Eläm­me ko­via ai­ko­ja ys­tä­vä hyvä, sa­noi Aku koi­ral­le. Ei­kä näy­tä ihan heti he­le­pot­ta­van. Syk­syn utuu­set, jäi­sen ka­la­si­at aa­mut purs­kut­taa rääp­pää si­li­mi­hin, kun ylä­hän pi­tääs nous­ta. Kai­ken­laa­set al­ko­ho­lil­la suu­rus­te­tut me­nes­tys-re­a­li­tyt ru­pi­aa py­ä­ri­mä­hän sekä tel­kus et­tä löö­piis.

Joka toi­nen päi­vä ala­kaa tul­la pu­a­lu­e­gal­lup­pia, jos­son dra­maat­ti­nen 1 pro­sen­tin muu­tos (vir­he­mar­gi­naa­li 2,5%).

Mut­ta tuu­ma­sin not­ta ai­naa­sen vin­ku­mi­sen si­jaan voi­sin kes­kit­tyä ja­ka­ma­han neu­vo­ja ti­ä­tä­mät­tö­mil­le. Tä­hän it­te-ra­ken­net­tu­hun val­ta-ase­ma­han joh­ta­nut ke­hi­tys­käy­rä on se­koo­tus kir­jas­ton, Mac­Gai­ve­rin ja my­ä­hem­min Goog­len se­ka­käyt­töä. Höys­tet­ty­nä an­nok­sel­la syn­nyn­nääs­tä, jo­ta­kin. Tai eh­kä suu­rin ai­nees­to tu­loo kum­min­kin mui­ren te­ke­mis­tä vir­heis­tä, joi­ta it­te ei oo vaan ke­riin­ny tai us­kal­ta­nu te­he­rä.

Oleel­li­sin ti­a­to on kum­min­kin se, kos­ka se ti­a­to pi­tää ni­a­laas­ta hi­li­jaa­sek­si. Vaik­ka oli­sit lää­kä­ril­le pää­syä oro­tel­les var­mis­tu­nut jo di­ag­noo­sis­ta, an­na ny sil­le­kin ma­ha­rol­li­suus. Muu­toon saa­te­ta­han kurk­ku­ki­pua ru­ve­ta tä­hys­te­le­mä­hän rec­tu­min kaut­ta. Ja niil­lon kum­min­kin pe­lit ja rens­se­lit mil­lä lu­an­nis­tuu pa­rem­min sun val­heel­li­sen mi­nä­ku­vas tut­kiel­ma. Po­ho­ja­laa­nen miäs pa­ra­noo hy­vin jo sii­nä oro­tus­hu­a­nees. Si­säl­le pääs­tes on hy­vin vä­hän enää mi­tään.

Au­to­kau­pool­la­han sitä moni miäs tun­too it­ten­sä oraak­ke­lik­si. Sii­non­ki sit­ten pi­te­le­mis­tä, kun so­ke­al­ta nais­pa­pil­ta saa­res­ta os­tet­tu, vaan ke­sää­sin ajet­tu au­to, sy­ly­köö kam­pi­ak­si­laa as­val­til­le.

Pa­ri­suh­te­hes jus­ti­hin sama jut­tu. He­lep­po löy­tää ko­ri­at­ta­vaa tois­ten tou­huus­ta, omas vaan on pi­ä­niä sa­tun­nai­sia mur­tu­mia.

Toi­sin kun olet­taas, tämä on to­rel­la ras­kas taak­ka kan­taa. Sil­loin­kin kun sat­tuu tu­le­maan se het­ki, kun et ti­ä­rä, ti­ä­rät kyl­lä ke­nen olis pi­tä­nyt ti­ä­tää. Mut­ta to­ren­nä­köö­ses­ti hän­kin on ti­a­too­nen not­tei oo su­a­riu­tu­nut ai­van täy­rel­li­ses­ti. Jo­ten an­na vaan ol­la. Ja seu­raa­va joka tin­kaa sa­maa asi­aa tu­loo saa­ma­han täy­rel­li­sen vas­tauk­sen. Mi­kä­li hen­ki­lö oli oi­ki­aa sort­tia.

Kar­mo Pat­re­ti