Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

PISA-tu­lok­set osoit­ta­vat suo­ma­lais­las­ten lu­ku­tai­don hei­ken­ty­neen. Ala­kou­luil­la vie­rai­le­vat lu­ku­mum­mit La­pu­al­la­kin te­ke­vät osan­sa kään­tääk­seen lu­vut pa­rem­paan suun­taan.

Kun Saa­ra Vaa­ra ja Mar­ja-Lee­na Pe­rä­lä saa­pu­vat Liuh­ta­rin kou­lul­le ku­ten joka viik­ko, heil­le on suu­rel­le scree­nil­le teh­ty sy­dä­min reu­nus­tet­tu toi­vo­tus: ter­ve­tu­loa lu­ku­mum­mit! Toi­vo­tuk­sen li­säk­si kuu­luu jee­eee­ee-huu­to­ja.

Ilo ta­paa­mi­ses­ta on mo­lem­min­puo­li­nen.

– Tämä on pa­ras het­ki vii­kos­ta, tuu­maa Mar­ja-Lee­na Pe­rä­lä, joka on ol­lut Man­ner­hei­min las­ten­suo­je­lu­lii­ton kou­lut­ta­ma­na lu­ku­mum­mi­na jo huh­ti­kuus­ta 2022.

Lu­ku­mum­mien kans­sa lap­set tree­naa­vat lu­ku­su­ju­vuut­ta. Sa­na­va­ras­ton­kin on tar­koi­tus kart­tua. Liuh­ta­ris­sa kol­mos­luok­kaa opet­ta­va Piia Lah­ti­nen ja ne­los­ten opet­ta­ja Ee­va Sil­lan­pää sa­no­vat las­ten jo­not­ta­van vuo­ro­aan mum­mien lu­ku­het­keen. Mum­mit vie­rai­le­vat ker­ran vii­kos­sa ai­na kak­si tun­tia ker­ral­laan. Ai­ka on ko­vin ly­hyt ei­kä sii­hen mah­du mon­taa las­ta, kun yk­si on ker­ral­laan 15-20 mi­nuut­tia.

Mo­lem­mat opet­ta­jat ovat iloi­sia lu­ku­mum­mien avus­ta.

– Isois­sa luo­kis­sa ei ole ai­kaa lu­e­tut­taa jo­kais­ta las­ta. Sik­si on ai­van mah­ta­vaa, et­tä lu­ku­mum­mit tu­le­vat apuun.

Hei­dän mu­kaan­sa lu­ku­tai­to ei ole enää kol­mo­sil­la ja ne­lo­sil­la it­ses­tään­sel­vyys tai kuin it­ses­tään luon­tu­va asia, vaan sii­hen pi­tää oi­ke­as­ti pa­nos­taa. He to­dis­ta­vat, et­tä lu­ku­mum­mien an­si­os­ta op­pi­lai­den lu­ku­tai­to on oi­ke­as­ti ke­hit­ty­nyt.

– Voi­si­ko lu­ku­mum­me­ja ol­la enem­män, Lah­ti­nen ja Sil­lan­pää ky­sy­vät.

Lu­ku­vaa­re­ja­kin otet­tai­siin mie­lel­lään vas­taan.

Mar­ja-Lee­na Pe­rä­lä sa­noo in­nos­tu­neen­sa lu­ku­mum­mi­hom­mas­ta hy­vin­kin no­pe­as­ti. Hä­nel­lä kun ei it­sel­lään ole lap­sen­lap­sia ja lu­ku­mum­mi­na saa ol­la pien­ten ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Eläk­keel­lä ole­val­le ei lii­oin näin jää tyh­jä­käyn­tiä.

– Kes­kus­kou­lul­la toi­mi­va lu­ku­mum­mi Ar­ja Aho­nen hou­kut­te­li mi­nut mu­kaan sa­no­en, et­tä si­nä­hän luet pal­jon, et­tä nyt oli­si tär­keä teh­tä­vä ja sii­hen kou­lu­te­taan, muis­te­lee Pe­rä­lä.

Pik­ku hil­jaa hän on­nis­tui peh­mit­tä­mään asi­al­le myös Saa­ra Vaa­ran, jon­ka koh­ta­si en­sim­mäi­sen ker­ran Tiis­ten­jo­en seu­ra­kun­nan ha­ra­voin­ti­tal­kois­sa.

– Omat lap­sen­lap­se­ni asu­vat kau­ka­na ja ajat­te­lin, et­tä ai­na mi­nul­ta muu­ta­ma tun­ti vii­i­kos­sa täl­lai­seen lii­ke­nee, pe­rus­te­lee puo­les­taan Vaa­ra.

– Ja ai­noa vaa­ti­mus täs­sä on lu­ku­tai­to.

En­tä mitä kom­men­toi­vat lap­set?

– Saa lu­kea rau­has­sa.

– Voi ju­tel­la (lu­ku­mum­min kans­sa).

– Käy­dään läpi vai­kei­ta sa­no­ja.

Kol­mas­luok­ka­lai­nen Sii­ri Häk­ki lu­kee Sint­tu-kir­jaa. Saa­ra-mum­mi kuun­te­lee ja vä­lil­lä kes­kus­tel­laan teks­tis­tä ja sa­nois­ta. Jot­kut sa­nat ovat ou­to­ja, ne voi­vat ol­la vie­rai­ta jopa mum­mil­le. Goog­le­kin on jos­kus kiva ka­ve­ri.

Sii­ri lu­kee eteen­päin pääs­täk­seen sel­vil­le, mitä kir­jan yh­del­le pää­hen­ki­löl­le, In­kal­le, on ta­pah­tu­nut. Mum­mi ke­huu, mi­ten hän saa lu­ke­mi­seen­sa eri­lai­sia ää­nen­pai­no­ja­kin.

Kir­jas­sa on myös eri­ni­mis­ten var­so­jen ku­via, niis­tä­kin kes­kus­tel­laan lu­ke­mi­sen ohel­la. Sap­po-ni­mi­nen var­sa tuo Sii­rin mie­leen sham­poon, ne­hän ovat kir­joi­tet­tui­na liki toi­si­aan, mie­ti­tään. Saa­ra-mum­mi puo­les­taan ajat­te­lee Sep­poa, hä­nel­lä on sen­ni­mi­nen veli.

– Ai­na on ki­vaa, kom­men­toi Sii­ri lu­ku­mum­min­sa vie­rai­lua. Hän sa­noo lu­ke­van­sa ko­to­naan­kin vä­lil­lä. Täl­lä het­kel­lä me­nos­sa on 201-si­vui­nen Unel­ma­he­vo­nen-kir­ja, jota hän on eh­ti­nyt noin puo­li­vä­liin.

Lo­puk­si Sii­ri kiin­nit­tää lu­ku­pas­siin­sa uu­den tar­ran. Ne ovat kan­nus­tus­tar­ro­ja, joi­ta mum­meil­ta saa ke­hu­jen li­säk­si.

To­ka­luok­ka­lai­nen Ro­bin Rien­to­nen tart­tuu Ris­to Räp­pää­jään ja al­kaa lu­kea, Sii­riä nuo­rem­pa­na vie­lä hiu­kan ha­puil­len. Ou­don pi­o­ni-sa­nan koh­dal­la lu­ke­mi­nen hi­das­tuu. Sit­ten käy­dään läpi, mikä se on. Ro­bi­nin mu­kaan lu­ke­mi­ses­sa on­kin ki­vaa juu­ri se, et­tä op­pii uu­sia asi­oi­ta. Ta­ri­nat ovat kieh­to­via, esi­mer­kik­si ne me­ri­ros­vo­ju­tut, joi­ta on lu­et­tu yh­des­sä Mar­ja-Lee­na-lu­ku­mum­min kans­sa.

Ro­bin sa­noo ole­van­sa enem­män ur­hei­lu- kuin lu­ku­mie­hiä. Hän har­ras­taa en­ti­sen nel­jän la­jin si­jaan enää jää­kiek­koa. Ke­säi­sin hän pe­laa säh­lyä.

Lue ai­hees­ta li­sää täs­tä.