Kir­joit­ta­es­sa­ni tätä ko­lum­nia mie­tin, mitä kaik­kea on­kaan en­nät­tä­nyt ta­pah­tu­maan tä­män ja vii­me kir­joi­tuk­se­ni vä­lis­sä.

Pääl­lim­mäi­se­nä mie­lee­ni tuli Van­taal­la ta­pah­tu­nut, mei­tä kaik­kia jär­kyt­tä­nyt ää­rim­mäi­sen su­rul­li­nen kou­lu­am­pu­mi­nen. Kaik­kea ta­pah­tu­miin liit­ty­viä nä­kö­kul­mia ker­ra­tes­sa yhä uu­del­leen tun­tuu, et­tä ker­ta toi­sen­sa jäl­keen omis­sa aja­tuk­sis­saan pää­see ai­na sa­maan lop­pu­tu­lok­seen, joka pää­tyy hil­jai­suu­teen.

Sy­dän ha­kee syi­tä, jär­ki poh­tii ta­pah­tu­mien kul­kua ja seu­rauk­sia. Yh­des­sä het­kes­sä ym­mär­rys­tä ei rii­tä ja toi­ses­sa riit­tää. Hy­väk­syn­tää ei. So­mes­sa­kin mie­li­pi­teet sin­koi­le­vat. Vä­lil­lä kan­taa ote­taan yh­den kom­men­tin ver­ran, toi­saal­la ki­vet ja kan­not kään­ne­tään pääs­tä var­pai­siin asi­an­tun­ti­joi­den avus­tuk­sel­la. Kaik­ki tie­tä­vät sen, et­tä jo­tain oli­si nyt tär­keä teh­dä, mut­ta mitä se jo­tain on, sii­tä ei tun­nu ole­van sel­ke­ää tai yk­si­mie­lis­tä ku­vaa. Pa­la­pe­lin pa­lat ovat se­kai­sin, jo­ku­nen eh­kä jopa hu­kas­sa. Pa­lat­kin ha­ke­vat vas­ta ko­ko­nais­ku­vas­sa paik­ko­jaan.

Van­taan ta­pah­tu­mis­ta aja­tuk­set har­hai­li­vat lak­ko-ot­si­kois­ta maa­il­man rau­hat­to­muu­teen. Kär­jis­ty­neet ti­lan­teet ei­vät tun­nu hy­väl­tä. Uk­rai­naan koh­dis­tu­van so­dan ot­si­koil­ta ti­laa rai­vaa nyt Is­ra­e­lin ja Lähi-idän ää­rim­mäi­sen herk­kä ti­lan­ne. Väis­tä­mät­tä it­ses­sä­ni huo­maan ta­pah­tu­van sa­non­nan ”pois­sa sil­mis­tä, pois­sa mie­les­tä”. Tä­nään, kun pai­kal­lis­sa­no­ma­leh­tem­me on il­mes­ty­nyt, olem­me jo Lähi-idän­kin ti­lan­tees­ta enem­män tie­toi­sia.

Myös ve­sis­tö­jen tul­va­ti­lan­teet ovat pu­hut­ta­neet. Lap­suu­den ko­ti­ky­läs­sä­ni Kau­ha­jär­vel­lä mök­ke­jä ja ran­ta­ra­ken­nuk­sia on jou­tu­nut ve­den saar­ta­mik­si. Asi­as­ta tie­tä­vät seu­raa­vat tar­kas­ti tul­va­ti­lan­net­ta, jo­hon vai­kut­ta­vat vaih­tu­vat sää­o­lo­suh­teet, ku­ten pak­ka­set ja sa­teet. Ti­lan­teet vaih­te­le­vat eri­ta­voin jo­kien ja jär­vien koh­dal­la.

Mo­nen muis­tois­sa on var­mas­ti Poh­jan­maan vuo­den 1984 tul­vat, jois­ta löy­tyy vi­de­oi­ta­kin Yo­u­Tu­bes­ta. Niis­tä pai­sun­nois­ta en vie­lä it­se muis­ta mi­tään, mut­ta on­pa se ol­lut mo­nin ta­voin huo­lia ai­heut­ta­nut ke­vät. Vi­de­ol­ta voi näh­dä, mi­ten tul­va­ve­si tun­keu­tuu ko­tei­hin, vie­den ir­tai­mis­ton, saat­ta­en vaa­raan kar­jan ja ko­tie­läi­met sekä pu­laan ih­mi­set. Val­ta­vat ovat ol­leet ti­lan­tees­ta syn­ty­neet ta­lou­del­li­set kus­tan­nuk­set ja hen­ki­nen ah­din­ko. Toi­vot­ta­vas­ti vas­taa­val­ta sai­sim­me sääs­tyä nyt 40 vuot­ta myö­hem­min.

Pal­jon on siis ta­pah­tu­nut sekä par­hail­laan ta­pah­tu­mas­sa. Mo­nin eri ta­voin il­mas­sa on eri­lai­sia jän­nit­tei­tä, ja huo­len ai­hei­ta, niin lä­hel­lä kuin kau­em­pa­na maa­il­mal­la. Kai­ken kes­kel­lä muut­to­lin­nut ovat pa­laa­mas­sa ja vuo­den kier­to­kul­ku jat­kaa omal­la ra­dal­laan. Ym­pä­ris­tös­sä näyt­tää ja tuok­suu ke­vääl­tä ja toi­vol­ta. Mi­ten ja mis­sä juu­ri minä voi­sin aut­taa ja ol­la avuk­si, on­pa sit­ten ky­sy­mys tois­ten ih­mis­ten rin­nal­la kul­ke­mi­ses­ta jär­kyt­tä­vien uu­tis­ten kes­kel­lä, tul­vien tu­hois­sa ja maa­il­man so­dis­sa? Kai­ken kes­kel­lä mie­lee­ni nou­see eri asi­ayh­teyk­sis­sä niin en­nal­ta­eh­käi­syn mer­ki­tys, ah­ke­ra työ, yrit­tä­jyys, yh­des­sä te­ke­mi­nen ja toi­sis­tam­me huo­len pi­tä­mi­nen.

Ma­ria Saa­ren­pää

Pu­heen­joh­ta­ja

La­pu­an Yrit­tä­jät ry.