Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Marianne Lähde
On asioita, jotka eivät meinaa mahtua oikeustajuun. Yksi niistä on se, että maailman onnellisimmaksi mainostetussa maassa on tuhansia ihmisiä, jotka jonottavat ruokaa kadulla.
Suomessa on paljon ihmisiä, perheitä, eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, sairaita, joilla ei ole varaa ruokaan, lääkkeisiin ja muuhun tarvittavaan.
Leipäjonot eivät kuulu pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, eikä niitä Suomessa ollut ennen 1990-luvun lamaa. Nyt ne ovat kuitenkin pysyvä osa etenkin isojen kaupunkien katukuvaa.
Ruoka-avun tarve on kasvanut vuosi vuodelta. Pienemmillä paikkakunnilla ilmiö on myös olemassa, mutta avuntarve pystytään kanavoimaan pitkälti muun muassa aktiivisten seurakuntien toimesta, heidän järjestämissään tilaisuuksissa, organisoidusti sisätiloissa.
En voi kyllin sanoa, miten paljon arvostan vapaaehtoisia, jotka hoitavat ruuanjakeluita sekä toimijoita, jotka antavat ruokaa jaettavaksi. Täällä ei tarvitse kenenkään seistä ovien takana tai jalkakäytävillä. Toiminta on tarvitsijoita arvostavaa, inhimillistä ja siinä on postiviinen henki.
Yle uutisoi muutama päivä sitten, että Helsingin Myllypuron laaja, pitkään toiminut ruoka-apu päättyy. Ruokaa ei riitä enää jaettavaksi. Suuri osa avunhakijoista joudutaan käännyttämään pois. Apua tarvitsevien määrä kuitenkin kasvaa.
Lapualla jaettavaa vielä riittää, mutta vähentynyt se on, joka puolella. Kauhavalla ja Lapualla ukrainalaisia on liittynyt ruuanhakijoihin, isoissa kaupungeissa myös ulkomaisia opiskelijoita, joille on tullut yllätyksenä, miten kallis maa Suomi on.
Eriarvoisuus jatkaa kasvuaan. Se huolestuttaa. Kuluttajahintojen jatkuva nousu ei tilannetta helpota. Moni katsoo tarkemmin kuin ennen, mitä ostoskoriin kaupassa laittaa. Punalaputetut tuotteet käyvät kaupaksi siinä missä muutkin.
Olemme tulleet maailmanaikaan, jossa varmistettuja asemia ei ole enää kellään.
Leipäjonoon voi joutua periaatteessa kuka tahansa. Elämässä voi tulla monta kriisiä samaan aikaan, työttömyys, sairastuminen, onnettomuus tai muu elämäntilanteen äkillinen muutos.
Kasvava avuntarve liittyy sosiaaliturvan leikkauksiin, työttömyyden kasvuun ja elinkustannusten nousuun. Sosiaaliturvan leikkaukset herättävät ruoka-aputoimijoissakin suurta huolta. Toimeentulon ongelmat ovat yleistyneet selvästi.
Valtion, alueiden ja kuntien pitäisi jotenkin pystyä välttämään toimia, jotka nakertavat elämän perusteita. Helpommin kirjoitettu kuin toteutettu.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?