Muu­sik­ko, lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä, la­pu­a­lais­läh­töi­nen Lau­ra Sip­po­la ko­kee ole­van­sa nai­mi­sis­sa mu­sii­kin kans­sa.

– Vä­lil­lä sitä to­sin yrit­tää ot­taa sor­mus­ta pois. Oli­si kiva ve­nyä myös muu­hun kuin mu­siik­kiin – to­sin tai­dan lo­pul­ta ol­la ai­ka lail­la mu­sii­kis­ta pää­se­mät­tö­mis­sä, hän poh­tii.

Sip­po­la viet­tää kah­det­ta­kym­me­net­tä tai­tei­li­ja­juh­la­vuot­taan. Sa­mal­la hän jul­kai­see de­byyt­ti­al­bu­min AU­RAL-tai­tei­li­ja­ni­mel­lä. Uu­si levy "Va­lois" il­mes­tyi maa­lis­kuun puo­les­sa vä­lis­sä. Le­vyn kap­pa­leet kä­sit­te­le­vät iso­ja, ek­sis­ten­ti­aa­li­sia tee­mo­ja. Ri­vien vä­leis­tä löy­tyy syvä huo­li luon­nos­ta ja eläi­mis­tä. Li­säk­si lu­vas­sa on ri­paus tai­kuut­ta. Har­ry Pot­te­ria lu­ke­neet tie­tä­vät, et­tä "va­lois" on loit­su va­lon sy­tyt­tä­mi­sek­si tai­ka­sau­van kär­keen.

– Maa­il­man tola on täl­lä het­kel­lä sel­lai­nen, et­tä nyt, jos kos­kaan, tar­vi­taan va­loa, ar­tis­ti huo­kaa.

Esi­kois­le­vyn­sä "Sa­ha­ran" 49-vuo­ti­as muu­sik­ko jul­kai­si vuon­na 2004. Sen jäl­keen hän on luo­nut oma­eh­toi­sen uran pi­a­nis­ti­na ja lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä­nä ja jul­kais­sut kuu­si täys­pit­kää soo­lo­al­bu­mia. Hä­nen mu­siik­ki­aan ovat le­vyt­tä­neet myös esi­mer­kik­si lau­lu­yh­ty­eet Club for Five ja Ra­ja­ton. Hän aloit­ti nyt uu­den po­lun uu­del­la ar­tis­ti­ni­mel­lä. Hän on siis sa­maan ai­kaan tai­tei­li­ja­na 0- ja 20-vuo­ti­as. Mikä sai si­nut vaih­ta­maan ni­meä?

– Poh­din pit­kään muu­sik­kout­ta­ni ja kuo­rin yl­tä­ni ker­rok­sia. Ryh­dyin kir­joit­ta­maan lau­lu­ja uu­sil­la tek­nii­koil­la. Työs­tim­me nii­tä stu­di­os­sa kah­des­taan tuot­ta­ja Ma­ti­as Kii­ve­rin kans­sa. Ai­kai­sem­mat le­vy­ni olin teh­nyt yh­ty­ee­ni kera, Sip­po­la erit­te­lee.

– Olen AU­RA­Li­na läh­te­nyt aja­tuk­ses­ta, et­tä tai­de ta­voit­te­lee sitä, mi­hin sa­nat ei­vät yl­lä. Mu­sii­kis­sa­ni on myös sel­ke­äs­ti uu­si soun­di.

Syn­tyy­kö lau­lui­hi­si en­sin sa­nat vai sä­vel­lyk­set?

– Yleen­sä ne syn­ty­vät yh­tä ai­kaa tai mu­siik­ki edel­lä. Jos läh­den kir­joit­ta­maan pelk­kää ly­riik­kaa on myös sii­nä heti mu­ka­na mu­sii­kil­li­nen ele­ment­ti; ryt­mi tai me­lo­dia ja har­mo­nia.

Mis­tä kum­pu­aa in­to­hi­mo­si mu­siik­kiin?

– Eh­kä­pä si­sä­syn­tyi­ses­tä herk­kyy­des­tä ja tar­pees­ta luo­da ja il­mais­ta asi­oi­ta mu­sii­kin ja lau­lu­jen kaut­ta, hän poh­tii.

Sip­po­la opet­taa lau­lun­kir­joi­tus­ta Tai­dey­li­o­pis­tos­sa ja Kriit­ti­ses­sä Kor­ke­a­kou­lus­sa. Lau­lun­te­ke­mi­sen tär­keys nä­kyy sel­ke­äs­ti myös ope­tus­työs­sä.

– Tun­tuu upe­al­ta saa­da to­dis­taa het­kiä, jol­loin uu­si lau­lu syn­tyy. On herk­kä ko­ke­mus soit­taa omaa kap­pa­let­ta muil­le ja tul­la sen kaut­ta näh­dyk­si. Näen op­pi­lais­sa­ni pro­ses­sin, jon­ka it­se­kin tun­nen: omien lau­lu­jen te­ke­mi­nen ja esit­tä­mi­nen on par­haim­mil­laan puh­dis­ta­vaa ja pa­ran­ta­vaa.

Osa meis­tä lä­väh­tää lau­lui­hin si­sään sä­vel­ten kaut­ta, toi­set taa­sen jää­vät heti kiin­ni ta­ri­noi­hin. Jot­kut meis­tä pie­ni­vät ja pilk­ko­vat sa­nois­ta jopa yk­sit­täi­siä kir­jai­mia, AU­RA­Lin(kin) sa­noi­tus­ten sa­nois­sa on usein a-kir­jain su­ju­vas­ti ja tois­tu­vas­ti käy­tös­sä:

– A on avoin ja lau­lul­li­nen vo­kaa­li. To­sin tai­taa tuo a yli­pää­tään ol­la ylei­nen kir­jain kie­lem­me sa­nas­tos­sa, Lau­ra Sip­po­la to­te­aa heti.

Tä­män ju­tun ohes­sa on ty­mäk­kä koh­ta le­vyl­lä ole­vas­ta kap­pa­lees­ta "Poh­jan­maa". Sa­maan hen­gen­ve­toon on heti to­det­ta­va, et­tä jos tai kun Sip­po­lan sa­noit­ta­mas­ta "Poh­jan­maas­ta" rii­vi­tään osia ko­ko­nai­suu­des­ta, muut­tuu sen sy­vin aja­tus. AU­RAL kom­men­toi lau­lu­aan näin:

– Poh­jan­maa kä­sit­te­lee juu­ri­a­ni poh­ja­lai­se­na nai­se­na. Käyn kap­pa­leen kaut­ta läpi tie­tyn­lais­ta vah­vuu­teen sai­ras­tu­mis­ta ja ky­see­na­lais­tan aja­tus­mal­le­ja, joi­ta olen it­se­kin omak­su­nut.

Hän ker­too Poh­jan­maan ää­ni­tys­ses­si­os­ta pa­la­vas­ti:

– Osa mi­nus­ta ha­lu­aa luo­da to­del­la isoa soun­dia. Eh­kä se on muu­sik­ko­na yk­si poh­ja­lais­piir­teis­tä­ni. Käy­tim­me pal­jon re­surs­se­ja löy­tääk­sem­me oi­ke­an­lai­set rä­jäh­dys­ten ja kir­kon­kel­lo­jen ää­net.

Haa­ve isos­ta soin­nis­ta to­teu­tui myös vii­me vuon­na kun Es­poo Big Band soit­ti Sip­po­lan sä­vel­lys­kon­ser­tin. So­lis­tei­na toi­mi­vat Lau­ra Vou­ti­lai­nen ja Jou­ni Kan­nis­to. Sip­po­la it­se soit­ti or­kes­te­ris­sa pi­a­noa.

Hel­sin­gis­sä asu­va Lau­ra Sip­po­la käy La­pu­al­la pari ker­taa vuo­des­sa. Hän esiin­tyi vii­me vuon­na La­pu­an Kan­ku­rei­den 50-vuo­tis­juh­las­sa.

– Hjel­tin Es­ko, pik­ku­serk­ku­ni, muis­te­li juh­la­pu­hees­saan lap­suu­ten­sa ää­ni­mai­se­maa. Tuo sama sin­fo­nia on mi­nul­le­kin tut­tu ja ra­kas: Lan­ki­lan­kos­ken pau­hu ja ku­to­ma­ko­neen jys­ke. Ken­ties se ison soin­nin luo­mis­tar­ve on su­kua juu­ri niil­le, muu­sik­ko nau­rah­taa.

Sip­po­la val­mis­tui lau­lun­te­ki­jä­nä mu­sii­kin toh­to­rik­si vuon­na 2017. Nyt te­keil­lä on lau­lun­te­ke­mi­sen tie­to­kir­ja:

– Olen op­pi­nut ym­mär­tä­mään, mi­ten dra­ma­tur­gi­aa luo­daan sä­ve­len, ra­ken­teen, har­mo­ni­an, ryt­min ja ly­rii­kan kei­noin. Ope­tus­työn myö­tä olen huo­man­nut tar­peen kir­jal­le, joka ker­toi­si lau­lu­jen sä­vel­tä­mi­ses­tä ja sa­noit­ta­mi­ses­ta sekä nii­den sym­bi­oot­ti­ses­ta suh­tees­ta toi­siin­sa.

Mikä ajaa tai­tei­li­ja­juh­la­vuot­taan viet­tä­vän ar­tis­tin tar­kas­te­le­maan lau­lun­te­ke­mis­tä noin pe­rus­teel­li­ses­ti?

– Minä yk­sin­ker­tai­ses­ti pi­dän lau­luis­ta hy­vin pal­jon, Lau­ra Sip­po­la eli AU­RAL to­te­aa hy­myil­len.

Han­nu Ran­ta