Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu

mira.uu­si­hau­ta-koi­vu@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Nina Valo on uu­den ko­ke­muk­sen edes­sä. Tä­nään per­jan­tai­na jul­kis­te­taan hä­nen oma sa­noit­ta­ma ja sä­vel­tä­mä kap­pa­le Lop­pu­ma­ton. Lau­lun jul­kai­see Luo­vuu­den La­keus Re­cords. Ti­lan­ne ei ole Va­lol­le mil­lään ta­val­la nor­mi­ar­kea ja sik­si hän­tä vä­hän jän­nit­tää­kin. Mu­sii­kin kans­sa Valo on toki ol­lut ai­na te­ke­mi­sis­sä, La­pu­al­le muut­ta­es­saan­kin liit­tyi heti kuo­roon.

– Olen La­pu­an Se­ka­kuo­ros­sa, mut­ta se, et­tä olen teh­nyt oman bii­sin, on jo­tain sel­lais­ta uut­ta, et­tä täs­sä on vie­lä it­sel­lä­ni­kin ih­met­te­le­mis­tä, Valo to­te­aa.

Va­lon kans­sa täs­tä hie­nos­ta het­kes­tä iloit­see ja kul­kee rin­nal­la Luo­vuu­den La­keu­den vuo­ro­vai­ku­tuk­sen asi­an­tun­ti­ja ja te­ra­peut­ti Son­ja Jo­ki­ran­ta. Juu­ri Jo­ki­ran­nan kans­sa Valo on ky­seis­tä lau­lua suun­ni­tel­lut ja työs­tä­nyt pro­ses­sia. Kap­pa­le it­ses­sään syn­tyi mo­nen asi­an yh­teen­lok­sah­ta­mi­sen seu­rauk­se­na ja lä­hes­tul­koon lo­puk­si yh­des­sä yös­sä.

Kap­pa­lees­sa pal­jon te­ki­jään­sä it­se­ään

Kaik­ki al­koi sii­tä, kun Valo ha­lu­si teh­dä it­sel­leen ker­ran­kin jo­tain sel­lais­ta, jos­ta oli eh­kä haa­veil­lut kau­an­kin mut­ta ei saa­nut ai­kai­sek­si.

– Läh­din Luo­vuu­den La­keu­teen työs­tä­mään it­sel­le­ni mer­ki­tyk­sel­li­siä asi­oi­ta ja olen saa­nut tu­tus­tua muun mu­as­sa tans­si- ja lii­ke­te­ra­pi­aan. Kai­ken tä­män pro­ses­sin myö­tä on syn­ty­nyt tämä kap­pa­le, jos­sa on pal­jon mi­nua it­se­ä­ni ja elä­mää­ni kuu­lu­via tär­kei­tä asi­oi­ta.

Valo to­te­aa, et­tä kap­pa­leen syn­nyt­tä­mi­nen oli yl­lät­tä­vän help­poa. Hä­nes­tä tun­tuu, et­tä sen syn­ty­sa­nat oli­vat ui­nu­mas­sa hä­nen sie­lus­saan ja oli vain ajan ky­sy­mys, et­tä se tuli ulos. Sii­hen iso­na apu­na on ol­lut Jo­ki­ran­nan am­mat­ti­tai­toi­nen ko­ke­mus ja te­ra­peut­ti­nen apu. Lau­lu syn­tyi osa­na tai­de­te­ra­pi­ap­ro­ses­sia, osal­lis­ta­van lau­lun­te­on ja ke­hol­li­sen tans­si-lii­ke­te­ra­pi­a­työs­ken­te­lyn kaut­ta.

– Son­ja nos­tat­ti mi­nut lau­lun sa­no­jen ää­rel­le. It­se sit­ten jä­sen­te­lin sa­nat hy­vään jär­jes­tyk­seen.

Jän­nit­tä­vää lau­laa ja nau­hoit­taa

Valo ha­lu­aa ker­toa oma­koh­tai­ses­ta, ai­ka yk­si­tyi­ses­tä­kin pro­ses­sis­ta sik­si, et­tä se voi an­taa jol­le­kin toi­sel­le apua ja roh­kai­sua.

– Tämä on ol­lut mi­nul­le iso jut­tu ja sel­lais­ta se voi ol­la jol­le­kin toi­sel­le­kin.

It­se lau­la­mi­nen jän­nit­ti hän­tä ko­vas­ti.

– En ole iki­nä nau­hoit­ta­nut mi­tään ja se tun­tui aluk­si to­del­la jän­nit­tä­väl­tä. Se oli se tun­ne, et­tä mi­ten pal­jas sitä on­kaan täs­sä lau­la­es­saan. Ja nyt vie­lä tuo kap­pa­le tu­lee kaik­kien kuul­ta­vak­si. Tä­hän ti­lan­tee­seen liit­tyy pal­jon tun­tei­ta ja nii­hin pi­tää vä­hän tot­tua.

Kun sa­nat lop­pu­vat, al­kaa mu­siik­ki ja lii­ke

Valo on ko­toi­sin Kes­ki-Poh­jan­maal­ta ja asui en­nen La­pu­al­le Va­sun­mä­en­tien var­teen muut­toa Kem­pe­lees­sä.

– Tu­lin mie­hen pe­räs­sä La­pu­al­le ja olen oi­kein hy­vin viih­ty­nyt tääl­lä. Eh­kä La­pu­al­le tulo myös an­toi sel­lai­sen sy­käyk­sen, et­tä pys­tyin läh­te­mään tä­hän pro­ses­siin.

Tans­si- ja lii­ke­te­ra­pia on kom­mu­ni­kaa­ti­o­ta, jos­sa tun­tei­taan voi kä­si­tel­lä.

– Tun­teet­han ovat hy­vin ke­hol­li­sia. Tun­tei­ta voi tut­kia liik­keel­li­ses­ti, Son­ja Jo­ki­ran­ta sel­ven­tää.

Kun sa­nat lop­pu­vat, mu­siik­ki ja lii­ke al­kaa.

– Lii­ke läh­ti soi­maan kau­niis­ti täs­sä Ni­nan ta­pauk­ses­sa, Jo­ki­ran­ta ke­huu.

Hy­viä tu­lok­sia

Jo­ki­ran­ta ker­too, et­tä tans­si- ja lii­ke­te­ra­pi­al­la on tut­ki­mus­ten mu­kaan saa­tu hy­viä tu­lok­sia muun mu­as­sa ma­sen­nuk­sen hoi­dos­sa.

– Olen ol­lut te­ra­peut­ti­na Ke­lan ra­hoit­ta­mas­sa tut­ki­muk­ses­sa, jos­sa tans­si-lii­ke­te­ra­pi­an hyö­ty­jä tut­kit­tiin ma­sen­nuk­sen hoi­dos­sa ja sii­nä saa­tiin ti­las­tol­li­ses­ti mer­kit­se­viä tu­lok­sia.

Li­sää bii­se­jä?

Mi­ten­käs nyt sit­ten jat­kos­sa, tu­lee­ko li­sää bii­se­jä?

– Täy­tyy sa­noa, et­tä on mi­nul­la tuol­la ta­ka­tas­kus­sa jo aja­tus seu­ra­vas­ta bii­sis­tä. Mi­nun täy­tyy nyt en­sin kui­ten­kin kat­soa mil­tä se tun­tuu, kun oma­te­ke­mä kap­pa­le soi tuol­la suo­ra­tois­ta­pal­ve­luis­sa ja min­kä­lai­sia tun­tei­ta sii­tä seu­raa. Ja tie­ten­kin mi­ten se ote­taan vas­taan.

Kuun­te­le kap­pa­let­ta het­ken ver­ran