Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Kun maa­il­ma ym­pä­ril­lä tun­tuu hal­lit­se­mat­to­mal­ta, tur­val­li­set ra­jat, läs­nä­o­lo ja rak­kaus ovat yk­sin­ker­tai­sia, mut­ta voi­mak­kai­ta kei­no­ja luo­da poh­jaa hy­vin­voi­val­le elä­mäl­le. Ai­van ta­val­li­nen ar­ki ru­tii­nei­neen toi­mii ank­ku­ri­na, kun ym­pä­ril­lä kuo­huu.

– Toi­nen mer­kit­tä­vä tu­ki­pi­la­ri on yh­tei­söl­li­syys. Jo­kai­nen ha­lu­aa kuu­lua jo­hon­kin. Yh­tei­söl­li­syys on vas­ta­voi­ma kai­kel­le se­ka­sor­rol­le. Sen puut­tu­mi­nen voi jät­tää vail­le suun­taa ja mer­ki­tys­tä, mikä nä­kyy nyky-yh­teis­kun­nas­sa mo­nen­lai­se­na oi­rei­lu­na, osan lap­suut­ta ja nuo­ruu­ten­sa La­pu­al­la elä­mää ope­tel­lut Tuuk­ka Rai­tis poh­tii.

Hän on pu­hu­mas­sa yh­tei­söl­li­syy­des­tä kau­pun­gin­val­tuus­to­sa­lin täy­tei­sel­le kuu­li­ja­kun­nal­le yh­des­sä en­ti­sen jal­ka­pal­lo­am­mat­ti­lai­sen Meh­met He­te­maj kans­sa. Il­ta oli osa Pie­ta­rin­ka­dun Oi­ler­sin ja Team La­pu­an hy­vän­te­ke­väi­syys­tem­paus­ta, jos­sa ei pe­lat­tu jää­kiek­koa. Se osuus oli La­pu­an Ener­gia Aree­nal­la. Nyt poh­dit­tiin las­ten ja nuor­ten hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­seen tar­vit­ta­via kons­te­ja.

– Elä­mäs­sä kaik­ki kul­mi­noi­tuu sii­hen, et­tä ih­mi­nen tar­vit­see toi­sia ih­mi­siä ym­pä­ril­leen. Yh­tei­sö, oli­pa se per­he, ys­tä­vät, jouk­kue tai työ­yh­tei­sö, an­taa voi­maa ja mer­ki­tys­tä, Tuuk­ka Rai­tis ki­teyt­tää.

Hän an­taa esi­merk­ke­jä ja pu­huu omas­ta lap­suu­des­taan mm. La­pu­an Vir­ki­än ju­ni­o­reis­sa ja sii­tä, mi­ten ur­hei­lu­jouk­kue tar­jo­si pa­ko­pai­kan ko­tie­lä­män myl­ler­ryk­sil­tä.

– Se oli yh­tei­sö, jos­sa opin vas­tuu­ta, tois­ten huo­mi­oon ot­ta­mis­ta ja pet­ty­mys­ten sie­tä­mis­tä. Ne ko­ke­muk­set ovat kan­ta­neet läpi elä­män, hän sa­noo.

Meh­met He­te­maj nos­taa omal­ta osal­taan per­heen mer­ki­tyk­sel­li­sek­si yh­tei­sök­seen.

– Olen jou­tu­nut pa­ke­ne­maan so­taa ko­ti­maas­ta­ni Ko­so­vos­ta 1992. Sii­nä ti­lan­tees­sa tär­kein tuki ja tur­va oli­vat per­heen­jä­se­net. Edel­leen­kin, kun teen tär­kei­tä pää­tök­siä, teen ne yh­des­sä per­heen kans­sa, He­te­maj ker­too.

Kun Tuuk­ka Rait­tiin nuo­ruus ei ai­na kul­ke­nut ta­va­no­mai­sia pol­ku­ja, yh­tei­söt oli­vat tu­ke­na ja an­toi­vat elä­män suun­nan. Hän ker­too läm­pi­mäs­ti iso­van­hem­pien ja mui­den su­ku­lais­ten mer­ki­tyk­ses­tä.

– Isoi­sä ja mum­mi oli­vat val­ta­van tär­kei­tä hah­mo­ja, jot­ka toi­vat läm­pöä ja tur­vaa. He opet­ti­vat, et­tä elä­mäs­sä pär­jää­mi­sen pe­rus­ta on luot­ta­mus ja vä­lit­tä­mi­nen. Hei­dän luo­naan tan­kat­tiin ta­val­lis­ta elä­mää.

Yh­tei­söl­li­syy­den mer­ki­tys ko­ros­tuu eri­tyi­ses­ti van­hem­muu­des­sa.

– Van­hem­muu­den kes­ki­ös­sä on yh­teys lap­seen, mut­ta myös sen ym­mär­tä­mi­nen, et­tä lap­sen täy­tyy saa­da re­piä it­sen­sä ir­ti. On van­hem­man teh­tä­vä mah­dol­lis­taa lap­sel­le tur­val­li­nen ym­pä­ris­tö, jos­sa ir­rot­tau­tu­mi­nen ta­pah­tuu, Rai­tis ko­ros­taa.

Hän poh­tii myös kou­lu­jen teh­tä­vää yh­tei­söl­li­syy­den vah­vis­ta­mi­ses­sa.

– Opet­ta­jien työ­kuor­ma on pai­su­nut vii­me vuo­si­na.. Hei­dän odo­te­taan ole­van vä­hän kaik­kea, te­ra­peut­te­ja, ku­raat­to­rei­ta, po­lii­se­ja. Kou­lun pe­rim­mäi­nen teh­tä­vä on kas­vat­taa ja opet­taa, mut­ta kou­lun ar­vos­tuk­sen ra­ken­ta­mi­nen al­kaa ko­to­na.

Kai­ken yti­mes­sä on se, et­tä pi­de­tään kiin­ni pe­ru­sa­si­ois­ta.

– Kaik­kea ei tar­vit­se si­lo­tel­la ja ym­mär­tää, jous­taa lo­put­to­mas­ti ja siir­tää pe­rä­lau­taa. Yh­teis­kun­ta ei voi mu­kau­tua jo­kai­sen yk­si­lön eri­tyis­tar­pei­siin vaan mei­dän kaik­kien on jos­sain vai­hees­sa so­peu­dut­ta­va yh­teis­kun­taan, Rai­tis muis­tut­taa.

Hän on kat­so­nut las­ten ja nuor­ten ar­kea pait­si kol­men ai­kuis­tu­van poi­kan­sa isä­nä, myös kou­lu­maa­il­man kaut­ta 30 vuot­ta. Suu­rin osa sii­tä on ol­lut eri­tyi­nen kou­lu­maa­il­ma sai­raa­la­kou­lun opet­ta­ja­na, reh­to­ri­na, psy­ko­te­ra­peut­ti­na ja kon­sul­toi­va­na eri­tyi­so­pet­ta­ja­na. Kas­va­tuk­sen ja ope­tuk­sen asi­an­tun­ti­ja­na hän haas­taa poh­ti­maan sitä, mikä on riit­tä­vän hy­vää kas­va­tus­ta ja kou­lu­e­lä­mää.

Ny­ky­ai­ka on mo­ni­mut­kais­ta­nut las­ten ja nuor­ten elä­mää. In­for­maa­ti­o­tul­va, so­si­aa­li­nen me­dia ja jat­ku­vas­ti kas­va­vat suo­ri­tus­pai­neet haas­ta­vat ke­hi­tys­tä.

– So­si­aa­li­nen me­dia tar­jo­aa maa­il­mas­ta usein hah­mot­to­man ja ra­jat­to­man ku­van. Se voi ol­la nuo­ril­le sekä voi­ma­va­ra et­tä kuor­mit­ta­ja, Rai­tis to­te­aa.

Hän kri­ti­soi yk­sin­ker­tais­tuk­sia, jois­sa kaik­ki las­ten ja nuor­ten käy­tös­haas­teet se­li­te­tään yh­del­lä te­ki­jäl­lä, ku­ten ny­kyi­sin her­käs­ti ADHD:lla.

– Le­vot­to­muus voi joh­tua mo­nes­ta asi­as­ta, ym­pä­ris­tös­tä, uni­va­jees­ta, lii­kun­nan puut­tees­ta tai jat­ku­vas­ta vi­ri­ke­tul­vas­ta. Ai­vot tree­naan­tu­vat sii­nä, mitä niil­lä tree­na­taan. Pi­tää ope­tel­la myös odot­ta­mis­ta ja tur­hau­tu­mi­sen sie­tä­mis­tä, Rai­tis muis­tut­taa.

Hän va­kuut­taa, et­tä kas­va­tus­työ ei ole ra­ket­ti­tie­det­tä. Lii­al­li­nen suo­rit­ta­mi­sen pai­ne voi joh­taa vää­ris­ty­nei­siin odo­tuk­siin sekä nuo­ril­le et­tä hei­dän van­hem­mil­leen.

– Ikä­vät tun­teet, suru, ah­dis­tus, pel­ko, ei­vät ole sai­raut­ta. Ne ovat osa elä­mää, ja nii­den kans­sa opi­taan elä­mään vain har­joit­te­le­mal­la.

Las­ten- ja nuo­ri­sop­sy­ki­at­ri­an osas­toil­la tär­kein hoi­to­muo­to on yk­sin­ker­tai­nen ja en­na­koi­ta­vis­sa ole­va, ai­van ta­val­li­nen ar­ki.

– Aa­mul­la he­rä­tään, syö­dään aa­mu­pa­la, men­nään kou­luun, syö­dään lou­nas, teh­dään läk­syt, ul­koil­laan. Päi­vään kuu­luu myös yh­teis­tä ai­kaa ja har­ras­tuk­sia. Il­lal­la teh­dään il­ta­toi­met ja men­nään ajois­sa nuk­ku­maan. Täs­sä elä­mi­sen ryt­mis­sä on sel­ke­ät raa­mit, jot­ka tu­ke­vat hy­vin­voin­tia. Kai­ken ei tar­vit­se ol­la jat­ku­vaa hy­pe­tys­tä. Ta­sai­nen ja jopa tyl­sä ar­ki on elä­män ydin­tä.