Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­a­lai­nen pe­rus­kou­lu­kou­lu­ra­ken­ta­mi­nen on eri­no­mai­sel­la mal­lil­la. Ri­ta­vuo­rel­le ja Liuh­ta­riin ra­ken­ne­taan uut­ta, Ala­nur­mos­sa uu­si kou­lu on toi­mi­nut jo hy­vän ai­kaa. Ja ole­mas­sa ole­via ala­kou­lu­ja­kin kor­jaus­re­mon­toi­daan. Se, mitä kou­lu­jen si­säl­lä tu­le­vai­suu­des­sa ta­pah­tuu, as­kar­rut­taa ja huo­les­tut­taa niin las­ten van­hem­pia kuin opet­ta­jia. Uu­si ope­tus­suun­ni­tel­ma muut­taa pe­rus­kou­lun op­pi­mis­ta­pah­tu­maa. Luok­ka­huo­nei­den si­jaan pu­hu­taan avoi­mis­ta op­pi­mi­sym­pä­ris­töis­tä ja yh­tei­so­pet­ta­juu­des­ta.

En­tis­van­haan op­pi­las kö­köt­ti pul­pe­tis­sa tiu­kas­ti sa­mal­la pai­kal­la koko lu­ku­vuo­den. Opet­ta­ja kaa­toi kan­nus­ta tie­toa pää­hän opet­ta­jan­pöy­dän ta­kaa. Noin ku­vaan­nol­li­ses­ti. Uu­si OPS muis­tut­taa, et­tä op­pi­las on ak­tii­vi­nen, tie­don­ha­lui­nen toi­mi­ja, joka ot­taa it­se sel­vää ja te­kee, ei­kä vain odo­ta pas­sii­vi­se­na, et­tä joku ker­too. Opet­ta­ja oh­jaa tie­don läh­teil­le.

Uut­ta ope­tus­suun­ni­tel­maa on kui­ten­kin kri­ti­soi­tu jul­ki­suu­des­sa. Esi­mer­kik­si kas­va­tus­tie­teen pro­fes­so­ri eme­ri­tus Kari Uu­si­ky­lä suo­mi ko­vin sa­noin OP­Sia käy­des­sään vii­me ke­vää­nä La­pu­al­la. Uu­si­ky­lä ih­met­te­li, et­tä jos opet­ta­ja on täs­te­des jon­kin­lai­nen ”kans­sa­op­pi­ja”, on­ko myös lää­kä­ri vas­te­des ”kans­sa­po­ti­las”? Toi­saal­ta jo­kai­nen, joka hiu­kan­kaan viet­tää ai­kaa kas­va­vien ih­mis­tain­ten kans­sa, ta­ju­aa, et­tä ny­ky­lap­set ovat hui­mas­ti edel­lä mei­tä ai­kui­sia tie­dol­li­ses­ti, tai­dol­li­ses­ti, tek­ni­ses­ti ja en­nen kaik­kea hok­sot­ti­mil­taan. On ai­van sel­vää, et­tä kan­nu­me­to­di ei ker­ta­kaik­ki­aan enää toi­mi mi­ten­kään – op­pi­lail­la on mo­nes­ta asi­as­ta pa­rem­pi tie­to kuin opet­ta­jil­la.

Suu­rin pel­ko van­hem­mil­la ja ken­ties opet­ta­jil­la­kin on, et­tä kou­lus­ta tu­lee jon­kin­lai­nen sir­kus­telt­ta, jos­sa rau­hat­to­mat te­na­vat häs­lää­vät omi­aan. Se­ka­va show, jos­sa ku­kaan ei kuu­le mi­tään, opi mi­tään tai kes­ki­ty yh­tään mi­hin­kään. En­tä mi­ten käy eri­tyis­tä tu­kea tar­vit­se­vien las­ten? Par­haim­mil­laan avoi­met op­pi­mi­sym­pä­ris­töt voi­vat kui­ten­kin ol­la luo­vuu­den kas­vu­a­lus­to­ja. Tie­don­hin­kui­set saa­vat ot­taa sel­vää niin pal­jon kuin ha­lu­a­vat, tu­kea tar­vit­se­vat saa­vat heil­le so­vel­tu­via haas­tei­ta, ei­kä fyy­si­nen ym­pä­ris­tö ra­joi­ta op­pi­mis­ta.

Toi­mit­ta­ja Lee­na Hjelt ot­ti sel­vää uu­den OP­Sin mu­kai­ses­ta op­pi­mi­sym­pä­ris­tös­tä ja asi­aan liit­ty­vis­tä huo­lis­ta. Kes­ki­au­ke­a­mal­la laa­ja re­por­taa­si Ri­ta­mä­en kou­lus­ta, jos­sa on jo läh­det­ty har­joit­te­le­maan uu­den­lais­ta op­pi­mis­ta­paa, sekä ko­ke­muk­set Van­taal­ta, jos­sa otet­tiin avoi­met op­pi­mi­sym­pä­ris­töt käyt­töön en­sim­mäi­se­nä Suo­mes­sa. Tut­ki­jan nä­kö­kul­ma asi­aan vie­rei­sel­lä si­vul­la.