Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Leena Hjelt
@lapuansanomat.fi
PISA-tulokset osoittavat suomalaislasten lukutaidon heikentyneen. Alakouluilla vierailevat lukumummit Lapuallakin tekevät osansa kääntääkseen luvut parempaan suuntaan.
Kun Saara Vaara ja Marja-Leena Perälä saapuvat Liuhtarin koululle kuten joka viikko, heille on suurelle screenille tehty sydämin reunustettu toivotus: tervetuloa lukumummit! Toivotuksen lisäksi kuuluu jeeeeeee-huutoja.
Ilo tapaamisesta on molemminpuolinen.
– Tämä on paras hetki viikosta, tuumaa Marja-Leena Perälä, joka on ollut Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluttamana lukumummina jo huhtikuusta 2022.
Lukumummien kanssa lapset treenaavat lukusujuvuutta. Sanavarastonkin on tarkoitus karttua. Liuhtarissa kolmosluokkaa opettava Piia Lahtinen ja nelosten opettaja Eeva Sillanpää sanovat lasten jonottavan vuoroaan mummien lukuhetkeen. Mummit vierailevat kerran viikossa aina kaksi tuntia kerrallaan. Aika on kovin lyhyt eikä siihen mahdu montaa lasta, kun yksi on kerrallaan 15-20 minuuttia.
Molemmat opettajat ovat iloisia lukumummien avusta.
– Isoissa luokissa ei ole aikaa luetuttaa jokaista lasta. Siksi on aivan mahtavaa, että lukumummit tulevat apuun.
Heidän mukaansa lukutaito ei ole enää kolmosilla ja nelosilla itsestäänselvyys tai kuin itsestään luontuva asia, vaan siihen pitää oikeasti panostaa. He todistavat, että lukumummien ansiosta oppilaiden lukutaito on oikeasti kehittynyt.
– Voisiko lukumummeja olla enemmän, Lahtinen ja Sillanpää kysyvät.
Lukuvaarejakin otettaisiin mielellään vastaan.
Marja-Leena Perälä sanoo innostuneensa lukumummihommasta hyvinkin nopeasti. Hänellä kun ei itsellään ole lapsenlapsia ja lukumummina saa olla pienten ihmisten kanssa tekemisissä. Eläkkeellä olevalle ei liioin näin jää tyhjäkäyntiä.
– Keskuskoululla toimiva lukumummi Arja Ahonen houkutteli minut mukaan sanoen, että sinähän luet paljon, että nyt olisi tärkeä tehtävä ja siihen koulutetaan, muistelee Perälä.
Pikku hiljaa hän onnistui pehmittämään asialle myös Saara Vaaran, jonka kohtasi ensimmäisen kerran Tiistenjoen seurakunnan haravointitalkoissa.
– Omat lapsenlapseni asuvat kaukana ja ajattelin, että aina minulta muutama tunti viiikossa tällaiseen liikenee, perustelee puolestaan Vaara.
– Ja ainoa vaatimus tässä on lukutaito.
Entä mitä kommentoivat lapset?
– Saa lukea rauhassa.
– Voi jutella (lukumummin kanssa).
– Käydään läpi vaikeita sanoja.
Kolmasluokkalainen Siiri Häkki lukee Sinttu-kirjaa. Saara-mummi kuuntelee ja välillä keskustellaan tekstistä ja sanoista. Jotkut sanat ovat outoja, ne voivat olla vieraita jopa mummille. Googlekin on joskus kiva kaveri.
Siiri lukee eteenpäin päästäkseen selville, mitä kirjan yhdelle päähenkilölle, Inkalle, on tapahtunut. Mummi kehuu, miten hän saa lukemiseensa erilaisia äänenpainojakin.
Kirjassa on myös erinimisten varsojen kuvia, niistäkin keskustellaan lukemisen ohella. Sappo-niminen varsa tuo Siirin mieleen shampoon, nehän ovat kirjoitettuina liki toisiaan, mietitään. Saara-mummi puolestaan ajattelee Seppoa, hänellä on senniminen veli.
– Aina on kivaa, kommentoi Siiri lukumumminsa vierailua. Hän sanoo lukevansa kotonaankin välillä. Tällä hetkellä menossa on 201-sivuinen Unelmahevonen-kirja, jota hän on ehtinyt noin puoliväliin.
Lopuksi Siiri kiinnittää lukupassiinsa uuden tarran. Ne ovat kannustustarroja, joita mummeilta saa kehujen lisäksi.
Tokaluokkalainen Robin Rientonen tarttuu Risto Räppääjään ja alkaa lukea, Siiriä nuorempana vielä hiukan hapuillen. Oudon pioni-sanan kohdalla lukeminen hidastuu. Sitten käydään läpi, mikä se on. Robinin mukaan lukemisessa onkin kivaa juuri se, että oppii uusia asioita. Tarinat ovat kiehtovia, esimerkiksi ne merirosvojutut, joita on luettu yhdessä Marja-Leena-lukumummin kanssa.
Robin sanoo olevansa enemmän urheilu- kuin lukumiehiä. Hän harrastaa entisen neljän lajin sijaan enää jääkiekkoa. Kesäisin hän pelaa sählyä.
Lue aiheesta lisää tästä.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?