Min­na Vai­ni­on­pää

min­na.vai­ni­on­paa@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Kuu­si yö­tä jou­luun on, las­kin ai­van it­se sen, kun näin sil­mät tont­tu­sen!

Jou­lu­lau­lua mu­kail­len aat­toon on ai­kaa kuu­si yö­tä ja kuu­si te­ho­kas­ta päi­vää. Siis­pä nämä vii­mei­set päi­vät ovat mo­nes­sa ko­dis­sa täyn­nä vi­li­nää ja vils­ket­tä, vai on­ko jou­lu jo lei­vot­tu ka­saan.

Täl­lä vii­kol­la suu­rim­mal­la osal­la tun­nel­ma ti­he­nee. Lah­jat ovat os­ta­mat­ta, kaa­pit, uu­ni ja sau­na sii­vo­a­mat­ta, pi­pa­rit lei­po­mat­ta ja kynt­ti­lät va­la­mat­ta. Vuo­den suu­rim­paan juh­laan laa­dit­tu työ­lis­ta on mit­taa­mat­to­man pit­kä.

Jou­lu on kaik­kien juh­la. Lo­pul­ta jo­kai­nen odot­taa jou­lul­taan kii­ree­tön­tä eloa ja yh­des­sä­o­loa per­heen, lä­heis­ten ja su­ku­lais­ten kes­ken. Tänä vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa on ju­lis­tet­tu myös las­ten jou­lu­rau­ha, joka poh­jau­tuu las­ten ja nuor­ten aja­tuk­siin jou­lus­ta ja jou­lu­rau­has­ta.

Sen pe­rus­teel­la, ai­kui­set hei; tär­kein­tä, edes nuor­ten mie­les­tä, ei ole pa­ket­ti­pal­jous, rii­te­le­vät van­hem­mat, her­mot ki­re­äl­lä puh­taak­si jyns­sät­ty koti, ei­kä oi­kein pais­tet­tu kink­ku, vaan yh­des­sä vie­tet­ty kii­ree­tön ai­ka, en­nen ja jäl­keen jou­lun. Sil­loin ei päi­vi­te­tä so­mea tai lu­e­ta säh­kö­pos­tia, vaan ihan vaan hen­gail­laan.

Jou­lun ai­ka­na ei ke­nen­kään pi­täi­si ol­la yk­sin. Vii­me vii­kol­la Simp­si­ön Kar­hu­jen par­ti­o­lai­set vir­kis­ti­vät käyn­nil­lään van­huk­sia Ho­pe­a­rin­tees­sä, täl­lä vii­kol­la Lu­cia ja kynt­ti­lä­ty­töt vie­rai­le­vat pal­ve­lu­ta­lois­sa. Ne ovat tär­kei­tä ja odo­tet­tu­ja koh­taa­mi­sia puo­lin ja toi­sin.

Meis­tä jo­kai­nen voi an­taa lah­ja­na toi­sel­le omaa ai­kaa. Mi­tä­pä jos täl­lä vii­kol­la vie­lä tar­jou­tui­si ul­koi­lu­seu­rak­si ys­tä­väl­le, kut­sui­si kum­mi­lap­sen yh­des­sä lei­po­maan pi­pa­rei­ta tai kä­vi­si lu­ke­mas­sa päi­vän leh­det yk­si­näi­sel­le van­huk­sel­le.

Vaik­ka vie­lä ei sil­tä tun­nu, niin ta­san vii­kon ku­lut­tua vie­te­tään jou­lu­päi­vää. Taak­se on jää­nyt vi­li­nä ja vils­ke. Sitä en­nen, käyt­tä­kää ku­lu­va viik­ko har­ki­ten hy­väk­sen­ne!