Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Lu­hu­ri­kan lava aloit­taa vii­kon­vaih­tees­sa kym­me­nen­nen ke­sä­kau­ten­sa. Li­sää ai­hees­ta vie­rei­sel­lä si­vul­la. Ko­ri­al­la pai­kal­la Tiis­ten­jo­en Mäki-Paa­vo­las­sa si­jait­se­va lava hou­kut­te­lee sa­to­ja ih­mi­siä ke­säy­ön tai­kaan vuo­si toi­sen­sa jäl­keen.

Suo­ma­lai­sen po­pu­laa­ri­mu­sii­kin verk­ko­mu­seo Po­mus ker­too, et­tä tans­si­la­va­kult­tuu­ri on ol­lut osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä 1920-lu­vul­ta saak­ka.

1880-lu­vul­la ra­ken­net­tiin mo­neen ky­lään seu­ro­jen­ta­lo­ja, pien­vil­je­li­jäyh­dis­tys­ten ja ur­hei­lu­seu­ro­jen py­tin­ke­jä, joi­den oh­jel­ma­muo­dok­si ke­hit­tyi­vät il­ta­mat. Il­ta­mat päät­tyi­vät poik­keuk­set­ta tans­siin. Myös mo­ni­päi­väi­set häät oli­vat mo­nin pai­koin tans­sin juh­laa. 1920-lu­vul­le tul­tua tans­si pii­sa­si il­lan ai­no­ak­si oh­jel­ma­nu­me­rok­si.

Tans­si­la­va­kult­tuu­rin kul­ta-ai­kaa oli 1930-luku ja so­ta­vuo­sien jäl­keen ai­ka 1950-lu­vul­ta 1970-lu­vul­le saak­ka. Maal­ta­pa­ko, kes­ki­o­lu­en va­pau­tu­mi­nen ja dis­kon­jyt­ke vei­vät vä­häk­si ai­kaa la­va­tans­sit un­ho­laan, kun­nes 1980-lu­vul­la Tan­go­mark­ki­nat naa­pu­ris­sa, Topi Sor­sa­kos­ki ja kump­pa­nit nos­ti­vat is­kel­mä­mu­sii­kin pro­fii­lia.

2000-lu­vun alus­sa tans­si­la­va­kult­tuu­ri jäl­leen el­pyi ko­et­tu­aan pie­nen not­kah­duk­sen. Lä­pie­let­ty lama oh­ja­si ih­mi­set ta­kai­sin tans­si­la­voil­le. La­voil­la käy­vä väki on ny­ky­ään 18–80-vuo­ti­as­ta.

Suo­men kesä on ly­hyt ja vä­hä­lu­mi­nen mut­ta va­loi­sa. Osa tans­si­la­va­kult­tuu­rin vie­hä­tys­tä ai­na­kin ke­säi­sin lie­nee juu­ri sii­nä yöt­tö­mäs­sä yös­sä. Kun ei tule pi­me­ää, kä­py­rau­ha­nen py­syy he­reil­lä ja luon­to pa­kot­taa rie­ha­koi­maan vuo­ro­kau­den ym­pä­ri.

Läh­te­kää Lu­hu­rik­kaan tes­taa­maan, mil­tä la­va­tans­si­kult­tuu­ri näyt­tää. Jos ei tans­si­jal­ka vi­pa­ta, niin ka­ra­o­kes­sa voi ry­kiä kurk­kun­sa sel­väk­si. Tä­män­kin kir­joit­ta­jan ju­han­nus­päi­vän pe­rin­tei­siin kuu­luu Lu­hu­ri­kan il­ta. Yl­lät­tä­väs­ti siel­lä on se sama sak­ki, joka vie­lä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten van­noi pun­kin ja roc­kin ni­meen. Re­ton­kia pääl­le, ra­vat­ti suo­raan ja ja­laal­la ko­ri­as­ti!