Kal­le Vaah­to­nie­mi
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Moni suo­ma­lai­nen läh­ti Ame­rik­kaan 1800- ja 1900-lu­vun tait­tees­sa pa­rem­man elä­män toi­vos­sa. La­pu­al­la väh­tä­ri­nä (sun­ti­o­na), opet­ta­ja­na ja rää­tä­li­nä tun­ne­tun Jaak­ko Wal­len­ber­gin ja tä­män puo­li­son San­nan (o.s. Tal­vi­tie) yh­dek­säs­tä jäl­ke­läi­ses­tä ra­pa­kon taak­se läh­ti kak­si: Juho ja (Kree­ta) So­fia. Heis­tä So­fia eh­ti pe­rus­taa per­heen jo La­pu­al­la Kus­taa Sip­po­lan kans­sa. Kus­taan läh­det­tyä Ame­rik­kaan, päät­ti So­fia läh­teä mu­kaan kol­men lap­sen­sa Kaar­len, San­na Lii­san ja Kus­taan kans­sa elo­kuus­sa vuon­na 1901. Isä-Kus­taa oli jo eh­ti­nyt asua ja työs­ken­nel­lä kai­vok­sel­la Poh­jois-Mic­hi­ga­nis­sa pie­nes­sä Wa­ke­fiel­din kau­pun­gis­sa yh­dek­sän vuo­den ajan mo­nen muun suo­ma­lai­sen ta­voin.

Hei­nä­kuus­sa 2023, lä­hes 122 vuo­den jäl­keen, La­pu­al­le saa­pui eri puo­lil­ta Yh­dys­val­to­ja So­fi­an ja Kus­taan jäl­ke­läi­siä. Hei­dän lap­sen­lap­sen lap­si Glo­ria Ra­ja­la poi­kien­sa Matt ja Todd Ra­ja­lan sekä vel­jen­sä tyt­tä­ren Ca­ro­lyn Kil­po­nen-Ma­he­rin kans­sa oli­vat on­nel­li­sia pääs­tes­sään vih­doin Suo­meen. He ovat kaik­ki Yh­dys­val­lois­sa Char­les Au­gus­ti­na tun­ne­tun La­pu­al­la syn­ty­neen Kaar­le Sip­po­lan jäl­ke­läi­siä.

Hy­vin suo­ma­lai­sis­ta juu­ris­taan tie­toi­sel­le Glo­ri­al­le en­sim­mäi­nen vie­rai­lu Suo­mes­sa ja La­pu­al­la Wal­len­ber­gin su­ku­juh­lil­la oli unel­mien täyt­ty­mys.

– Tämä ta­paa­mi­nen tu­lee niin tar­pee­seen. Olen sel­vit­tä­nyt pal­jon tie­toa su­ku­juu­ris­ta­ni ja nyt kaik­ki ni­met vain yh­dis­ty­vät ih­mis­ten kas­voi­hin. Yk­si iso osa yh­teyk­siä muo­dos­ta­es­sa on ol­lut Fa­ce­book. Il­man sitä yh­tey­den­pi­to su­ku­lai­siin oli­si ol­lut hy­vin han­ka­laa.

– Tämä on upe­aa. Olen vih­doin Suo­mes­sa ja sain tuo­da jäl­ki­kas­vu­ni su­kum­me juu­ril­le tän­ne La­pu­al­le. Olem­me muis­tel­leet asi­oi­ta ja nau­ra­neet pal­jon yh­des­sä tä­män mat­kan ai­ka­na. Tie­dät­kö mik­si? Kos­ka Suo­mi on maa­il­man on­nel­li­sin maa, 76-vuo­ti­as Glo­ria heh­kut­taa.

Suo­mi ja suo­ma­lai­suus ovat ol­leet iso osa Glo­ri­an elä­mää ai­van pik­ku­ty­tös­tä läh­tien. Vaik­ka hän on hy­vin pe­ril­lä su­ku­lai­sis­ta ja su­vun his­to­ri­as­ta, yl­lät­tä­viä yh­teyk­siä La­pu­aan löy­tyi vie­lä haas­tat­te­lu­het­kes­sä­kin.

– En kos­kaan ta­van­nut isoi­so­äi­ti­ä­ni So­fi­aa, mut­ta hän­tä kut­sut­tiin isuk­si. En tie­dä mikä tuo isu on, mut­ta us­koi­sin sen ole­van sama asia kuin mum­ma, Glo­ria tuu­mii suo­men­kie­li­set sa­nat ame­rik­ka­lai­sit­tain mur­ta­en.

Rie­mul­la ja ih­me­tyk­sel­lä ei ole ra­jaa, kun hän kuu­lee sen ole­van yhä var­sin ylei­nen ni­mi­tys iso­äi­dil­le La­pu­al­la ja Ete­lä-Poh­jan­maal­la.

– Oi­ke­as­ti? Vau, tämä on ih­meel­lis­tä. Sekö on siis mur­re­sa­na? On­pa haus­kaa, et­tä se nimi on säi­ly­nyt Ame­rik­kaan as­ti, Glo­ria päi­vit­te­lee.

Glo­ri­an van­hem­mat Vien­na ja Carl Kil­po­nen osa­si­vat su­ju­vas­ti suo­mea, vaik­ka ei­vät kos­kaan eh­ti­neet käy­dä su­ku­juu­ril­laan Suo­mes­sa.

– Muis­tan, et­tä van­hem­pa­ni pu­hui­vat ai­na suo­mea, jos ei­vät ha­lun­neet mi­nun ym­mär­tä­vän. Opin kui­ten­kin kiel­tä no­pe­as­ti, jo­ten hei­dän täy­tyi men­nä toi­seen huo­nee­seen. He ei­vät pääs­seet käy­mään Suo­mes­sa, mut­ta iso­van­hem­pa­ni kä­vi­vät La­pu­al­la su­ku­loi­mas­sa vuon­na 1954.

– Olen opis­kel­lut suo­men­kie­len al­kei­ta Wis­con­si­nin Lit­t­le Fin­lan­dis­sa, jos­sa on edel­leen ak­tii­vi­nen ame­ri­kan­suo­ma­lais­ten yh­tei­sö. Olen lau­la­nut myös Lit­t­le Fin­lan­din kuo­ros­sa muun mu­as­sa jou­lu­lau­lu­ja ja vir­siä suo­mek­si. Ra­kas­tan nii­tä, kos­ka ne pi­tä­vät pe­rin­net­tä yl­lä. Kuo­ros­sa vas­taan tu­li­kin tut­tu vir­si Sun Hal­tuus, Ra­kas Isä­ni. Osa­sin sen jo sil­loin ul­koa, kos­ka iso­äi­ti­ni ja äi­ti­ni lau­loi­vat sitä usein ko­to­na.

So­fia toi Ame­rik­kaan tul­les­saan 7 ki­loi­sen Raa­ma­tun, joka on edel­leen tal­les­sa Glo­ri­al­la.

– Kuu­le­man mu­kaan hän is­tui usein kiik­ku­tuo­lis­sa lu­ke­mas­sa Raa­mat­tua. Vä­lil­lä sil­mät pai­nui­vat kiin­ni, mut­ta lap­sil­le hän väit­ti vain le­puut­ta­van­sa sil­mi­ään. Eri­kois­herk­ku­na hän tar­jo­si lap­sil­le ja lap­sen­lap­sil­le kir­nu­pii­mää. Sii­tä eri­kois­her­kus­ta en niin tie­dä, Glo­ria nau­rah­taa.

– Kun näin ku­via su­ku­lai­sis­ta­ni, niin näin heis­sä vä­lit­tö­mäs­ti isoi­sä­ni Char­les Au­gus­tin. Su­ku­nä­köä on sel­väs­ti pe­riy­ty­vää.

Glo­ri­an poi­kien Mat­tin ja Tod­din mu­kaan äi­ti on val­mis­tau­tu­nut tä­hän het­keen koko elä­män­sä ajan. Nyt on tär­ke­ää, et­tä tie­to kul­kee su­ku­pol­vel­ta seu­raa­val­le.

– Äi­ti on nyt mei­dän su­ku­haa­ran van­hin ja hän tie­tää kai­ken su­vus­tam­me. Nyt on tär­ke­ää, et­tä me olem­me seu­raa­va­na su­ku­pol­ve­na mu­ka­na tääl­lä La­pu­al­la, jot­ta yh­teys ja tie­toi­suus säi­ly­vät. Eh­kä seu­raa­viin su­ku­juh­liin otam­me mei­dän jäl­ki­kas­vua mu­kaan, vel­jek­set suun­nit­te­le­vat.

– Tämä on to­del­la eri­tyis­tä meil­le ja olem­me hy­vin kii­tol­li­sia sii­tä, mi­ten mei­dät on vas­taa­no­tet­tu tääl­lä, he kiit­te­le­vät.

Ete­lä-Poh­jan­maal­la jouk­ko on kier­tä­nyt ah­ke­ras­ti su­vun kes­kei­sil­lä pai­koil­la La­pu­al­la ja ym­pä­rys­kun­nis­sa. Glo­ri­an mie­hen suku on sat­tu­moi­sin läh­töi­sin Sei­nä­jo­el­ta, jo­ten siel­lä­kin on täy­ty­nyt pis­täy­tyä. Mat­ka on ol­lut mie­lui­nen, ja Suo­mi saa maa­na pal­jon ke­hu­ja.

– Nyt ai­om­me ren­tou­tua ja sau­noa muu­ta­man päi­vän. Sit­ten läh­dem­me Hel­sin­kiin, jos­sa eh­dim­me tu­tus­tua kau­pun­kiin yh­den päi­vän en­nen läh­töä ta­kai­sin ko­tiin.

– Eri­tyi­ses­ti puh­taus ja luon­non kau­neus on jää­nyt mie­leen heti len­to­ko­neen las­keu­tu­mi­ses­ta läh­tien. Tu­lem­me var­mas­ti ta­kai­sin jo­nain päi­vä­nä, Matt, Todd ja Ca­ro­lyn va­kuut­ta­vat.