Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Meil­lä kävi täl­lä­kin vii­kol­la toi­mi­tuk­ses­sa kou­lu­lais­vie­rai­ta. Ryh­mä Se­dun lii­ke­ta­lou­den opis­ke­li­joi­ta tu­tus­tui leh­den­te­koon maa­nan­tai­na. Eri­no­mai­sen fik­su ja mu­ka­va ryh­mä lu­pa­si myös mah­dut­taa opis­ke­luoh­jel­maan jut­tu­jen te­koa ja ku­vaa­mis­ta, jo­ten toi­vot­ta­vas­ti saam­me lä­hi­viik­koi­na lu­kea se­du­lais­ten mie­li­pi­tei­tä ja ar­tik­ke­lei­ta hei­tä kiin­nos­ta­vis­ta asi­ois­ta.

Eh­dit­tiin myös is­tah­taa alas kes­kus­te­le­maan. Käy­tiin läpi muun mu­as­sa sa­no­ma­leh­dis­tön tar­koi­tus­ta, sa­no­ma­leh­den roo­lia paik­ka­kun­nal­la ja va­le­me­di­aa. Tuli pu­heek­si myös se, mil­lai­sia eri jut­tu­tyyp­pe­jä leh­des­sä on. Uu­ti­sia, re­por­taa­se­ja, ko­lum­ne­ja ja mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sia. Mut­ta mikä mah­taa ol­la pää­kir­joi­tuk­sen roo­li?

Mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti pää­kir­joi­tus on leh­den vi­ral­li­nen kan­na­not­to jo­hon­kin ajan­koh­tai­seen ai­hee­seen, esi­mer­kik­si jo­hon­kin leh­den uu­ti­seen. Se on ai­na leh­den ja kir­joit­ta­jan­sa mie­li­pi­de asi­as­ta.

Pai­kal­lis­leh­den teh­tä­vä on elää kau­pun­ki­lais­ten ar­kea. Sik­si pää­kir­joi­tus ei voi ol­la yl­hääl­tä an­net­tu, pa­pe­rin­ma­kui­nen maa­il­man­se­li­tys, joka päät­tyy sa­noi­hin ”näh­tä­väk­si jää” tai ”oli­si­kin syy­tä...”.

Päin­vas­toin: Pää­kir­joi­tuk­sen täy­tyy pu­hua sitä kiel­tä, mitä lu­ki­jat pu­hu­vat. Ihan ta­val­lis­ta suo­mea ja la­pu­aa. Teks­tin pi­tää hei­jas­tel­la nii­tä aa­tok­sia, joi­ta Nes­teel­lä, Aar­lan pöy­däs­sä ja Ur­hei­lu­ta­lol­la ih­me­tel­lään.

La­pu­an Sa­no­mien pää­kir­joi­tuk­sia lu­e­taan ah­ke­ras­ti, ja niis­tä tu­lee myös pal­jon pa­lau­tet­ta. Asi­as­ta kes­kus­tel­laan usein kol­le­goi­den kes­ken, ja La­sa­ri (uu­si lem­pi­ni­mi leh­del­le, muu­ten – so­mes­ta na­pat­tu) joh­taa ai­van sata nol­la, kun ver­tail­laan pai­kal­lis­leh­tien kes­ken sitä, mi­ten pal­jon ”pää­kyis­tä” tu­lee pa­lau­tet­ta leh­del­le. La­sa­rin pääk­ky­jä lu­e­taan, ja kii­tos sii­tä kuu­luu tie­tys­ti juu­ri si­nul­le, joka luet tätä teks­tiä. Tär­kein­tä on, et­tä kes­kus­tel­laan, jo­ten ri­sut ja ruu­sut jat­kos­sa­kin tä­hän suun­taan.