis, tor­ju­vas asen­nos. Ky­lä­hän ei tar­vin­nu tul­la il­man ni­su­ja ja ko­lo­man­nel­la ker­ral­la myös Ju­hu­la­mok­kaa. Tun­tuu not­ta ne­kään ei oi­keen te­hon­nu.

Nyt ku tätä lu­koo, näyt­tää me­le­ko ylit­te­pää­se­mät­tö­mäl­le. Oon­ko­han mä ol­lu lo­mal­la ol­len­kaan. Kau­hi­at oro­tuk­set oli ase­tet­tu.

Mä teen­kin kan­sa­laa­sa­loot­teen et­tä siir­ry­tään vuo­sit­tai­ses­sa fy­si­o­lo­ki­ses el­py­mi­ses tal­viu­nien suo­si­mi­seen. Päi­vä­u­nien nuk­ku­mi­sen oon to­sin kyl­lä ot­ta­nu lois­ta­vas­ti hal­tu­hun.

Ja teil­le joil­la on lo­maa vie­lä, pa­hoit­te­lu­ni. Jäi­sen aa­mu­kas­te­hen hyi­nen rii­pi re­pii jo var­pa­hien vä­lit ve­ril­le. On­han syk­sy­kin sil­ti... Vu­a­re­nai­ka.

Kar­mo Pat­re­ti