Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Vesa ja Ei­ja Kan­gas­luo­man kel­tai­nen ko­ti­ta­lo Mus­tas­sa­maas­sa nä­kyy pit­kän ku­jan pääs­sä. Ta­lol­le tul­laan met­säi­sen tie­o­suu­den kaut­ta ja kun sitä aje­lee, tu­lee tä­män täs­tä vas­taan elä­myk­siä. Tien­vier­tä met­sän sii­mek­ses­tä put­kah­te­lee tum­mia pui­sia eläin­hah­mo­ja. Hä­mä­räs­sä au­toil­les­sa nii­tä saat­tai­si luul­la vaik­ka oi­keik­si. Ja joku on tain­nut luul­la­kin, ei­kä ih­me, eläin­hah­mot ovat hy­vin ai­don nä­köi­siä.

Ta­lon isän­tä Vesa Kan­gas­luo­ma on pit­kän lin­jan lvi-am­mat­ti­lai­nen mut­ta mel­kois­ta am­mat­ti­lai­suut­ta löy­tyy myös hä­nen rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­taan moot­to­ri­sa­ha­veis­tä­mi­ses­tä.

Kan­gas­luo­ma ker­too veis­tä­neen­sä moot­to­ri­sa­hal­la jo muu­ta­man vuo­den ja mo­nen­lais­ta on syn­ty­nyt. Tuo­reim­pa­na on koo­kas jout­sen­penk­ki, joka on en­si­ker­taa käy­tös­sä oman tyt­tä­ren häis­sä ke­sä­kuus­sa. On­ko pa­rem­paa paik­kaa upe­al­le te­ok­sel­le pääs­tä esil­le ja käyt­töön!

Kan­gas­luo­ma pää­si har­ras­tuk­sen al­kuun käy­des­sään ylö­jär­ve­läi­sen Juha Kä­ke­län kurs­sin. La­pu­an kan­sa­lai­so­pis­ton kurs­si pi­det­tiin Hir­vi­jo­el­la.

– Mei­na­sin men­nä kurs­sil­le jo vä­hän ai­em­min, mut­ta sa­maan ai­kaan al­koi hir­vi­met­tä, me­nin sit­ten sin­ne. Olis pi­tä­nyt vaan men­nä kurs­sil­le, tu­loo­han noi­ta hir­vi­met­tä­päi­viä, hän muis­te­lee nau­ra­en.

It­se asi­as­sa ai­van al­kuun hän sai vai­mol­taan pie­nen tuup­pauk­sen koh­ti har­ras­tus­ta.

– Meil­lä oli mö­kil­lä puu­pöl­li ja ky­syin Ve­sal­ta, et­tä mitä se nä­kee sii­nä? Se jäi sitä tuu­maa­maan...ja sii­tä se sit­ten läh­ti, Ei­ja Kan­gas­luo­ma ker­too.

Vesa käyt­tää moot­to­ri­sa­ha­veis­tok­siin­sa pel­käs­tään moot­to­ri­sa­haa, vä­lil­lä myös hie­man hi­o­ma­pa­pe­ria. Ha­vu­puu on pa­ras ma­te­ri­aa­li ja mie­lui­ten mel­ko tuo­re sel­lai­nen. Jos puu on hy­vin kui­vaa, se hal­kei­lee ei­kä ole niin kä­te­vä työs­tää. Va­rus­teet täy­tyy ol­la myös hy­vät.

– Tur­va­ken­gät ja suo­ja­la­sit nyt ai­na­kin. Jos­kus prä­sä­jää puun­silp­pua, jo­ten sitä pi­tää va­roa, et­tei mene sil­miin.

Val­miin työn Kan­gas­luo­ma usein öl­jy­ää, jot­ta saa sii­hen suo­jaa­van pin­nan. Sil­loin veis­tok­set voi­vat ol­la pit­kään­kin sa­tees­sa ja tuis­kus­sa. Mut­ta ai­na vä­lil­lä ne tu­le­vat tien­sä pää­hän, syys­tä eli toi­ses­ta. Me­ne­vät huo­nok­si tai sit­ten tai­tei­li­ja it­se kyl­lään­tyy.

– Kyl­lä minä ai­ka­ni nii­tä pi­dän ja osa me­nee sit­ten lo­puk­si pe­sä­hän­kin.

Jout­sen­hää­penk­ki on ai­van oma lu­kun­sa veis­tok­sis­sa. Useim­mi­ten veis­tos­hah­mo­jen ide­at tu­le­vat kui­ten­kin luon­nos­ta. On yl­väi­tä kot­kia ja kar­hu­ja, jä­nik­si­ä­kin. Mut­ta on mie­li­ku­vi­tus tuo­nut mo­nen­lais­ta muu­ta­kin Kan­gas­luo­mal­le työn al­le, hir­vi­re­lie­fi­kin löy­tyy mö­kin sei­näs­tä.

Mis­tä ide­at kum­pu­a­vat ja teet­kö hah­mo­tel­maa en­sin ky­näl­lä pa­pe­ril­le?

– Saa­tan kat­sel­la ku­via, mut­ta mo­nes­ti vaan tu­lee idea pää­hän ja ryh­dyn te­ke­mään. En osaa piir­tää niin teen sit­ten heti moot­to­ri­sa­hal­la, hän nau­raa.

Me­nee­kö usein pi­lal­le?

– No ei nyt enää, täs­sä on har­joi­tel­tu jo ai­ka kau­an.

Kan­gas­luo­ma toi­voo, et­tä hän löy­tää taas ai­kaa men­nä Kä­ke­län li­sä­op­piin. Ke­nel­le laji so­pii?

– Ke­nel­le vaan me­le­keen! Nai­sil­le ja mie­hil­le.

Tämä jut­tu on jul­kais­tu La­pu­an Sa­no­mien ke­sä­leh­des­sä, jon­ka nä­köis­leh­ti on mak­sut­ta lu­et­ta­vis­sa verk­ko­si­vul­lam­me.