Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Hannu-Pekka Björkmanin mukaan myötätunto on yksi näyttelijän tärkeimpiä ominaisuuksia, kun hänen on mentävä toisen ihmisen "nahkoihin" ja "saappaisiin" etenkin, kun esittää tämän kärsimystä. "Ja kärsimystä kunnioitetaan pitämällä siihen tietty etäisyys."
Leena Hjelt
leena.hjelt@lapuansanomat.fi
Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin mukaan näyttelijän elämänkaari on kolmivaiheinen. Ensimmäinen vaiheista on, kun ihmiset kysyvät, kuka tuo on. Toisessa vaiheessa ihmiset kommentoivat, että ai, tuossa se on taas. Kolmannessa ihmettelyn aihe on se, että ai, se elää vielä.
Jokainen Ilmajoelta lähtöisin olevan Björkmanin tietävä osaa vastata, missä elämänsä vaiheessa mies itse on.
Samoihin aikoihin, kun suomalaisohjaaja Juho Kuosmanen näyttelijäkaarteineen ottaa Cannes´n elokuvajuhlilla vastaan ylistäviä arvioita Hytti nro 6 -elokuvasta, Hannu-Pekka Björkman luennoi Lapuan Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa elokuvasta – siitä, miten se on muuttunut vuosien varrella ja miten hänen oma uransa siihen nivoutuu.
Suomalainen elokuva menestyy maailmalla ja se on saavuttanut arvostuksen ja suosion myös kotimaassaan.
– Vielä 90-luvulla kaikki tiesi, kuka tekee elokuvia tai tv-sarjoja, nykyään niitä tehdään niin paljon, ettei kukaan enää tiedä, keneltä ja mitä on tulossa. Tv-sarjojen määrä esimerkiksi on kasvanut eksponentiaalisesti, Björkman selvitti.
– Suomalainen yleisö löysi suomalaisen elokuvan 1997 – 98, jolloin yhteiskunta tuli laman jälkeen valoisammaksi. Silloin tuli Rukajärven tie, Poika ja Ilves, Häjyt... Aiheissa korostui kansallinen perinne. Vuonna 2010 kotimaisella elokuvalla oli jo 2,5 miljoonaa katsojaa.
Esko Nikkari vastassa
Viime viikonloppuna toteutetulle Lapuan Art & Film festivalille (LAFF) saapunut, moninkertaisesti palkittu nätttelijä kuvasi värikkäästi omaa tietään elokuvien parissa. Tarinaansa kertoessaan Björkman sai Alajokisaliin saapuneelta yleisöltä useat aplodit.
Björkman veikkaa näytelleensä urallaan noin 40 – 50 pitkässä elokuvassa. Uransa ensimmäisen elokuvan Lakeuden kutsun ensimmäiseen kohtaukseen Björkman sai vastanäyttelijäkseen suuresti ihailemansa lapualaisen näyttelijälegendan, Esko Nikkarin. Häntä jännitti ja pelotti, miten voi tehtävästä selvitä.
– Olin iso miestarjoilija ja minun piti viedä oluet pöytään. Ohjaaja sanoi, että hengitä, hengitä ja kun se oli ohi, kukaan ei sanonut mitään ja ajattelin sen menneen huonosti. Silloin opin, ettei elokuvaa tehdessä kehuskellakaan jokaisen oton jälkeen.
Kohdalleen osunut rooli
Alajoki-saliin kokoontunut yleisö tiesi elokuvan Joulutarina, jota Björkmanin mukaan tehtiin tuntitolkulla yli 30 asteen pakkasessa, ja kameratkin pysyivät elossa hiustenkuivaajien ansiosta. Se nauroi muistellessaan Ihmisen osa -elokuvan tragikoomisia kohtauksia.
Ikitiessä kiltinnäköinen ja leppoisan oloinen Björkman olikin yllättäin elokuvan todellinen pahis Kallonen, joka toteuttaa Stalinin etnisiä puhdistuksia.
– Tämä on sellainen elokuva, josta jäi mieleen lähes kaikki paikat, tunnelmat ja kohtaukset. Joskus joku rooli myös osuu kohdalleen. Tämä oli yksi isoista rooleistani.
– Joskus jostain vanhemmasta työstäni sanon, että huh huh, mutta on joskus sokea kana löytänyt jyvänkin.
Mieluisat minisarjat
Björkmanin mukaan nykyään eletään tv-sarjojen renessanssia. Kun tuotantokausia tehdään yksi toisensa perään, näyttelijä ei ole kiinni niissä enää puolta vuotta vaan, hitto soikoon, vuosia.
– Ainoa keino irtautua on sanoa ohjaajalle, että tappakaa jo se mun roolihahmo, Björkman naurattaa
Björkmania harmittaa, että televisio elokuvamuotona on katoamassa. Monien tuotantokausien aikana päästään toki syvällisesti kiinni tarinaan ja sen henkilöhahmoihin, mutta silti Björkman lähtee mieluiten mukaan minisarjoihin, sellaisiin kuin Sisäilmaa ja M/S Romantic.
– Lyhyessä ajassa kerrottu, tiivis, yksinkertainen tarina on herkullista tehdä. Sellainen on kiitollinen maasto näyttelijälle. Toivoisin näitä lisää, mutta tämä liittyy Ylen politiikkaan.
Koska näyttelijä jossain vaiheessa kyllästyy omaan ilmaisuunsa ja tapaansa näytellä, on hyvä kokeilla jotain aivan muuta. Björkman tykkää ottaa riskejä, mikä tarkoittaa, että hän lähtee innolla mukaan projekteihin, joihin pyydetään mukaan lisäyksellä rahaa ei ole.
Ihmisen osa oli
väsähtää
Luennossaan näyttelijä kuvasi myös omaa epävarmuuttaan ja jännittämistään, jopa pelkojaan, sekä totaalista väsähdystään, joka vei sairaalaan kesken Kari Hotakaisen kirjaan perustuvan Ihmisen osa -elokuvan kuvausten. Silti hänet palkittiin Jussilla parhaasta miespääosasta.
Konkurssin kokenutta, varatonta Pekka Malmikunnasta esittänyt näyttelijä joutui laulamaan Helsingin Narinkkatorilla eikä laulaminen ole hänen vahvimpia puoliaan.
– Kamerat vietiin kauas pois näkyvistä ja ihmiset toljottivat, joku käveli ohi ajattelen, että en välitä, joku tunnisti, että tuo on se näyttelijä, mikähän sille on tullut, joku antoi rahaa. Lauloin kurkkuni pohjasta ja aina sanottiin, että uudestaan ja uudestaan, että voitko vielä epätoivoisemmin. Sanoin, että epätoivoa on nyt todella paljon ilmassa. Tunsin, kuinka jalasta alkoi mennä tunto ja koko toinen puoli alkoi puutua.
Seuraavana vuorossa oli kohtaus, jossa tuo varaton Pekka tanssii alastomana kukkotanssin siitä maksavalle vanhalle naiselle. Kohtausta kuvattaessa sama epätoivo, tunnon katoaminen jaloista ynnä muut oireet toistuivat ja lopulta näytelmän tähti joutui viettämään pari päivää sairaalassa.
– Myöhemmin tunnustin itselleni, että pelkään, hävettää, kai se oli jonkinlainen paniikkikohtaus. Merkit on hyvä tunnistaa. Sanon aina näyttelijänaluille, että työstä, josta kieltäydytte, ette tule katumaan, vaan sitä, että lähditte mukaan.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?