Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu

mira.uu­si­hau­ta-koi­vu@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­an Tai­de­mu­se­os­sa on avau­tu­nut uu­si näyt­te­ly, jos­sa tai­tei­li­ja, ku­van­veis­tä­jä Mar­ja Kolu tuo esiin mo­nia eri­lai­sia ajat­te­lun pol­ku­ja val­koi­sek­si maa­lat­tu­jen esi­nei­den kaut­ta.

Tu­li­jaa vas­taa­not­taa en­sin­nä­kin lä­hes täy­sin vi­ti­val­koi­nen nä­ky­mä tai­de­mu­se­oon saa­pu­es­sa.

Ko­lun näyt­te­lys­sä kaik­ki esi­neet on maa­lat­tu val­koi­sek­si ja esi­neis­sä leik­kii jo­tain roo­lia var­mas­ti nos­tal­gi­suus, kai­ho­kin, mut­ta it­se asi­as­sa eni­ten niis­sä tii­vis­tyy tai­teen te­ke­mi­sen ydin. Se on uu­den luo­mi­nen, joka taas joh­taa uu­teen jon­kun muun aja­tuk­sis­sa ja te­ois­sa. Eli eteen­päin­me­no. Tai­tees­sa tuo vies­ti­ka­pu­lan eteen­päin­vien­ti on tär­ke­ää, sii­nä ruo­ki­taan myös omaa ja ken­ties jon­kun toi­sen luo­vuut­ta. Tätä Kolu pi­tää erit­täin tär­ke­ä­nä omas­sa tai­tees­saan.

– Kaik­ki tai­de ei syn­ny, ei­kä voi syn­tyä sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä sil­le täy­tyy löy­tää os­ta­ja. Tai­teel­la on pal­jon mui­ta­kin mer­ki­tyk­siä ja roo­le­ja, Kolu to­te­aa.

Jää­hy­väi­set ma­te­ri­al­le

Näyt­te­lyn nimi on ”Kaik­ki ka­to­aa val­koi­seen”. Esi­neet ovat käy­tös­tä pois­tu­nei­ta esi­nei­tä vuo­sien var­rel­ta. Van­him­mat esi­neet ovat vuo­del­ta 1988.

Esi­nei­den pin­nat ovat eri­lais­ten struk­tuu­rien val­las­sa ja Kolu nos­taa­kin niis­tä esiin muu­ta­mia eri­tyi­siä hel­miä. Hän si­ve­lee ta­kia, jon­ka turk­ki­mai­sen vuo­ren hän on maa­lan­nut vi­ti­val­koi­sek­si. Tak­ki on saa­nut ai­van uu­den ole­muk­sen ja se on jo­tain ai­ka yl­lät­tä­vää. Esi­nei­den maa­laa­mi­nen on muis­tut­ta­nut omal­la ta­val­laan hie­man ku­van­veis­toa. Mar­ja Kolu on kou­lu­tuk­sel­taan ku­van­veis­tä­jä.

Osa esi­neis­tä pi­tää si­säl­lään muis­toa Ko­lun jo edes­men­neis­tä lä­hei­sis­tä ja ys­tä­vis­tä. Te­ok­sien taus­tal­la on me­ne­tyk­sen ai­heut­ta­ma loh­dut­to­muus ja yk­si­näi­syy­den tun­ne. Läh­ti­jöi­den jäl­keen jät­tä­mät esi­neet muis­tut­ta­vat men­nees­tä. Kolu jät­tää pit­kät jää­hy­väi­set ma­te­ri­al­le ja eh­kä ys­tä­vil­leen peit­tä­mäl­lä ne val­koi­seen maa­liin. Ta­val­laan maa­laa­mal­la voi teh­dä myös men­nei­syy­den nä­ky­mät­tö­mäk­si, pes­tä sen pois. Tai ai­na­kin saat­taa sen uu­teen vai­hee­seen.

– Val­koi­nen väri sym­bo­loi myös puh­taut­ta. Se on myös or­to­dok­seil­le hau­ta­jais­ten li­tur­gi­nen väri, joka viit­taa ylös­nou­se­muk­seen.

Kolu löy­tää näyt­te­lys­tään mo­nia puo­lia. Myös pe­lot­ta­vuu­den.

– Val­koi­nen on ol­lut usein se väri, jol­la lei­ki­tään kum­mi­tus­ta. Val­koi­suus tuo tie­tyn pe­lot­ta­vuu­den ele­men­tin tä­hän näyt­te­lyyn.

Lu­mi­set han­get
ja tuis­ku

Tai­tei­li­ja Kolu (s.1956) on ko­toi­sin Ke­min­maal­ta. Hän asuu ja työs­ken­te­lee Mus­ta­saa­res­sa. Val­koi­nen väri hal­lit­see Poh­jois-Suo­men tal­vea ja poh­joi­sen kas­vat­ta­ma­na Kolu tun­tee lu­men omak­seen ja naut­tii hiih­tä­mi­ses­tä. Hän ha­lu­aa val­koi­sel­la vä­ril­lä tuo­da kat­so­jil­le elä­myk­sen, ko­ke­muk­sen vaik­ka­pa lu­mi­py­rys­tä.

Näyt­te­lyä koo­tes­saan La­pu­an Tai­de­mu­se­ol­la Kolu on eh­ti­nyt käy­dä hiih­tä­mäs­sä Simp­si­öl­lä.

– On­han täs­sä jo tul­lut käy­tyä suk­sil­la. Tyk­kään hiih­tä­mi­ses­tä kun­toi­lun ta­kia, mut­ta olen myös sel­lai­nen, et­tä jään ihas­te­le­maan ja kat­so­maan mai­se­mia, pui­ta. Simp­si­öl­lä on vaan ai­ka ko­via mä­kiä, minä et­sin mie­lel­lä­ni ta­sai­sia reit­te­jä.

Tai­de käy myös
käy­tän­nön ta­sol­la

Luo­vuus ja tai­teen te­ke­mi­nen ovat oma ”tai­teen maa­il­man­sa”, jo­hon mo­net käy­tän­nön asi­at vai­kut­ta­vat. Ar­ki on myös osa tai­te­li­joi­den­kin elä­mää. Kolu ker­too, et­tä näyt­te­lyn esi­neet oli­si­vat voi­neet jou­tua jo pois­lai­te­tuik­si ros­ka­la­val­le.

– Jos­sain­han näi­tä­kin pi­tää säi­lyt­tää, eli on olo­suh­teil­la­kin tai­tees­sa mer­ki­tys­tä. Mi­nul­la on ol­lut mah­dol­li­suus saa­da nämä va­ras­toi­tua jon­ne­kin. Olen myös saa­nut työ­vaa­te­val­mis­ta­jal­ta lah­joi­tuk­se­na vaat­tei­ta, joi­ta olen voi­nut käyt­tää täs­sä näyt­te­lys­sä. Sain myös Suo­men ar­mei­jal­ta käy­tös­tä pois­tet­tu­ja es­su­ja ja tuol­la ne nyt roik­ku­vat te­ok­se­na.