Lee­na Hjelt

lee­na.hjelt@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Näyt­te­li­jä Han­nu-Pek­ka Björk­ma­nin mu­kaan näyt­te­li­jän elä­män­kaa­ri on kol­mi­vai­hei­nen. En­sim­mäi­nen vai­heis­ta on, kun ih­mi­set ky­sy­vät, kuka tuo on. Toi­ses­sa vai­hees­sa ih­mi­set kom­men­toi­vat, et­tä ai, tuos­sa se on taas. Kol­man­nes­sa ih­met­te­lyn ai­he on se, et­tä ai, se elää vie­lä.

Jo­kai­nen Il­ma­jo­el­ta läh­töi­sin ole­van Björk­ma­nin tie­tä­vä osaa vas­ta­ta, mis­sä elä­män­sä vai­hees­sa mies it­se on.

Sa­moi­hin ai­koi­hin, kun suo­ma­lai­soh­jaa­ja Juho Kuos­ma­nen näyt­te­li­jä­kaar­tei­neen ot­taa Can­nes´n elo­ku­va­juh­lil­la vas­taan ylis­tä­viä ar­vi­oi­ta Hyt­ti nro 6 -elo­ku­vas­ta, Han­nu-Pek­ka Björk­man lu­en­noi La­pu­an Van­han Pau­kun kult­tuu­ri­kes­kuk­ses­sa elo­ku­vas­ta – sii­tä, mi­ten se on muut­tu­nut vuo­sien var­rel­la ja mi­ten hä­nen oma uran­sa sii­hen ni­vou­tuu.

Suo­ma­lai­nen elo­ku­va me­nes­tyy maa­il­mal­la ja se on saa­vut­ta­nut ar­vos­tuk­sen ja suo­si­on myös ko­ti­maas­saan.

– Vie­lä 90-lu­vul­la kaik­ki tie­si, kuka te­kee elo­ku­via tai tv-sar­jo­ja, ny­ky­ään nii­tä teh­dään niin pal­jon, et­tei ku­kaan enää tie­dä, ke­nel­tä ja mitä on tu­los­sa. Tv-sar­jo­jen mää­rä esi­mer­kik­si on kas­va­nut eks­po­nen­ti­aa­li­ses­ti, Björk­man sel­vit­ti.

– Suo­ma­lai­nen ylei­sö löy­si suo­ma­lai­sen elo­ku­van 1997 – 98, jol­loin yh­teis­kun­ta tuli la­man jäl­keen va­loi­sam­mak­si. Sil­loin tuli Ru­ka­jär­ven tie, Poi­ka ja Il­ves, Hä­jyt... Ai­heis­sa ko­ros­tui kan­sal­li­nen pe­rin­ne. Vuon­na 2010 ko­ti­mai­sel­la elo­ku­val­la oli jo 2,5 mil­joo­naa kat­so­jaa.

Es­ko Nik­ka­ri vas­tas­sa

Vii­me vii­kon­lop­pu­na to­teu­te­tul­le La­pu­an Art & Film fes­ti­va­lil­le (LAFF) saa­pu­nut, mo­nin­ker­tai­ses­ti pal­kit­tu nät­t­te­li­jä ku­va­si vä­rik­kääs­ti omaa tie­tään elo­ku­vien pa­ris­sa. Ta­ri­naan­sa ker­to­es­saan Björk­man sai Ala­jo­ki­sa­liin saa­pu­neel­ta ylei­söl­tä use­at ap­lo­dit.

Björk­man veik­kaa näy­tel­leen­sä ural­laan noin 40 – 50 pit­käs­sä elo­ku­vas­sa. Uran­sa en­sim­mäi­sen elo­ku­van La­keu­den kut­sun en­sim­mäi­seen koh­tauk­seen Björk­man sai vas­ta­näyt­te­li­jäk­seen suu­res­ti ihai­le­man­sa la­pu­a­lai­sen näyt­te­li­jä­le­gen­dan, Es­ko Nik­ka­rin. Hän­tä jän­nit­ti ja pe­lot­ti, mi­ten voi teh­tä­väs­tä sel­vi­tä.

– Olin iso mies­tar­joi­li­ja ja mi­nun piti vie­dä olu­et pöy­tään. Oh­jaa­ja sa­noi, et­tä hen­gi­tä, hen­gi­tä ja kun se oli ohi, ku­kaan ei sa­no­nut mi­tään ja ajat­te­lin sen men­neen huo­nos­ti. Sil­loin opin, et­tei elo­ku­vaa teh­des­sä ke­hus­kel­la­kaan jo­kai­sen oton jäl­keen.

Koh­dal­leen osu­nut roo­li

Ala­jo­ki-sa­liin ko­koon­tu­nut ylei­sö tie­si elo­ku­van Jou­lu­ta­ri­na, jota Björk­ma­nin mu­kaan teh­tiin tun­ti­tol­kul­la yli 30 as­teen pak­ka­ses­sa, ja ka­me­rat­kin py­syi­vät elos­sa hius­ten­kui­vaa­jien an­si­os­ta. Se nau­roi muis­tel­les­saan Ih­mi­sen osa -elo­ku­van tra­gi­koo­mi­sia koh­tauk­sia.

Iki­ties­sä kil­tin­nä­köi­nen ja lep­poi­san oloi­nen Björk­man oli­kin yl­lät­täin elo­ku­van to­del­li­nen pa­his Kal­lo­nen, joka to­teut­taa Sta­li­nin et­ni­siä puh­dis­tuk­sia.

– Tämä on sel­lai­nen elo­ku­va, jos­ta jäi mie­leen lä­hes kaik­ki pai­kat, tun­nel­mat ja koh­tauk­set. Jos­kus joku roo­li myös osuu koh­dal­leen. Tämä oli yk­si isois­ta roo­leis­ta­ni.

– Jos­kus jos­tain van­hem­mas­ta työs­tä­ni sa­non, et­tä huh huh, mut­ta on jos­kus so­kea kana löy­tä­nyt jy­vän­kin.

Mie­lui­sat mi­ni­sar­jat

Björk­ma­nin mu­kaan ny­ky­ään ele­tään tv-sar­jo­jen re­nes­sans­sia. Kun tuo­tan­to­kau­sia teh­dään yk­si toi­sen­sa pe­rään, näyt­te­li­jä ei ole kiin­ni niis­sä enää puol­ta vuot­ta vaan, hit­to soi­koon, vuo­sia.

– Ai­noa kei­no ir­tau­tua on sa­noa oh­jaa­jal­le, et­tä tap­pa­kaa jo se mun roo­li­hah­mo, Björk­man nau­rat­taa

Björk­ma­nia har­mit­taa, et­tä te­le­vi­sio elo­ku­va­muo­to­na on ka­to­a­mas­sa. Mo­nien tuo­tan­to­kau­sien ai­ka­na pääs­tään toki sy­väl­li­ses­ti kiin­ni ta­ri­naan ja sen hen­ki­lö­hah­moi­hin, mut­ta sil­ti Björk­man läh­tee mie­lui­ten mu­kaan mi­ni­sar­joi­hin, sel­lai­siin kuin Si­säil­maa ja M/S Ro­man­tic.

– Ly­hy­es­sä ajas­sa ker­rot­tu, tii­vis, yk­sin­ker­tai­nen ta­ri­na on her­kul­lis­ta teh­dä. Sel­lai­nen on kii­tol­li­nen maas­to näyt­te­li­jäl­le. Toi­voi­sin näi­tä li­sää, mut­ta tämä liit­tyy Ylen po­li­tiik­kaan.

Kos­ka näyt­te­li­jä jos­sain vai­hees­sa kyl­läs­tyy omaan il­mai­suun­sa ja ta­paan­sa näy­tel­lä, on hyvä ko­keil­la jo­tain ai­van muu­ta. Björk­man tyk­kää ot­taa ris­ke­jä, mikä tar­koit­taa, et­tä hän läh­tee in­nol­la mu­kaan pro­jek­tei­hin, joi­hin pyy­de­tään mu­kaan li­säyk­sel­lä ra­haa ei ole.

Ih­mi­sen osa oli
vä­säh­tää

Lu­en­nos­saan näyt­te­li­jä ku­va­si myös omaa epä­var­muut­taan ja jän­nit­tä­mis­tään, jopa pel­ko­jaan, sekä to­taa­lis­ta vä­säh­dys­tään, joka vei sai­raa­laan kes­ken Kari Ho­ta­kai­sen kir­jaan pe­rus­tu­van Ih­mi­sen osa -elo­ku­van ku­vaus­ten. Sil­ti hä­net pal­kit­tiin Jus­sil­la par­haas­ta mies­pää­o­sas­ta.

Kon­kurs­sin ko­ke­nut­ta, va­ra­ton­ta Pek­ka Mal­mi­kun­nas­ta esit­tä­nyt näyt­te­li­jä jou­tui lau­la­maan Hel­sin­gin Na­rink­ka­to­ril­la ei­kä lau­la­mi­nen ole hä­nen vah­vim­pia puo­li­aan.

– Ka­me­rat vie­tiin kau­as pois nä­ky­vis­tä ja ih­mi­set tol­jot­ti­vat, joku kä­ve­li ohi ajat­te­len, et­tä en vä­li­tä, joku tun­nis­ti, et­tä tuo on se näyt­te­li­jä, mi­kä­hän sil­le on tul­lut, joku an­toi ra­haa. Lau­loin kurk­ku­ni poh­jas­ta ja ai­na sa­not­tiin, et­tä uu­des­taan ja uu­des­taan, et­tä voit­ko vie­lä epä­toi­voi­sem­min. Sa­noin, et­tä epä­toi­voa on nyt to­del­la pal­jon il­mas­sa. Tun­sin, kuin­ka ja­las­ta al­koi men­nä tun­to ja koko toi­nen puo­li al­koi puu­tua.

Seu­raa­va­na vuo­ros­sa oli koh­taus, jos­sa tuo va­ra­ton Pek­ka tans­sii alas­to­ma­na kuk­ko­tans­sin sii­tä mak­sa­val­le van­hal­le nai­sel­le. Koh­taus­ta ku­vat­ta­es­sa sama epä­toi­vo, tun­non ka­to­a­mi­nen ja­lois­ta yn­nä muut oi­reet tois­tui­vat ja lo­pul­ta näy­tel­män täh­ti jou­tui viet­tä­mään pari päi­vää sai­raa­las­sa.

– Myö­hem­min tun­nus­tin it­sel­le­ni, et­tä pel­kään, hä­vet­tää, kai se oli jon­kin­lai­nen pa­niik­ki­koh­taus. Mer­kit on hyvä tun­nis­taa. Sa­non ai­na näyt­te­li­jä­na­luil­le, et­tä työs­tä, jos­ta kiel­täy­dyt­te, et­te tule ka­tu­maan, vaan sitä, et­tä läh­dit­te mu­kaan.