Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu

@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Kos­ket­ta­vas­sa "Sei­li"-mu­si­kaa­lis­sa Sei­nä­jo­en kau­pun­gin­te­at­te­rin la­val­la on näh­ty pit­kin syk­syä la­pu­a­lai­sia nuo­ria te­at­te­ri­o­saa­jia. Nuo­ret la­pu­a­lai­set te­at­te­rin­te­ki­jät Aar­ne Mä­ki­ran­ta ja Heik­ki Meur­man ovat näy­tel­mäs­sä mu­ka­na. Po­jat ovat Carl-po­jan roo­lis­sa, jo­hon kuu­luu kuu­luu lau­la­mis­ta ja näyt­te­le­mis­tä.

Hei­kin äi­ti Mii­na Meur­man ker­too, et­tä poi­kien mat­ka näyt­tä­möl­le läh­ti liik­keel­le sii­tä, et­tä Sei­nä­jo­en kau­pun­gin­te­at­te­ri jär­jes­ti koe-esiin­ty­mi­sen, jo­hon po­jat in­nois­saan läh­ti­vät.

– Ne­tis­tä näim­me, et­tä te­at­te­ri haki 8–10-vuo­ti­ai­ta lau­lu­tai­toi­sia lap­sia Carl-po­jan roo­liin. Mo­lem­mat po­jat il­moit­tau­tui­vat koe-esiin­ty­mi­seen, jo­hon piti val­mis­tau­tua har­joit­te­le­mal­la yk­si lau­lu mu­si­kaa­lis­ta. Koe-esiin­ty­mi­nen oli ke­vääl­lä kau­pun­gin­te­at­te­ril­la, siel­lä oli pai­kal­la oh­jaa­ja ja ka­pel­li­mes­ta­ri. Vuo­rol­laan he haas­tat­te­li­vat jo­kai­sen lap­sen ja sa­mas­sa yh­tey­des­sä ha­ki­jat myös lau­loi­vat val­mis­te­le­man­sa kap­pa­leen. Tie­to hy­väk­sy­mi­ses­tä tuli tou­ko­kuus­sa ja har­joi­tuk­set al­koi­vat elo­kuus­sa, ker­too äi­ti Meur­man nyt jo use­am­man esi­tyk­sen jäl­kei­sis­sä tun­nel­mis­sa.

Sekä Heik­ki et­tä Aar­ne ovat in­nok­kai­ta mo­nen­lai­sen tai­teen sa­ral­la eli ihan pys­ty­met­säs­tä ei läh­det­ty ta­voit­te­le­maan te­at­te­ri­roo­lia. Aar­ne te­kee te­at­te­ri­tai­teen pe­ru­so­pin­to­ja La­pu­an tai­de­kou­lus­sa ja Heik­ki mu­sii­kin pe­ru­so­pin­to­ja La­pu­an mu­siik­ki­o­pis­tos­sa. Heik­ki on esiin­ty­nyt pal­jon mu­siik­ki­o­pis­ton ja mui­den "mu­siik­ki­hom­mien" kaut­ta.

Sei­li-pes­ti kes­tää ke­vää­seen saak­ka, mut­ta jo­kai­ses­sa näy­tök­ses­sä ei to­ki­kaan ole jo­kai­nen ai­na mu­ka­na. Lap­si­roo­lis­sa on kol­mois­mie­hi­tys.

– Po­jat vuo­rot­te­le­vat kol­man­nen lap­sen, sei­nä­jo­ki­sen po­jan kans­sa. Näy­tök­siä on noin yk­si vii­kos­sa. Näy­tös­kau­si jat­kuu huh­ti­kuul­le as­ti, tie­tää Mii­na Meur­man ker­toa poi­kien par­ras­va­lou­ra­kas­ta.

Urak­ka on pit­kä mut­ta la­pu­a­lais­po­jat ovat ol­leet lä­hin­nä vain in­nois­saan.

– Po­jat ovat ol­leet ai­na tosi in­nois­saan niin har­joi­tuk­siin men­nes­sään kuin siel­tä pa­la­tes­saan. Heis­tä on pi­det­ty kau­pun­gin­te­at­te­ril­la tosi hy­vää huol­ta. Las­ten­hoi­ta­ja on hei­dän kans­saan koko ajan. Lap­set ovat saa­neet teh­dä töi­tä kym­me­nien am­mat­ti­lais­ten kans­sa ja saa­neet us­ko­mat­to­man nä­kö­vink­ke­lin am­mat­ti­te­at­te­rin te­ke­mi­seen. Kyl­lä­hän se on mo­lem­piin vai­kut­ta­nut tosi myön­tei­ses­ti. Te­at­te­ri­kär­pä­nen on tain­nut pu­rais­ta ja ko­vaa! Kuu­lem­ma enää ei edes jän­ni­tä.

Po­jat ker­to­vat, et­tä jän­ni­tys­tä oli toki aluk­si il­mas­sa. Aar­ne muis­taa ens­ka­ris­ta eli en­si-il­las­ta, et­tä jän­ni­tyk­sen lo­mas­sa hän bon­ga­si ylei­sös­tä äi­din. Siel­tä suun­nas­ta tuli tsem­pit vä­hin­tään­kin il­meel­lä!

Te­at­te­ri on Aar­nen mie­les­tä oi­kein mu­ka­va har­ras­tus.

– Pa­ras­ta on lau­la­mi­nen ja pu­hu­mi­nen la­val­la, hän ki­teyt­tää.

Heik­ki taas oli äi­tin­sä mu­kaan to­den­nut en­si-il­lan jäl­keen, et­tä "kyl­lä hä­nes­tä voi­si tul­la vaik­ka am­mat­ti­näyt­te­li­jä".

Mo­lem­mat po­jat pi­tä­vät Sei­li -mu­si­kaa­lis­ta mut­ta vink­kaa­vat tu­le­vil­le kat­so­jil­le, et­tä te­at­te­ri­kap­pa­lees­sa on mo­nen­lais­ta ään­tä.

– Sii­nä myös kil­ju­taan ja kar­ju­taan. Mut­ta se on hyvä näy­tel­mä, he to­te­a­vat.

Kos­ket­ta­va­kin se on.

– Sii­nä ta­ri­nas­sa on kyse mie­len­ter­vey­des­tä ja on se ai­ka rank­ka ta­ri­na, mut­ta kan­nat­taa tul­la kat­so­maan, po­jat tie­tä­vät.