Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä kau­kai­ses­sa si­vu­ky­läs­sä Kau­ha­jär­vel­lä, oi­ke­as­taan erä­maa­ky­läs­sä, jon­ne ei vie­nyt kun­non tei­tä, pää­dyt­tiin ra­ken­ta­maan omin voi­min en­sin kirk­ko ja sit­ten kou­lu?

1860-lu­vul­la elet­tiin pa­him­pia näl­kä­vuo­sia. Vie­lä ju­han­nuk­se­na 1866 jär­vel­lä aje­leh­ti jää­leip­po­ja ja syk­syl­lä nos­te­tut pe­ru­nat oli­vat muu­rai­men ko­koi­sia. Näin ker­too Ee­mil Kes­ki-Kouk­ka­rin tal­len­ta­ma muis­ti­tie­to.

Kirk­ko val­mis­tui pa­him­paan näl­kä­ai­kaan 1868. Ope­tus Jaak­ko Oja­lan ylis­tu­vas­sa, ny­kyi­ses­sä Ala­sen ta­los­sa, al­koi 14.11. 1872. En­sim­mäi­nen opet­ta­ja oli vas­ta­val­mis­tu­nut Jaak­ko Ko­la­nen, joka toi­mi ky­läl­lä myös saar­naa­ja­na ja jon­ka opis­ke­lun ky­lä­läi­set oli­vat kus­tan­ta­neet.

Syk­syl­lä 1877 kou­lu­työ saat­toi al­kaa omas­sa luo­kas­sa. Al­ku­vai­he oli se­ka­vaa ja lak­kau­tu­suh­ka pääl­lä ta­lous­ti­lan­teen ta­kia. Pä­te­viä opet­ta­jia oli vai­kea löy­tää. Tar­kas­ta­ja vie­rai­li ja opet­ta­ja sai moit­tei­ta.

Op­pi­las­mää­rä vaih­te­li ja vas­toin kan­sa­kou­lu­a­se­tus­ta heik­ko­lu­kui­si­a­kin yri­tet­tiin opet­taa ”kos­ka ei so­pi­si ol­la hei­dän suh­teen huo­le­ton”.

– Aluk­si kai aja­tel­tiin, et­tä op­pi­laat me­ne­vät pi­lal­le kou­lus­sa, mut­ta Kau­ha­jär­vel­lä var­mas­ti ym­mär­ret­tiin var­hain, et­tä kou­lu­tus on lää­ke köy­hyy­teen. Aja­tus on ar­vo­kas, kun ajat­te­lee, et­tä ol­tiin maa­seu­tu­pi­tä­jäs­sä. Vai­ku­tuin pe­reh­dyt­ty­ä­ni kou­lun his­to­ri­aan, ker­too ny­kyi­nen reh­to­ri Ei­ja Väs­tin­sa­lo.

Vuon­na 1920 kou­lu­ra­ken­nus­ta laa­jen­net­tiin ark­ki­teh­tiy­li­op­pi­las Al­var Aal­lon pii­rus­tus­ten mu­kaan.

Aa­mu­yöl­lä 30.1.1975 tuli pää­si ir­ti tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä ja nie­lai­si ky­lä­läis­ten ai­kaan­saan­nok­sen. Jäl­jel­le jäi vain niin sa­not­tu ala­kou­lu­ra­ken­nus, jos­sa oli yk­si luok­ka­huo­ne ja ta­lon­mies­keit­tä­jä­sii­voo­jan asun­to.

Op­pi­laat siir­tyi­vät vuon­na 1957 ra­ken­net­tuun niin sa­not­tuun Oja­lan kou­luun, jos­sa jo opis­ke­li­vat vii­den­nen ja kuu­den­nen luo­kan op­pi­laat.

Pa­lon jäl­kei­se­nä syk­sy­nä kou­lu­pii­rit ja luo­kat yh­dis­tet­tiin ja ni­mek­si tuli Kau­ha­jär­ven kou­lu.

Kou­lun pe­rus­ta­mi­sen ai­kaan Kau­ha­jär­vi kuu­lui Lap­pa­jär­ven pi­tä­jään. Kau­ha­jär­ven kou­lus­ta tuli en­sim­mäi­nen, py­sy­vä kan­sa­kou­lu Jär­vi­seu­dul­le.

Mo­nis­sa lä­hi­pi­tä­jis­sä kan­sa­kou­lun vas­tus­tus oli suu­ri. Kou­lus­ta pe­lät­tiin tu­le­van vain ”her­ro­ja” ei­kä työ­mie­hiä lain­kaan. Li­säk­si pe­lät­tiin kou­lus­ta koi­tu­via me­no­ja.

Mais­te­ri Tau­no Kuu­si­mä­ki on tut­ki­nut Kau­ha­jär­ven kou­lun syn­ty­vai­hei­ta.

Hän mai­nit­see, et­tä kau­ha­jär­vi­set oli­vat pal­jon köy­hem­piä ja hei­kom­mas­sa ase­mas­sa kuin Lap­pa­jär­ven kir­kon­ky­lä­läi­set. Kui­ten­kin Lap­pa­jär­ven kir­kon­ky­lään kou­lu saa­tiin vas­ta 16 vuot­ta myö­hem­min.

Rat­kai­se­vam­pa­na te­ki­jä­nä ky­län suu­riin saa­vu­tuk­siin Kuu­si­mä­ki pi­tää ky­lä­läi­sis­sä il­men­nyt­tä suur­ta käy­tän­nöl­lis­tä ky­vyk­kyyt­tä.

Toi­nen pää­te­ki­jä oli ky­län yk­si­mie­li­syys ky­lää kos­ke­vis­sa yh­tei­sis­sä asi­ois­sa.

Kuu­si­mä­ki to­te­aa, et­tä syr­jäi­nen ase­ma pa­kot­ti ky­län vä­es­tön toi­mi­maan yh­des­sä. Sul­je­tun ky­läyh­teis­kun­nan loih­ti­mas­sa voi­mas­sa on näh­tä­vä se te­ki­jä, joka sai suu­ria ai­kaan, Kuu­si­mä­ki ar­vi­oi.

”Ta­va­no­mai­suu­des­ta poi­ke­ten syn­tyi tämä kou­lu. Il­man tois­tu­via ko­kouk­sia, il­man epä­on­nis­tu­mi­sia, kuin it­ses­tään”, hän mai­nit­see.

Läh­teet:

Tau­no Kuu­si­mä­ki: Lau­da­tur­työ 1956 ”Kan­sa­kou­lun syn­ty­vai­heet Lap­pa­jär­ven pi­tä­jäs­sä”.

Heik­ki Peh­ko­ran­ta: ”Tot­ta ja ta­ri­naa poh­ja­lai­ses­ta ra­ja­ky­läs­tä”.

M.O. Kart­tu­nen: La­pu­an sa­ta­vuo­ti­as kan­sa­kou­lu.