La­pu­an Kos­ki­ky­läs­tä lii­ken­tee­seen läh­te­nyt, nyt­tem­min hel­sin­ki­läis­ty­nyt, ku­van­veis­tä­jä Tom­mi Toi­ja mat­kaa mie­les­sään ja mie­lel­lään ai­kaan, jon­ka hän ar­ve­lee ol­leen sel­lai­nen, jos­sa hän oli­si viih­ty­nyt:

– 1900-lu­vun al­ku­vuo­sien Pa­rii­si on ol­lut tosi mie­le­käs ja mie­len­kiin­toi­nen kau­pun­ki. Koko ajan siel­lä ta­pah­tui, kult­tuu­ri oli ar­vos­saan ja tai­tei­li­jat suo­sit­tu­ja, Toi­ja jut­tu­aa.

Jos vas­ti­kään vii­si­kym­men­vuo­tis­juh­li­aan viet­tä­nyt Tom­mi Toi­ja oli ku­van­veis­tou­ran­sa al­ku­vai­heis­sa tai­de­töit­ten­sä jäl­jil­tä ko­hut­tu, niin nyt hän on ke­hut­tu. Ah­ke­ral­le ja ai­kaan­saa­val­le Toi­jal­le an­net­tiin lo­ka­kuun al­ku­päi­viin as­ti käyt­töön Hel­sin­gin Tai­de­hal­li. Sen hän täyt­ti pu­hut­te­le­vil­la uk­kei­eil­laan ja poh­din­taa ai­heut­ta­vil­la päil­lään.

– Olen työ­o­rien­toi­tu­nut ih­mi­nen. Ra­jaan kai­ken muun elä­mäs­tä­ni pois työp­ro­ses­si­ni ai­ka­na. Veis­tok­se­ni ovat mi­nul­la kul­loi­sen­kin pro­ses­si­ni ajan koko ajan läs­nä. Ajat­te­len kä­sil­lä te­ke­mi­sen kaut­ta. Jos en oli­si ku­van­veis­tä­jä, niin jok­seen­kin var­mas­ti oli­sin puu­sep­pä, Tom­mi Toi­ja to­te­aa.

Toi­jan työs­tä­es­sä veis­tok­si­aan hä­nen ri­tu­aa­lei­hin­sa kuu­luu muun mu­as­sa uut­te­ra kah­vin juon­ti ja 1900-lu­vun tiet­ty­jen vuo­si­kym­men­ten – 1950-, 1960- ja 1970-lu­ku­jen – is­kel­mä­mu­sii­kin kuun­te­lu. Työs­tä ir­tau­dut­tu­aan Toi­ja kuun­te­lee ker­naas­ti e-kir­jo­ja, ro­maa­ne­ja lä­hin­nä.

– Tai­de­kir­jo­ja ja esi­mer­kik­si kir­jo­ja tai­teen his­to­ri­as­ta tah­don ot­taa kä­sii­ni pe­rin­tei­si­nä ko­va­kan­ti­si­na te­ok­si­na. En to­sin vält­tä­mät­tä lue tai­de­kir­jo­ja sa­nas­ta sa­naan, vaan kes­ki­tyn ku­viin, ja ku­vien kaut­ta py­rin ais­ti­maan tai­tees­ta olen­nai­sen.

Tom­mi Toi­jan pik­ku-ukot, päät ja muut veis­tok­set ovat in­hi­mil­li­siä ja nii­hin on help­po sa­mas­tua. Toi­set meis­tä ovat heti ol­leet veis­tok­siin ihas­tu­nei­ta. Osa meis­tä on nii­tä näh­des­sään vä­hän hä­kel­ty­nyt.

– Tär­kein­tä mie­les­tä­ni on se, et­tä työ­ni vai­kut­ta­vat ih­mi­siin. Pa­hin­ta on pen­seys.

Ku­van­veis­tä­jä asuu ja työs­ken­te­lee pe­rin­teik­kääs­sä tai­tei­li­ja­ta­lo Lal­lu­kas­sa ihan Hel­sin­gin yti­mes­sä. Työ­mat­kaa hä­nel­lä on siis vain muu­ta­ma as­kel. Toi­jan tai­det­ta on ol­lut tois­tu­vas­ti esil­lä Suo­mes­sa, mut­ta myös muun mu­as­sa Hol­lan­nis­sa, Sak­sas­sa, Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa, Tans­kas­sa ja Rans­kas­sa.

Tom­mi Toi­jaa kieh­too­kin juu­ri ete­läi­nen Eu­roop­pa. Sii­hen on kak­si kes­keis­tä syy­tä: il­mas­to ja il­ma­pii­ri.

– Ita­lia ja Es­pan­ja, ja nii­den ylä­puo­lel­la ole­va Rans­ka. Nois­sa mais­sa tör­mää his­to­ri­aan liki koko ajan, lä­hes joka pai­kas­sa mai­ni­tuis­sa Vä­li­me­ren val­ti­ois­sa on kieh­to­vaa men­nei­syyt­tä.

La­pu­al­la mies poik­ke­aa pari ker­taa vuo­des­sa. La­pu­an-ret­kil­lään hä­nel­lä on kes­kei­sin­tä van­hem­pien­sa ta­paa­mi­nen.

En­si vuon­na – 2025 – La­pu­al­la on oi­val­li­nen mah­dol­li­suus näh­dä Tom­mi Toi­jan veis­tok­sia. Ne ovat sil­loin esil­lä La­pu­an Tai­de­mu­se­os­sa. Toi­jal­la on siel­lä sil­loin yh­teis­näyt­te­ly niin ikään la­pu­a­lais­läh­töi­sen tai­tei­li­jan Heli Ku­run­saa­ren kera. Jo etu­kä­teen on näh­tä­vis­sä, et­tä use­at Toi­jan veis­tok­sis­ta käy­vät luon­te­vaa vuo­ro­pu­he­lua Ku­run­saa­ren mo­nien puu­piir­ros­ten kans­sa.

La­pu­a­lai­sia maa­il­mal­la
Haas­tat­te­li­ja­na Han­nu Ran­ta