JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hakuohjeet

Hae sivustolta-kenttään voi syöttää vapaasti hakusanoja.
Vapaassa tekstihaussa toimivat hakusanojen välissä seuraavat operaattorit (kirjoita operaattori aina ISOILLA kirjaimilla):

AND = kaikki sanat pitää esiintyä tekstissä
OR = joku sanoista pitää esiintyä tekstissä (jos hakusanojen välissä ei ole mitään operaattoria on oletusoperaattori OR)
NOT = Ensimmäinen sana esiintyy mutta jälkimmäiset eivät saa esiintyä tekstissä
? = kirjaimen tilalla merkitsee mitä tahansa merkkiä, esim. n?ki löytää noki, näki jne.
* = sanan lopussa merkitsee useampaa merkkiä, esim. auto* löytää sanat automaatti, autorata jne.
” = virkkeen tai sanaparin alussa ja lopussa hakee tarkalleen kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi ”Matti Meikäläinen”

Haun tuloksena saat ruudulle osumien määrän sekä otsikkolistan jutuista, joissa hakusanat esiintyvät.
Napsauttamalla otsikkoa juttu ladataan sivulle. Mikäli hakutulos sisältää runsaasti juttuja, kannattaa tarkentaa hakumäärittelyä, jotta tulos saadaan suppeammaksi.
Avattuasi haluamasi jutun, pääset takaisin hakuun napsauttamalla selaimen Siirry sivu taaksepäin -painiketta.

Viikko

Kuukausi

6kk

? Viikon kysymys ?

Uutiset
30.1.2024 13.35

Duudsonit ja yläkoululaiset allekir­joit­tivat: ”Meillä ei kiusata”

Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Duud­so­neis­ta kak­si, Jarp­pi ja HP Par­vi­ai­nen, saa­pui­vat kut­sut­tui­na La­pu­an ylä­kou­lul­le pu­hu­maan kiu­saa­mi­ses­ta, mut­ta myös ys­tä­vyy­des­tä, po­si­tii­vi­ses­ta anar­ki­as­ta sekä unel­mis­ta ja ko­van työn te­ke­mi­ses­tä nii­den saa­vut­ta­mi­sek­si. Vas­taa­via vie­rai­lu­ja he ovat teh­neet kou­luis­sa eri puo­lil­la Suo­mea.

La­pu­al­le he saa­pui­vat ylä­kou­lu­lais­ten toi­vees­ta ja sil­ti heil­le yl­lä­tyk­se­nä: La­pu­an kau­pun­ki on va­ran­nut 13 000 eu­ron mää­rä­ra­han niin sa­not­tuun osal­lis­tu­vaan bud­je­toin­tiin, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on pa­ran­taa nuor­ten hy­vin­voin­tia. Ylä­kou­lu­lai­set ovat it­se saa­neet eh­dot­taa, mitä ra­hal­la teh­dä ja ää­nes­tää ker­ty­neis­tä eh­do­tuk­sis­ta par­haat. Yk­si par­hais­ta oli ni­me­no­maan Duud­so­nien vie­rai­lu.

Duud­so­neil­la on ol­lut val­ta­van haus­kaa ja lu­ke­mat­to­mia hy­viä het­kiä. Lu­mi­lau­tai­lu tu­tus­tut­ti ja yh­dis­ti hei­dät. Jo pik­ku­nas­si­koi­na he al­koi­vat teh­dä ty­kö­nään vi­de­oi­ta, kii­tos Jar­no-Duud­so­nin, jon­ka ”pää­hän ka­me­ra kas­voi kiin­ni”. Seu­raa­vak­si he haa­vei­li­vat saa­van­sa oman tv-oh­jel­man. Kun se to­teu­tui, he ha­lu­si­vat Ame­rik­kaan ei­kä se­kään jää­nyt haa­veek­si. Ne oli­vat iso­ja, täyt­ty­nei­tä unel­mia.

Mut­ta heil­lä on ol­lut myös vai­kei­ta, ikä­viä, su­rul­li­sia het­kiä, jol­loin yh­tä lail­la, tai var­sin­kin sil­loin, he ovat tar­vin­neet toi­si­aan.

– Mik­si me tätä teh­dään? Tie­dän mon­ta ki­vut­to­mam­paa ta­paa teh­dä ra­haa, kom­men­toi Jarp­pi nau­rat­ta­en nuo­ria kuu­li­joi­taan.

Hän vas­taa it­se.

– Kaik­kein tär­kein syy teh­dä tätä on ol­lut ys­tä­vyys.

Ys­tä­vyys on yh­dis­tä­nyt sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä he ovat hy­vin eri­lai­sia – tai eh­kä juu­ri sik­si.

Unel­mat. Duud­so­nit ovat teh­neet mah­dot­to­mil­ta­kin tun­tu­neis­ta haa­veis­ta tot­ta. Niis­tä ylä­kou­lu­lai­set sai­vat nyt kuul­la, mut­ta myös sii­tä, mi­ten ih­mees­sä ne ovat to­teu­tu­neet. Jar­pin ja HP:n vies­ti La­pu­an ylä­kou­lu­lai­si­sil­le oli se, et­tä ”mi­kään ei ole mah­ro­ton­ta”.

– Kun ih­mi­sel­lä on unel­mia ja on val­mii­na an­ta­maan kaik­ken­sa ja te­ke­mään rut­kas­ti töi­tä nii­den eteen ja pyy­tää apua tar­vi­tes­saan, ne on mah­dol­lis­ta saa­vut­taa.

– Ai­nut tapa on kää­riä hi­hat ja ryh­tyä hom­miin.

Duud­so­neil­la unel­mien täyt­ty­mi­nen on li­säk­si ot­ta­nut ki­pe­ää joka paik­kaan, kaik­ki, ”ii­iii­han kaik­ki on pan­tu pe­liin” ja fy­siik­ka on ol­lut ko­e­tuk­sel­la. Unel­mien to­teut­ta­mi­nen on vaa­ti­nut myös uh­rauk­sia.

Jarp­pi muis­tut­taa, mi­ten tär­kei­tä omat unel­mat ovat. Nii­tä on sekä iso­ja et­tä lu­ke­ma­ton mää­rä pie­nem­piä.

– Saat it­se päät­tää, mitä ne on ja mitä niil­le teet.

Duud­so­nit ky­sy­vät kuu­li­joil­taan, on­ko näil­lä unel­mia. Ko­vin har­va käsi nou­see.

– Kuin­ka moni on saa­nut apua ka­ve­ril­ta?

Ai­ka mon­ta kät­tä nou­see ylös. Ai­ka mon­ta kät­tä nou­see myös, kun Duud­so­nit ky­sy­vät, kuin­ka moni on aut­ta­nut ka­ve­ria.

Duud­so­nit tie­tä­vät, mis­tä pu­hu­vat, kun he pu­hu­vat kiu­saa­mi­ses­ta. Se on myös ai­noa asia, mis­tä he ha­lu­a­vat va­ka­vas­ti pu­hua. He ha­lu­a­vat päin­vas­toin ol­la esi­merk­ki sii­tä, mitä voi saa­vut­taa, kun te­kee yh­des­sä asi­oi­ta.

– Mikä oli­si voi­nut es­tää kai­ken tä­män, min­kä olem­me saa­vut­ta­neet, Jarp­pi ky­syy.

Kiu­saa­mi­nen. Eh­kä he ei­vät oli­si kos­kaan edes ta­van­neet.

Duud­so­neis­sa­kin on ol­lut sekä kiu­saa­ja et­tä kiu­sat­tu. Ala­kou­lui­käi­se­nä Duud­son-Juk­ka jät­ti muut al­leen.

– Hän tuli kui­ten­kin jär­kiin­sä ja lo­pet­ti kiu­saa­mi­sen ja osa­si myös pyy­tää an­teek­si.

Jar­no kär­si toi­sel­la puo­lel­la, kiu­sat­tu­na. Oli ni­mit­te­lyä, pi­pon heit­tä­mis­tä han­keen, jät­tä­mis­tä ul­ko­puo­lel­le. Vie­lä 30 vuo­den jäl­keen­kin hän­tä it­ket­tää ko­ke­muk­sis­ta ker­to­es­saan.

– Mie­len­kiin­tois­ta on, et­tä nyt ne sa­mat ih­mi­set, kiu­saa­jat, ovat tul­leet lap­si­neen ha­ke­maan Jar­nol­ta ni­mi­kir­joi­tuk­sia, Jarp­pi sel­vit­tää.

HP konk­re­ti­soi kiu­saa­mi­sen seu­rauk­sia. Hän esit­te­lee si­lois­ta, puh­das­ta A3:n ko­kois­ta pa­pe­ria, ry­pis­tää sen ja tal­loo vie­lä pääl­le. Sen jäl­keen hän avai­lee sitä ja yrit­tää suo­ris­taa, mut­ta ru­tut ei­vät oi­ke­ne. Pa­pe­ri ku­vaa ih­mis­tä, jota on kiu­sat­tu.

– Jos mä nyt pyy­dän täl­tä pa­pe­ril­ta an­teek­si, tu­lee­ko tää ta­kas suo­rak­si ja si­loi­sek­si ja eh­jäk­si? Sa­mal­la ta­val­la sun sa­nat, sun teot voi jät­tää toi­seen ih­mi­seen eh­kä jopa py­sy­viä rut­tu­ja, haa­vo­ja, tah­ro­ja. Sen ta­kia me toi­vo­taan, et­tä mie­ti, mi­ten pu­hut toi­sel­le ih­mi­sel­le ja mi­ten käyt­täy­dyt tois­ta ih­mis­tä koh­taan, HP sa­noo vies­tin­sä ylä­kou­lu­lai­sil­le hi­taas­ti ja pai­nok­kaas­ti.

HP:n mu­kaan jo­kai­nen tar­vit­see ym­pä­ril­leen joka päi­vä hy­viä ih­mi­siä tu­ke­maan ja kan­nus­ta­maan  – kan­nat­te­le­maan­kin.

– Kan­nat­taa siis ym­pä­röi­dä it­sen­sä hy­vil­lä ih­mi­sil­lä.

Li­säk­si hän si­tee­raa äi­ti­ään, jol­ta on saa­nut opin elä­män­sä var­rel­le.

– Kai­kis­ta ei tar­vit­se ty­kä­tä, mut­ta kaik­kien kans­sa pi­tää tul­la toi­meen.

Duud­so­nit raa­pus­ta­vat ni­mi­kir­joi­tuk­sen­sa pa­pe­rei­hin, jois­sa on kuva Duud­so­neis­ta yh­des­sä ja ylä­puo­lel­la teks­ti: Mei­dän luo­kas­sa ei kiu­sa­ta. He ha­lu­a­vat, et­tä jo­kai­nen luok­ka ja jo­kai­nen op­pi­las kir­joit­taa pa­pe­riin ni­men­sä ja sa­mal­la si­tou­tuu ole­maan kiu­saa­mat­ta. Pa­pe­ri – käy­tän­nös­sä yh­tei­nen so­pi­mus – oli tar­koi­tus lait­taa nä­ky­väl­le pai­kal­le luok­kiin.

Lo­puk­si kaik­ki luo­kat vuo­rol­laan aset­tui­vat ku­vaan kera HP:n ja Jar­pin. Sel­fie­i­tä­kin otet­tiin nii­den kans­sa, jot­ka us­kal­si­vat tul­la sel­lais­ta pyy­tä­mään.

? Viikon kysymys ?

? Viikon kysymys ?