Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Tuukka Raitis ja Mehmet Hetemaj puhuivat elämänmakuisesti yhteisöllisyydestä, turvallisista rajoista ja rakkaudesta. Nämä asiat toimivat vahvana tukena, kun arjen tasapaino joutuu koetukselle.
Minna Vainionpää
@lapuansanomat.fi
Kun maailma ympärillä tuntuu hallitsemattomalta, turvalliset rajat, läsnäolo ja rakkaus ovat yksinkertaisia, mutta voimakkaita keinoja luoda pohjaa hyvinvoivalle elämälle. Aivan tavallinen arki rutiineineen toimii ankkurina, kun ympärillä kuohuu.
– Toinen merkittävä tukipilari on yhteisöllisyys. Jokainen haluaa kuulua johonkin. Yhteisöllisyys on vastavoima kaikelle sekasorrolle. Sen puuttuminen voi jättää vaille suuntaa ja merkitystä, mikä näkyy nyky-yhteiskunnassa monenlaisena oireiluna, osan lapsuutta ja nuoruutensa Lapualla elämää opetellut Tuukka Raitis pohtii.
Hän on puhumassa yhteisöllisyydestä kaupunginvaltuustosalin täyteiselle kuulijakunnalle yhdessä entisen jalkapalloammattilaisen Mehmet Hetemaj kanssa. Ilta oli osa Pietarinkadun Oilersin ja Team Lapuan hyväntekeväisyystempausta, jossa ei pelattu jääkiekkoa. Se osuus oli Lapuan Energia Areenalla. Nyt pohdittiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen tarvittavia konsteja.
– Elämässä kaikki kulminoituu siihen, että ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen. Yhteisö, olipa se perhe, ystävät, joukkue tai työyhteisö, antaa voimaa ja merkitystä, Tuukka Raitis kiteyttää.
Hän antaa esimerkkejä ja puhuu omasta lapsuudestaan mm. Lapuan Virkiän junioreissa ja siitä, miten urheilujoukkue tarjosi pakopaikan kotielämän myllerryksiltä.
– Se oli yhteisö, jossa opin vastuuta, toisten huomioon ottamista ja pettymysten sietämistä. Ne kokemukset ovat kantaneet läpi elämän, hän sanoo.
Mehmet Hetemaj nostaa omalta osaltaan perheen merkitykselliseksi yhteisökseen.
– Olen joutunut pakenemaan sotaa kotimaastani Kosovosta 1992. Siinä tilanteessa tärkein tuki ja turva olivat perheenjäsenet. Edelleenkin, kun teen tärkeitä päätöksiä, teen ne yhdessä perheen kanssa, Hetemaj kertoo.
Kun Tuukka Raittiin nuoruus ei aina kulkenut tavanomaisia polkuja, yhteisöt olivat tukena ja antoivat elämän suunnan. Hän kertoo lämpimästi isovanhempien ja muiden sukulaisten merkityksestä.
– Isoisä ja mummi olivat valtavan tärkeitä hahmoja, jotka toivat lämpöä ja turvaa. He opettivat, että elämässä pärjäämisen perusta on luottamus ja välittäminen. Heidän luonaan tankattiin tavallista elämää.
Yhteisöllisyyden merkitys korostuu erityisesti vanhemmuudessa.
– Vanhemmuuden keskiössä on yhteys lapseen, mutta myös sen ymmärtäminen, että lapsen täytyy saada repiä itsensä irti. On vanhemman tehtävä mahdollistaa lapselle turvallinen ympäristö, jossa irrottautuminen tapahtuu, Raitis korostaa.
Hän pohtii myös koulujen tehtävää yhteisöllisyyden vahvistamisessa.
– Opettajien työkuorma on paisunut viime vuosina.. Heidän odotetaan olevan vähän kaikkea, terapeutteja, kuraattoreita, poliiseja. Koulun perimmäinen tehtävä on kasvattaa ja opettaa, mutta koulun arvostuksen rakentaminen alkaa kotona.
Kaiken ytimessä on se, että pidetään kiinni perusasioista.
– Kaikkea ei tarvitse silotella ja ymmärtää, joustaa loputtomasti ja siirtää perälautaa. Yhteiskunta ei voi mukautua jokaisen yksilön erityistarpeisiin vaan meidän kaikkien on jossain vaiheessa sopeuduttava yhteiskuntaan, Raitis muistuttaa.
Hän on katsonut lasten ja nuorten arkea paitsi kolmen aikuistuvan poikansa isänä, myös koulumaailman kautta 30 vuotta. Suurin osa siitä on ollut erityinen koulumaailma sairaalakoulun opettajana, rehtorina, psykoterapeuttina ja konsultoivana erityisopettajana. Kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijana hän haastaa pohtimaan sitä, mikä on riittävän hyvää kasvatusta ja kouluelämää.
Nykyaika on monimutkaistanut lasten ja nuorten elämää. Informaatiotulva, sosiaalinen media ja jatkuvasti kasvavat suorituspaineet haastavat kehitystä.
– Sosiaalinen media tarjoaa maailmasta usein hahmottoman ja rajattoman kuvan. Se voi olla nuorille sekä voimavara että kuormittaja, Raitis toteaa.
Hän kritisoi yksinkertaistuksia, joissa kaikki lasten ja nuorten käytöshaasteet selitetään yhdellä tekijällä, kuten nykyisin herkästi ADHD:lla.
– Levottomuus voi johtua monesta asiasta, ympäristöstä, univajeesta, liikunnan puutteesta tai jatkuvasta viriketulvasta. Aivot treenaantuvat siinä, mitä niillä treenataan. Pitää opetella myös odottamista ja turhautumisen sietämistä, Raitis muistuttaa.
Hän vakuuttaa, että kasvatustyö ei ole rakettitiedettä. Liiallinen suorittamisen paine voi johtaa vääristyneisiin odotuksiin sekä nuorille että heidän vanhemmilleen.
– Ikävät tunteet, suru, ahdistus, pelko, eivät ole sairautta. Ne ovat osa elämää, ja niiden kanssa opitaan elämään vain harjoittelemalla.
Lasten- ja nuorisopsykiatrian osastoilla tärkein hoitomuoto on yksinkertainen ja ennakoitavissa oleva, aivan tavallinen arki.
– Aamulla herätään, syödään aamupala, mennään kouluun, syödään lounas, tehdään läksyt, ulkoillaan. Päivään kuuluu myös yhteistä aikaa ja harrastuksia. Illalla tehdään iltatoimet ja mennään ajoissa nukkumaan. Tässä elämisen rytmissä on selkeät raamit, jotka tukevat hyvinvointia. Kaiken ei tarvitse olla jatkuvaa hypetystä. Tasainen ja jopa tylsä arki on elämän ydintä.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?