Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Sään­nöl­li­sin vä­li­a­join jou­dun kir­joit­ta­maan täl­lä pals­tal­la täs­tä sa­mas­ta ai­hees­ta.

Me leh­den­te­ki­jät uu­ti­soim­me asi­ois­ta ihan omal­la ni­mel­läm­me. Täs­sä­kin kir­joi­tuk­ses­sa lu­kee pääl­lä, ke­nen ai­voi­tuk­sia ri­veil­lä on. Jo­kai­ses­sa haas­tat­te­lus­sa myös lu­kee, kuka sen on kir­joit­ta­nut ja ku­van­nut. Sa­moin kun me leh­des­tä soi­tam­me eri ta­hoil­le, esit­te­lem­me ai­na it­sem­me en­sin. On­han vas­ta­puo­len hyvä tie­tää, kuka soit­taa. Ja sitä pait­si me ha­lu­am­me tul­la tu­tuik­si ih­mi­sil­le, on kiva et­tä tie­de­tään puo­lin ja toi­sin ni­met ja naa­mat.

Kuu­luu myös ai­van pe­rus­koh­te­li­ai­suu­teen ja käy­tös­ta­poi­hin ker­toa ni­men­sä, kun ot­taa yh­teyt­tä eri ta­hoil­le.

Hy­vät käy­tös­ta­vat ei­vät kui­ten­kaan kos­ke kaik­kia. Vii­me vii­kol­la toi­mi­tuk­seen soit­ti pa­ri­kin eri ker­taa mies, joka ei esi­tel­lyt it­se­ään. Jo täs­tä ni­met­tö­myy­des­tä voi yleen­sä ar­va­ta, mil­lais­ta teks­tiä on tu­los­sa – ei­kä ar­vaus pet­tä­nyt täl­lä­kään ker­taa.

Yh­den asi­an uu­ti­soin­ti on kuu­lem­ma ol­lut täy­sin vää­rän­lais­ta, leh­ti on kau­pun­gin­val­tuus­ton mää­räys­val­las­sa ja koko leh­ti on men­nyt muu­ten­kin ai­van pom­miin vii­me ai­koi­na. Kun asi­a­kas­pal­ve­lu vas­ta­si mie­hel­le ys­tä­väl­li­ses­ti, niin se­hän vain kiih­dyt­ti li­sää ja nos­ti vo­lyy­miä.

Toi­vom­me ko­vas­ti teil­tä lu­ki­joil­ta pa­lau­tet­ta, kriit­tis­tä­kin. Kaik­ki vas­taa­no­te­taan ja mie­lel­lään kes­kus­tel­laan asi­ois­ta. Mut­ta ni­met­tö­mien kans­sa em­me kes­kus­te­le – ei­kä ni­me­tön pus­kis­ta huu­te­lu ai­heu­ta mi­tään toi­men­pi­tei­tä, lä­hin­nä se nau­rat­taa. Ja sur­ku­kin tu­lee, jos joku niin pal­jon hä­pe­ää ni­me­ään, et­tei keh­taa sitä sa­noa.

Ih­mi­nen, joka huu­taa pu­he­li­meen ni­met­tö­mä­nä, an­taa pel­ku­ri­mai­sen ja fla­taa­sen ku­van it­ses­tään.

Ol­laan siis edel­leen yh­tey­des­sä, mut­ta ni­mel­lä, kii­tos.