Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Heikki Salo on äskettäin palannut biisintekoleiriltä Kreetalta, jossa hän Tuija Rantalaisen kanssa järjestää joka syksy leirin, mistä osallistujilla on tuomisina itse kirjoitettu ja sävelletty laulu.
Minna Vainionpää@lapuansanomat.fi
Heikki Salolle lapualaisuuden särmästä on ollut monenlaista hyötyä elämässä. Hänen mielestään tärkeää on tiedostaa juurensa, että pystyy niiden kautta suhteuttamaan elinolonsa, kokemuksensa ja ajatuksensa aina uuteen tilanteeseen. Lapualla syntyneet ja varttuneet kantavat aina jollain tasolla lapualaisuutta mukanaan.
Muusikko ja lauluntekijä Heikki Salo on ujuttanut lapualaisuuttaan moniin tekemiinsä tekstityksiin. Vaikka hän on ehtinyt olla vuosikymmeniä pois juuriltaan, niin kotiseutu on kulkenut aina miehen matkassa mukana.
– Lapualla on vahva historia, jota me kaikki siellä syntyneet ja varttuneet kannamme mukanamme. Maaseutu, joki, lakeus, körttiläisyys, politiikka, perinteet ja jopa junkkarius on meillä geeneissä. Jossain vaiheessa minäkin tajusin, että täytyy olla jostakin kotoisin, muuten ei ole mistään kotoisin, Salo filosofoi.
Hän tunnustaa olleensa nuoruudesta lähtien tuulenkuljettama ja jollain tavalla irrallinen niistä paikkakunnista, joissa on asunut.
– Tampereestakin, vaikka olen asunut siellä pisimmän pätkän elämästäni. Olen tottunut ajatukseen irrallisuudesta, eikä se ole rasitus, kun sen tiedostaa, Salo toteaa.
Kun ikää ja kokemusta on karttunut lisää, Salo on laittanut merkille, että Lapuallakin eletään monenlaista, erilaista elämää.
– Ruhan lapsuudenkodista päin tarkastellessani ne elämänolot, joita kapeasti lapsena ja nuorena rekisteröin, ja jollaisissa oloissa luulin kaikkien silloin elävän, ovat alkaneet näyttää lapsen näkökulmista tehdyiltä huomioilta. Ruhalaisena jo Hellanmaa tuntui ulkomailta, Salo naurahtaa.
Hän on sanoittanut lauluja ja tekstittänyt teatteriin näytelmiä, joissa lapualaisuuden särmä on antanut oman mausteensa sisältöön.
– Olen viime vuosina tehnyt varsinkin teatteriin juttuja, joissa on ollut historiallinen näkökulma. Lapualaisuudesta on siinä ollut paljon apua, kun olen miettinyt, miten Suomi on viimeistä paria sataa vuotta elänyt, Salo kertoo.
Laulusanoituksissaan hän on tehnyt eniten ”Lapualauluja” puretusta matkahuollosta.
– Miljoonasade julkaisi 1990 -luvulla levyn Poikapainia ja digitaalidaameja. Siinä teemana on lapsuus ja nuoruus. Sieltä löytyy paljon ihan oikeita muistojani. Kirjoittamassani näytelmässä Ilimari Jauhiaasen takavyössä on vahvasti mukana paini ja Lauri Koskela. Näytelmä oli valmistuttuaan menestys Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, jossa tuolloin pääroolissa oli vielä tuntematon Aku Hirviniemi, Salo kertoo.
Lapua liittyy edelleen Heikki Salon tekemisiin. Hänen lapsuudenkotinsa, kivenheiton päässä Ruhan koulusta, on edelleen suvun yhteinen kokoontumispaikka, josta nykyisin käytetään nimeä Mummola. Myös lapsiaan hän on perehdyttänyt lapualaisuuteen.
– Nämä minun lapset ja lapsenlapset ovat aika itsepäisiä ihmisiä. Olen niitä kyllä kaikkia koettanut opettaa painimaan, mutta huonolla menestyksellä, Salo arvioi.
Hän on mukana myös Ruhan metsästysseuran hirviporukassa.
– Nyt vain valitettavasti on välivuosi, koska minulla on niin monia projekteja tekeillä.
Heikki Salo on myös ostanut muutama vuosi sitten oman metsäpalstan Ruhasta, Lamminnevan tuulivoimapuiston alueelta. Hän suunnittelee tekevänsä siitä hiilinielun. Sinne, hänen äitinsä mukaan nimetylle palstalle, Lissunsaloon, rakentuu isänsä nimen kautta Toivonmaja. Rakennushirsikasa on jo hankittuna odottamassa pystytystä.
– Projekti on aloitettu, mutta alueen kaavoitus on kesken, joten vielä odotan, miten asiat etenevät. Mielenkiinnolla seuraan tuulivoimapuiston etenemistä ja osallistun siihen mielelläni. Olen mukana muissakin tuulivoimahankkeissa. Se on oikeastaan yksi intohimoinen harrastukseni, Salo paljastaa.
Hän aikoo rakennella Toivonmajaa velipoikiensa kanssa. Haaveissa on tehdä suvun jäsenille kokoontumispaikka.
– Idea on rakentaa suvun käyttöön vapaa-ajan majapaikka ja rauhan tyyssija. Siitä ei kenenkään tarvitse maksaa vuokraa, mutta kun sinne menee ja käyttää, täytyy laskea oma hiilijalanjälkensä. Sitä ei tarvitse kompensoida, vaan minä omistajana teen sen. Edellytän vain, että hiilijalanjälki pitää laskea ja suunnitella oleminen niin, että jälki on mahdollisimman pieni, Salo pohtii.
Hän haluaa näin kouluttaa itseään mutta myös läheisiään hiilijalanjäljen kautta keventämään ilmastokuormaa.
– Suvun nuoriso joutuu laskemaan ja säätämään tekemisensä ja menemisensä mahdollisimman pieniksi, etteivät he kuorittaisi vanhaa isää, pappaa, setää ja enoa liikaa. Se, että maja sijaitsee sattumoisin tuulivoima-alueella, tekee siitä vielä hauskemman ja monitasoisemman, Salo lohkaisee.
(Tämä juttu oli ilmainen näyte Lapuan Sanomien sisällöstä. Lisää mielenkiintoista luettavaa jopa vain 6,90 eurolla kuukaudessa! Tilaa täältä: www.lapuansanomat.fi/tilaa)
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?