Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Jos­sain vai­hees­sa elä­mää moni ko­kee tar­vet­ta teh­dä jo­tain uut­ta ja ta­val­li­suu­des­ta poik­ke­a­vaa. Joku läh­tee pit­käl­le mat­kal­le et­si­mään it­se­ään, aloit­taa uu­den har­ras­tuk­sen tai hank­kii moot­to­ri­pyö­rän. Las­se Ra­ja­la päät­ti suo­rit­taa yk­si­tyis­len­tä­jän len­to­lu­pa­kir­jan ja läh­teä tut­ki­maan maa­il­maa lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä.

– Olim­me Vuo­ka­tis­sa lo­mal­la. Siel­lä to­te­sin vai­mol­le­ni Tei­jal­le, et­tä nyt on ny­käis­tä­vä, jos vie­lä mei­naa. Moot­to­ri­pyö­räi­ly on jo ko­et­tu­na. Vaih­to­eh­toi­na­ni oli­vat ran­nik­ko­lai­vu­ri­kurs­si tai len­to­lu­pa­kir­ja. Pää­tin suo­rit­taa jäl­kim­mäi­sen vaih­to­eh­don, Ra­ja­la to­te­aa.

Hän on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut il­mai­lus­ta ja len­tä­mi­ses­tä.

– Jo am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa opis­kel­les­sa­ni suo­ri­tin va­lin­nai­se­na ai­nee­na pur­je­len­non te­o­ri­a­kurs­sin, Ra­ja­la sa­noo.

Len­to­ko­neen ajo­kort­ti, vi­ral­li­sem­min yk­si­tyis­len­tä­jän len­to­lu­pa­kir­ja, Ra­ja­lal­la on ol­lut pian vuo­den ver­ran. Len­to­tun­te­ja on ta­ka­na vie­lä al­le sata, sil­lä len­tä­mi­nen on ai­kaa vie­vä har­ras­tus. Mut­ta Ra­ja­la on sil­ti eh­ti­nyt nous­ta il­maan jo use­aan ker­taan har­joi­tel­lak­seen len­tä­mis­tä ja kat­sel­lak­seen mai­se­mia lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä. Hän on tai­vaal­ta kä­sin häm­mäs­tel­lyt mm. tä­män ke­vään huip­pu­tul­via, At­ri­an laa­jen­nuk­sen edis­ty­mis­tä val­miik­si ja Ala­jo­en pel­to­la­keut­ta sar­koi­neen kyl­vöis­tä oraal­le ja kor­juu­kyp­säk­si en­nen kuin lumi on peit­tä­nyt maan al­leen.

– Muis­tan hy­vin en­sim­mäi­sen tu­tus­tu­mis­len­to­ni. Ajat­te­lin, et­tä is­tun ko­nee­seen ja len­no­no­pet­ta­ja ker­too te­o­ri­as­sa len­tä­mi­seen liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Mut­ta men­tiin­kin suo­raan sy­vään pää­hän, oh­jai­mis­ta kiin­ni, kaa­su poh­jaan ja tai­vaal­le. Toki len­no­no­pet­ta­jan is­tu­es­sa vie­res­sä, Las­se Ra­ja­la ker­too.

Mie­leen on pai­nu­nut myös toi­nen eri­tyi­nen ko­ho­koh­ta; en­sim­mäi­nen yk­sin­len­to kurs­sin puo­li­vä­lis­sä.

– Aja­tuk­se­na se tun­tui jän­nit­tä­väl­tä, mut­ta kun asi­at ovat hal­lus­sa, niin ko­neen oh­jaa­mos­sa kaik­ki su­jui hy­vin. Kii­to­tie­tä rul­la­tes­sa olo oli mel­kein epä­to­del­li­nen, Ra­ja­la ku­vai­lee.

Hän to­te­aa, et­tä ko­neen il­maan nos­ta­mi­sen ja len­tä­mi­sen op­pii no­pe­as­ti mut­ta las­keu­tu­mi­nen vaa­tii eri­tyis­tä kes­kit­ty­mis­tä ja on työ­läin vai­he.

– Las­keu­tu­mis­ta hi­o­taan kurs­sil­la eni­ten. Mi­nul­la oli yli 200 las­kua en­nen len­to­lu­pa­kir­jaan vaa­dit­ta­vaa tar­kas­tus­len­toa. Kurs­sil­la len­to­tun­te­ja ker­tyi 45 ja vii­me tal­ve­na suo­ri­tin vii­den tun­nin yö­len­to­kurs­sin. Pi­me­äs­sä len­tä­mi­nen on myös ai­van oma maa­il­man­sa. Asen­to­ta­ju on pi­me­äs­sä haas­teel­lis­ta, kun ho­ri­sont­ti ei ole nä­ky­vis­sä. Sil­loin on vain luo­tet­ta­va mit­ta­ris­toon, Ra­ja­la ker­too.

Tai­vaal­ta kat­so­es­sa kaik­ki näyt­tää pie­nel­tä ja eri­lai­sel­ta.

– En­sim­mäi­sel­lä yk­sin­len­nol­la­ni otin suun­nak­si Simp­si­ön, mut­ta en löy­tä­nyt mas­toa. Len­sin Ylis­ta­roon as­ti ja Ky­rön­jo­en tun­nis­ta­es­sa­ni huo­ma­sin tul­lee­ni Simp­si­ön ohi. Alue on niin met­säi­nen ja kor­keu­se­ro hy­vin pie­ni. Rin­tei­tä ei näy Sei­nä­jo­en suun­nal­ta tul­les­sa, mut­ta Vaa­san suun­nas­ta ne nä­ky­vät, Ra­ja­la sa­noo.

Ko­neen len­to­kor­keus vaih­te­lee ki­lo­met­rin mo­lem­min puo­lin.

– Sil­lä kor­keu­del­la jo ko­kee sen, et­tä maa­il­ma on hy­vin pie­ni ja oma pie­nuus ko­ros­tuu. Kun sen suh­teut­taa tä­hän maa­il­man ti­lan­tee­seen, et­tä jos­sain so­di­taan muu­ta­mas­ta aa­ris­ta maa­ta, ei voi kuin ih­me­tel­lä, Ra­ja­la fi­lo­so­foi.

Seu­raa­vak­si hän suun­nit­te­lee suo­rit­ta­van­sa eng­lan­nin­kie­li­sen kel­puu­tuk­sen ra­di­o­lii­ken­tee­seen.

– Eng­lan­ti on stan­dar­di kie­li, jota käy­te­tään kan­sain­vä­li­ses­ti len­non­joh­don ja len­tä­jien vä­li­ses­sä vies­tin­näs­sä. Esi­mer­kik­si minä en voi vie­lä las­keu­tua Hel­sin­gin len­to­ken­täl­le, kos­ka siel­lä on ra­di­o­lii­ken­tees­sä käy­tös­sä eng­lan­nin­kie­li, Ra­ja­la to­te­aa.

– Eh­kä yk­si ke­sän mat­ka­len­nois­ta saat­taa suun­tau­tua Kit­ti­lään ihai­le­maan yö­tön­tä yö­tä.

– Suun­ni­tel­mis­sa on myös len­no­no­pet­ta­ja­na­ni toi­mi­neen Valt­te­ri Saa­ri­jär­ven kans­sa las­keu­tua Hel­lan­maa­han omal­le pel­lol­le­ni. Siel­tä löy­tyy yk­si­moot­to­ri­sel­le män­tä­ko­neel­le riit­tä­väs­ti kii­to­ra­taa las­keu­tua ja nous­ta, Ra­ja­la ar­vi­oi.

En­täs oma len­to­ko­ne?

– On­han se käy­nyt mie­les­sä, mut­ta ko­neen yl­lä­pi­to­kus­tan­nuk­set ovat mel­koi­sen kor­ke­at. Lä­hi­a­lu­een len­to­ker­hoil­la on kyl­lä ka­lus­toa, jota voi ha­lu­tes­saan vuok­ra­ta, Ra­ja­la ker­too.

Jos len­tä­mi­nen kiin­nos­taa, Ra­ja­la kan­nus­taa tart­tu­maan roh­ke­as­ti haas­tee­seen.

– Kuka ta­han­sa voi suo­rit­taa len­to­lu­pa­kir­jan. Kurs­sin voi aloit­taa mil­loin vain. Haa­vet­ta ei kan­na­ta pit­kit­tää, kos­ka yl­lät­tä­en vas­taan voi tul­la vaik­ka ter­veys­haas­tei­ta, vaik­ka ta­pa­tur­man seu­rauk­se­na.

– Yk­si­tyis­len­tä­jän­kin on täy­tet­tä­vä tie­tyt ter­vey­den­ti­la­vaa­ti­muk­set, et­tä voi saa­da len­to­lu­pa­kir­jan, Ra­ja­la to­te­aa.

Tämä jut­tu on jul­kais­tu La­pu­an Sa­no­mien ke­sä­leh­des­sä, jon­ka nä­köis­leh­ti on mak­sut­ta lu­et­ta­vis­sa verk­ko­si­vul­lam­me.