Min­na Vai­ni­on­pää

min­na.vai­ni­on­paa@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­an Met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen met­sä­a­si­an­tun­ti­ja Jaak­ko Nie­mis­tö on eh­ti­nyt har­joi­tel­la eläk­keel­lä oloa vas­ta muu­ta­man vii­kon ajan, mut­ta kii­ret­tä on pi­tä­nyt, niin kuin elä­ke­läi­sil­le yleen­sä käy. Jos edes­ta­kai­set työ­mat­kat ker­ryt­ti­vät ko­toa Kor­tes­jär­ven Yli­ky­läs­tä työ­pai­kal­le La­pu­al­le päi­vit­täin 60 ki­lo­met­riä, niin mää­rä ei ai­na­kaan ole elä­ke­päi­vien koit­ta­es­sa vä­hen­ty­nyt.

– Kuin­ka sitä on eh­ti­nyt ol­len­kaan käy­mään töis­sä. Al­ku­ke­säs­tä olen ol­lut aut­ta­mas­sa nuo­rem­man tyt­tä­ren per­heen hir­si­ko­din sei­nien pys­tyt­tä­mi­ses­sä Pe­tä­jä­ve­del­lä ja hoi­ta­mas­sa las­ten­lap­sia. Olen myös ol­lut lait­ta­mas­sa kan­sal­li­sen suun­nis­tus­ki­san ras­te­ja met­sään. Ke­vät­tal­vel­la vie­lä mie­tin, et­tä muut­tuu­ko sitä tar­peet­to­mak­si, kun jää pois työ­e­lä­mäs­tä. Se on ol­lut tur­ha aja­tus. Pa­ras­ta on nyt, et­tä voi aa­mul­la he­rä­tes­sään voi päät­tää, mitä ha­lu­aa teh­dä. Jos sil­tä tun­tuu, voin ot­taa au­ton pe­rään ve­net­rai­le­rin ja läh­teä vaik­ka­pa ka­laan tai vaan ih­me­tel­lä maa­il­man me­noa, Nie­mis­tö tuu­maa.

Hän on ai­na ol­lut in­no­kas luon­to- ja ka­la­mies. Suun­nit­teil­la on nyt­kin jo­ka­ke­säi­nen ka­la­reis­su kor­ke­al­le poh­joi­seen Suo­men ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­le, Nor­jaan. Syk­syl­lä jat­ku­vat myös luot­ta­mus­teh­tä­vät, kah­dek­sas kau­si Kau­ha­van kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa.

– Hoi­dan kui­ten­kin vie­lä maa­liin as­ti me­neil­lään ole­van mie­len­kiin­toi­sen suo­je­lu­a­lu­e­koh­teen La­pu­al­la. Se on hie­no, iso, van­han met­sän alue. Val­ti­on puo­lel­ta tar­jous on teh­ty ja käy­tän­nön kaup­pa on enää vii­meis­te­le­mät­tä. En hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ole kos­kaan kan­nat­ta­nut yl­ti­ö­vih­re­ää met­sien­suo­je­lua, mut­ta tämä koh­de on sen ar­voi­nen ja met­sä­no­mis­ta­jil­ta hyvä vies­ti, et­tä kyl­lä siel­lä suun­nal­la­kin ol­laan val­mii­ta suo­je­lu­a­lu­ei­siin, kun koh­de on esi­mer­kik­si tä­män alu­een kal­tai­nen, Nie­mis­tö poh­tii.

Puu­kaup­paa edel­lyt­tää jal­kau­tu­mis­ta

Hän on ol­lut alu­een met­sä­o­mis­ta­jien tie­to­pank­ki­na, tu­ke­na ja käy­tän­nön apu­na kai­kes­sa, mikä liit­tyy met­siin, lä­hes 42 vuot­ta.

– La­pu­an met­sis­sä tuli työk­seen kul­jet­tua 41 vuot­ta ja kah­dek­san kuu­kaut­ta. Sii­nä ajas­sa eh­tii näh­dä mo­nen­lais­ta kas­vua ja muu­tos­ta. Al­kuun olin kak­si ja puo­li vuot­ta Met­sä­lii­ton hom­mis­sa ja sen jäl­keen Met­sän­hoi­to­yh­dis­tys on ol­lut hyvä työ­nan­ta­ja­ni 39 vuot­ta ja kak­si kuu­kaut­ta. Aloi­tin ai­kaan en­nen tie­to­ko­nei­ta. Nyt pe­rus­työ­tä teh­dään pal­jon si­säl­lä työ­pöy­dän ää­res­sä tie­to­tek­nii­kan avul­la. Met­sä­a­la on sil­ti edel­leen pit­käl­ti ul­ko­työ­tä. Puu­kaup­paa ei voi teh­dä pel­käs­tään ko­neen ää­rel­lä vaan tie­don­han­kin­ta met­säs­tä on to­tuu­den­mu­kais­ta ja hel­pom­paa pai­kan pääl­le jal­kau­tu­nee­na. Kui­ten­kin met­sä on ja py­syy, vaik­ka työn­te­on muo­dot muut­tu­vat, Nie­mis­tö to­te­aa.

Hä­nen työ­tään La­pu­an toi­mi­pis­tees­sä jat­kaa met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­ri Mika-Mat­ti Man­te­re. Nie­mis­tö on eh­ti­nyt pe­reh­dyt­tää seu­raa­jaan­sa La­pu­an met­siin.

– Mi­nul­la on ol­lut teh­tä­vä­nä mm. kau­pun­gin ja seu­ra­kun­tien met­sien hoi­to. Met­sä­o­mai­suu­det ovat suu­ria ja tär­keä tu­lon­läh­de nii­den toi­min­nas­sa. Met­sä­suun­ni­tel­mia on sään­nöl­li­sin vä­li­a­join päi­vi­tet­tä­vä ja Mika-Mat­ti on pääs­syt hy­vään al­kuun jo seu­ra­kun­nan met­sien suun­ni­tel­man pa­ris­sa, Nie­mis­tö ker­too.

Hän kan­nus­taa met­sä­no­mis­ta­jia ot­ta­maan yh­teyt­tä met­sä­a­si­an­tun­ti­jaan esi­mer­kik­si puu­kaup­paan, tai­mi­kon­hoi­toon, met­sän uu­dis­ta­mi­seen, lan­noi­tuk­seen, tai mi­hin ta­han­sa met­sä­no­mi­tuk­seen liit­ty­väs­sä asi­as­sa.

– Kan­nat­taa hyö­dyn­tää met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen asi­an­tun­te­mus­ta ai­na, kun se on mah­dol­lis­ta, hän kan­nus­taa.

Lä­hie­ner­gi­aa met­sis­tä

Puun ener­gi­a­käyt­tö on kas­va­nut ta­sai­ses­ti vuo­si vuo­del­ta myös La­pu­al­la. Ener­gi­a­puun toi­mit­ta­mi­nen pai­kal­li­sen kau­ko­läm­pö­kes­kuk­sen käyt­töön hyö­dyt­tää pai­kal­lis­ta­lout­ta myön­tei­ses­ti.

– Ener­gi­a­puun käy­tön li­säys on ol­lut mer­kit­tä­vää lä­hi­a­lu­een met­sä­no­mis­ta­jil­le. Se an­taa met­sä­no­mis­ta­jil­le li­sä­tu­lo­ja ja tu­lee lä­hi­käyt­töön. Näin myös uu­siu­tu­ma­ton­ta tuon­tie­ner­gi­aa pääs­tään kor­vaa­maan ko­ti­mai­sel­la, uu­siu­tu­val­la ener­gi­al­la, Nie­mis­tö ker­too.

Työ­ryt­mi met­sä­puo­lel­la on pal­jon muut­tu­nut Nie­mis­tön al­ku­vuo­sis­ta tä­hän päi­vään.

– Kesä oli met­sä­am­mat­ti­lai­sil­la ai­na rau­hal­li­sem­paa ai­kaa. Met­sä­te­ol­li­suu­den puo­lel­la puu­kaup­paa käy­tiin syk­sys­tä ke­vää­seen. Nyt se on muut­tu­nut ym­pä­ri­vuo­ti­sek­si. Ta­voit­teel­li­suus ja tuot­ta­vuu­det ovat hui­mas­ti kas­va­neet. Met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­set ovat enem­män myös mu­ka­na puun­kor­juus­sa. Sitä ei en­nen teh­ty sii­nä mää­rin kuin nyt, Nie­mis­tö ku­vai­lee.

Hä­nen vi­ral­li­nen työ­u­ra on nyt la­pu­a­lais­met­sien eteen teh­ty. Jat­kos­sa hän ai­koo kes­kit­tyä kul­ke­maan met­sis­sä oman mie­len­kiin­ton­sa ja vir­kis­ty­mi­sen mer­keis­sä sa­mal­la, kun to­tut­te­lee täy­si­päi­väi­se­nä elä­ke­läi­se­nä ole­mi­seen.