Kah­dek­sat­ta kaut­taan nais­ten ko­ris­lii­gas­sa pe­laa­va 25-vuo­ti­as Ko­ri­kob­rien kas­vat­ti Ii­na Kes­ki-Saa­ri an­taa ym­mär­tää, et­tä kyl­lä­hän se ko­ri­pal­lo tuli oman per­heen kaut­ta hä­nen pää­la­jik­seen.

– Kun van­hem­pa­ni val­men­si­vat ja iso­vel­je­ni pe­la­si, ko­ri­pal­lo oli ihan pie­nes­tä pi­tä­en iso osa elä­mää­ni.

Ko­ke­nut pe­laa­ja myön­tää edel­leen am­men­ta­van­sa sitä op­pia, mitä hän pää­si en­sim­mäi­se­nä val­men­ta­ja­naan toi­mi­neel­ta Ou­ti -äi­dil­tään ime­mään.

– Var­maan tär­kein op­pi oli heit­to­tek­niik­ka, mitä val­men­ta­ja­äi­ti on ihan alus­ta as­ti vah­ti­nut. Edel­leen saan hy­vin usein pe­lien jäl­keen pa­lau­tet­ta sii­tä, mi­kä­li heit­to ei ole ol­lut ihan koh­dil­laan.

Ii­na Kes­ki-Saa­ri pi­tää suu­rim­pa­na esi­ku­va­naan seit­se­män vuot­ta van­hem­paa iso­vel­je­ään Ilk­kaa, kos­ka hän on pal­jon op­pi­nut pari ot­te­lua lii­gas­sa­kin pe­lan­neel­ta iso­vel­jel­tään ko­ti­pi­hal­la heit­tä­mi­ses­tä ja pe­laa­mi­ses­ta.

– Tun­tui vä­lil­lä epä­rei­lul­ta, kun Ilk­ka pe­la­si A-poi­kien SM-sar­jaa ja meil­lä ei ol­lut jouk­ku­et­ta SM-sar­jaan.

Ii­na on pääs­syt har­joi­tel­les­saan ja pe­la­tes­saan hyö­dyn­tä­mään myös val­men­ta­jai­sän­sä op­pe­ja, sil­lä Ol­li luot­sa­si Ko­ri­kob­rien A-ty­töt Kes­ki­sen alu­een mes­ta­rik­si.

– Kun isä val­men­si myös A-poi­kia, tree­na­sin vä­lil­lä hei­dän­kin kans­saan. Poi­kien kans­sa har­joit­te­le­mi­nen oli it­sel­le hyö­dyk­si, kos­ka sain sil­loin pe­la­ta ko­vaa har­joi­tuk­sis­sa.

Ko­ri­kob­ris­sa pe­la­tes­saan Ii­na pää­si pari muu­ta­kin ker­taa juh­li­maan Kes­ki­sen alu­een tyt­tö­jen mes­ta­ruut­ta.

NUO­REN ko­ri­pal­loi­li­jan pol­ku joh­ti 15-vuo­ti­aa­na Tam­pe­reel­le, kun Ii­na pää­si seu­ra­ka­ve­rin­sa Oo­na Jaa­ti­sen kans­sa Py­rin­nön 1-di­vi­si­oo­nas­sa pe­laa­vaan 16-vuo­ti­ai­den tyt­tö­jen jouk­ku­ee­seen.

– Py­rin­nön val­men­ta­ja suos­tui ot­ta­maan mei­dät jouk­ku­ee­seen, vaik­ka em­me voi­neet käy­dä tree­neis­sä kuin vii­kon­lop­pui­sin asu­es­sam­me La­pu­al­la, sel­vit­ti Kes­ki-Saa­ri.

Hän muut­ti kau­den 2013-2014 al­ka­es­sa opis­ke­le­maan ja ur­hei­le­maan Tam­pe­reel­le, sil­lä ta­voit­tee­na oli pääs­tä pe­laa­maan nais­ten ko­ris­lii­gas­sa.

– Pe­laa­mi­nen isos­sa roo­lis­sa 19-vuo­ti­ai­den 1-di­vi­si­oo­nas­sa ja pie­nes­sä roo­lis­sa nais­ten 1-di­vi­si­oo­nas­sa val­mis­ti­vat mi­nua siir­ty­mään seu­raa­val­la kau­del­la ko­ris­lii­gaan.

Ii­na Kes­ki-Saa­ri pe­la­si pa­ril­la kau­del­la (2014-2015 ja 2015-2016) lii­gan li­säk­si myös me­nes­tyk­sek­kääs­ti A-tyt­tö­jen SM-sar­jaa

– A-ty­töis­sä otin isoa roo­lia niin hyök­käys- kuin puo­lus­tus­pääs­sä, mut­ta nais­ten jouk­ku­ees­sa läh­din enem­män sil­lä asen­teel­la, et­tä puo­lus­tus­pääs­sä täy­tyy on­nis­tua ja hyök­käys­pään on­nis­tu­mi­set ovat plus­saa.

KO­VAT ha­lut pe­la­ta lii­gas­sa sai­vat 19-vuo­ti­aan Ii­na Kes­ki-Saa­ren siir­ty­mään Tam­pe­reen Py­rin­nös­tä Hy­vin­kään Pon­te­vaan, vaik­ka lu­ki­o­ta oli vie­lä vuo­si jäl­jel­lä ja reis­saa­mi­nen oli­si ras­kas­ta.

– Kun Py­rin­tö pu­to­si lii­gas­ta ja val­men­ta­ja­kin vaih­tui, en tyy­ty­nyt 1-di­vi­si­oo­nas­sa pe­laa­mi­sen, vaan ha­lu­sin lii­gaan.

Kun la­pu­a­lai­sil­le­kin tut­tu tam­pe­re­lais­val­men­ta­ja Miik­ka So­pa­nen siir­tyi Hy­vin­kään val­men­ta­jak­si, Kes­ki-Saa­ri sai sitä kaut­ta mah­dol­li­suu­den siir­tyä Pon­te­van vä­rei­hin.

– Kun nais­ten ko­ri­pal­loon pa­nos­ta­nut seu­ra oli juu­ri edel­li­sel­lä kau­del­la voit­ta­nut SM-ho­pe­aa, täy­tyi hyö­dyn­tää mah­dol­li­suus pääs­tä täl­lai­seen jouk­ku­ee­seen.

Kes­ki-Saa­ri oli en­sim­mäi­sel­lä kau­del­la var­sin pie­nes­sä roo­lis­sa. Kun jouk­ku­ees­sa oli mon­ta ko­ke­nut­ta pe­laa­jaa, oli jo­kai­nen har­joi­tus­ta­pah­tu­ma näy­tön­paik­ka pe­li­a­jas­ta kil­pail­ta­es­sa.

– Kun tu­lo­kas­kau­si Hy­vin­kääl­lä päät­tyi mes­ta­ruu­teen, oli it­ses­tään sel­vää jat­kaa pe­laa­mis­ta siel­lä.

Lu­ki­on jäl­keen Ko­ri­kob­rien kas­vat­ti piti vä­li­vuo­den ja pää­si täy­sil­lä kes­kit­ty­mään har­joit­te­luun ja pe­laa­mi­seen. Sen jäl­keen hän opis­ke­li oi­keust­ra­de­no­mik­si Hy­vin­kääl­lä, jol­loin oli luon­te­vaa jat­kaa pe­laa­mis­ta Pon­te­vas­sa.

Mes­ta­ruu­den jäl­keen Pon­te­van jouk­kue jat­koi mi­ta­li­tah­ti­aan ko­ris­lii­gas­sa ja val­ta­si kak­si SM-prons­sia.

– SM-kul­ta oli tot­ta­kai nuo­re­na pe­laa­ja­na mah­ta­va voit­taa, kun vie­lä rat­kai­se­vaa fi­naa­lia seu­ra­si pai­kan pääl­lä lä­hes 1500 kat­so­jaa.

En­sim­mäi­sel­lä SM-prons­sil­la oli Kes­ki-Saa­rel­le ai­van eri­tyi­nen mer­ki­tys, kun hän pää­si sil­lä kau­del­la mur­tau­tu­maan aloi­tus­vii­sik­koon ja ole­maan rat­kai­se­vas­sa roo­lis­sa prons­si­ot­te­lus­sa­kin.

– Kas­voin sen kau­den ai­ka­na pe­laa­ja­na, mikä oli it­sel­le omal­la ta­val­laan eh­kä jopa tär­ke­äm­pi kuin se SM-kul­ta.

Ii­na Kes­ki-Saa­ren mu­kaan toi­nen Pon­te­van SM-prons­si tuli erit­täin vai­ke­an kau­den jäl­keen ikään kuin pal­kin­nok­si.

Kol­men SM-mi­ta­lin jäl­keen Ii­na pe­la­si Hy­vin­kääl­lä vie­lä pari kaut­ta, jois­ta en­sim­mäi­sen ai­ka­na sel­vi­si rus­toa puut­tu­van hä­nen pol­ves­taan. Niin­pä hän me­ni­kin kau­den päät­teek­si leik­kaus­pöy­däl­le, mitä seu­ra­si 10-12 kuu­kau­den kun­tou­tus.

– Kun ys­tä­vän­päi­vä­nä (14.2.2021) pää­sin tie­tyin ra­joi­tuk­sin pe­laa­maan kau­den eka pe­lin, oli edel­li­ses­tä pe­lis­tä eh­ti­nyt ku­lua 343 päi­vää.

PA­LUU Py­rin­nön vä­rei­hin ta­pah­tui elo­kuus­sa 2021, kun Ii­na Kes­ki-Saa­ri teki vuo­den so­pi­muk­sen lii­gas­sa vii­mei­sek­si jää­neen seu­ran kans­sa, joka piti kui­ten­kin lii­ga­paik­kan­sa.

– Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pää­ta­voi­te oli näh­dä, kuin­ka pys­tyn pe­laa­maan kun­nol­la pol­vi­o­pe­raa­ti­on jäl­keen ja mi­ten pär­jäi­sin jäl­leen lii­gas­sa.

Hei­nä­kuus­sa Kes­ki-Saa­ri teki jat­ko­so­pi­muk­sen Py­rin­nön kans­sa ja pi­tää pe­liu­ran­sa jat­ka­mis­ta täl­lä het­kel­lä erit­täin on­nis­tu­nee­na ve­to­na.

– It­ses­tä tun­tuu vä­lil­lä ou­dol­ta, et­tä olen jouk­ku­een kap­tee­ni ja ko­ke­nein suo­ma­lais­pe­laa­ja. Tun­tuu myös sil­tä, et­tä vas­ta­han aloit­te­lin lii­ga­pe­lit ja täl­lä het­kel­lä nii­tä on jo ker­ty­nyt 193.

Ne­los­pai­kal­la pe­la­tes­saan 184-sent­ti­nen pe­laa­ja pi­tää vah­vuu­te­naan heit­tä­mis­tä, ja vi­tos­pai­kal­la hän ko­kee vah­vuuk­sik­seen va­lin­to­jen te­ke­mi­sen ja ma­ta­las­sa ase­mas­sa syöt­tä­mi­sen.

– Ha­lu­ai­sin vie­lä ke­hit­tyä ne­los­pai­kal­la eri­tyi­ses­ti ko­ril­le aja­mi­sis­sa ja vi­tos­pai­kal­la vii­meis­te­lys­sä.

Pir­kan­maan kä­rä­jä­oi­keu­des­sa kä­rä­jä­sih­tee­ri­nä toi­mi­va Kes­ki-Saa­ri sa­noo suo­raan, et­tä jouk­ku­een aa­mut­ree­nei­hin pää­se­mi­ses­tä on tur­ha edes haa­veil­la.

– Kyl­lä työ­e­lä­mä ja pe­laa­mi­nen on mah­dol­lis­ta yh­dis­tää, mut­ta tar­vit­sen kum­min­kin ar­ki­päi­vi­sin jous­ta­vuut­ta jouk­ku­een puo­lel­ta.

– Va­li­tet­ta­vas­ti pol­vien ta­kia ovat unel­mat­kin ai­ka lail­la pie­nen­ty­neet. Eh­kä voi­sin sa­noa unel­mak­si vie­lä­kin Suo­men mes­ta­ruu­den voit­ta­mi­sen, kos­ka sitä var­ten­han pe­laan edel­leen ko­ris­lii­gas­sa.

Lo­puk­si Ii­na Kes­ki-Saa­ri ha­lu­aa roh­kais­ta jo­kais­ta kas­vat­ta­ja­seu­ran­sa ju­ni­o­ria ja eri­tyi­ses­ti tyt­tö­ju­ni­o­rei­ta, sil­lä ko­val­la har­joit­te­lul­la lii­gas­sa pe­laa­mi­nen on täy­sin mah­dol­lis­ta niin kuin Sil­ja Vii­ta ja Pih­la Jaa­ti­nen ovat osoit­ta­neet, vaik­kei nais­ten lii­ga­jouk­ku­et­ta La­pu­al­la ole (ai­na­kaan vie­lä).

JT