Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Pat­ruu­na­teh­das eli Nam­mo ja la­pu­a­lai­sil­le vie­lä tu­tum­min ”Pauk­ku” täyt­tää tänä vuon­na sata vuot­ta. Moni tie­tää Pat­ruu­na­teh­taan, ei­kä vä­hi­ten sen vuo­den 1976 rä­jäh­dyk­sen. Suo­men his­to­ri­as­sa Pat­ruu­na­teh­taal­la on oma kos­ket­ta­va lu­kun­sa on­net­to­muu­den ta­kia mut­ta se on myös pal­jon muu­ta­kin.

Teh­das pe­rus­tet­tiin tur­vaa­maan Suo­men puo­lus­tus­ta ja huol­to­var­muut­ta. Sit­tem­min sen roo­li ja mai­ne on kii­ri­nyt Suo­men ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­le esi­mer­kik­si am­pu­maur­hei­lun ja met­säs­tyk­sen kes­kuu­des­sa eri­tyi­se­nä laa­tu­pat­ruu­noi­den val­mis­ta­ja­na. Roo­li am­pu­maur­hei­lu­la­jien tär­ke­ä­nä yh­teis­työ­kump­pa­ni­na on jat­ku­nut, mut­ta vii­me ai­koi­na ai­van kaik­keen tuo­hon tar­pee­seen ei ole pys­tyt­ty vas­taa­maan. Ny­kyi­nen maa­il­man­ti­lan­ne ja Uk­rai­nan sota on saa­nut so­ta­te­ol­li­suu­den nos­ta­maan pää­tään hie­man uu­del­la vo­lyy­mil­lä ja se tie­tää ti­lauk­sien mää­rän kas­va­mis­ta teh­taal­la.

– Kyl­lä meil­lä on nä­ky­nyt ke­hi­tys, jos­sa hy­vin moni val­tio on al­ka­nut miet­tiä uu­del­la pai­no­ar­vol­la omaa puo­lus­tus­taan ja sii­nä tar­vit­ta­vaa vä­li­neis­töä. Tämä on täyt­tä­nyt mei­dän ti­laus­kir­jo­ja. Myös ko­ti­maan eli Suo­men tar­ve puo­lus­tus­vä­li­ne­te­ol­li­suu­des­sa nä­kyy nyt meil­lä, La­pu­an teh­taan joh­ta­ja­na kol­mi­sen vuot­ta toi­mi­nut Pek­ka Hi­man­ka to­te­aa.

Hi­man­ka ei eh­kä aloit­ta­es­saan kol­me vuot­ta sit­ten oli­si ar­van­nut min­kä­lai­sia vai­hei­ta lä­hi­vuo­si­na tu­lee eteen ja mis­sä tänä päi­vä­nä Nam­mon nä­kö­kul­mas­ta ol­laan. Ei luul­ta­vas­ti ko­vin moni muu­kaan oli­si ar­van­nut mitä maam­me lä­hi­a­lu­eil­la tu­lee ta­pah­tu­maan. Uk­rai­nan sota on nä­ky­nyt teh­taan ar­jes­sa po­si­tii­vi­ses­sa ti­laus­ke­hi­tyk­ses­sä.

– Useik­si vuo­sik­si on töi­tä tie­dos­sa. Maa­il­mas­sa on jou­dut­tu sen ti­lan­teen eteen, et­tä pe­rin­tei­sen so­dan käy­mi­ses­sä tar­vit­ta­via tuot­tei­ta tar­vi­taan­kin vie­lä. Ei ol­la­kaan vain niin sa­no­tus­sa hyb­ri­di­so­ta­mal­lis­sa.

La­pu­al­la val­mis­te­taan pat­ruu­noi­ta ja nii­den kom­po­nent­te­ja. Teh­taal­la on teh­ty kah­ta vuo­roa mut­ta nyt ar­ki näyt­täy­tyy sen suun­tai­se­na, et­tä tar­ve on teh­dä jopa isom­paa mää­rää vuo­ro­ja. Koko ajan on rek­ry­toin­ti pääl­lä ja työn­te­ki­jöi­tä on ajoit­tain myös haas­ta­vaa saa­da.

– Mei­dän alal­le ei ole kou­lu­tus­ta ja sen vuok­si jo­kai­nen uu­si tu­li­ja saa pe­reh­dy­tyk­sen tul­les­saan. Me pi­däm­me tur­val­li­suut­ta suu­res­sa roo­lis­sa ja jo sen­kin vuok­si on tär­ke­ää ol­la hy­vin huo­lel­li­nen pe­reh­dy­tyk­ses­sä ja tur­val­li­suu­den mer­ki­tyk­sen esil­lä pi­dos­sa. Olem­me ko­ros­ta­neet uu­sil­le työn­te­ki­jöil­le, et­tä jos olet hie­man­kin epä­var­ma jos­tain, niin kysy en­sin. Se on kui­ten­kin ai­na pa­rem­pi vaih­to­eh­to.

Ant­ti Yli­tuo­maa­la on ol­lut Nam­mos­sa asen­ta­ja­na puo­li­tois­ta vuot­ta. Hän on tyy­ty­väi­nen työ­paik­kaan­sa.

– Tu­lin Nam­moon kiin­teis­tö­huol­lon alal­ta ja mie­tin hie­man aluk­si, et­tä mi­ten­kä­hän tot­tuu, kun ol­lut edel­li­nen työ hy­vin liik­ku­vaa. Ko­ke­mus on kui­ten­kin tä­hän saak­ka ol­lut oi­kein hyvä, ei yh­tään puu­dut­ta­vaa. Työ on vaih­te­le­vaa, Yli­tuo­maa­la ker­too.

Las­se Park­ki­nen kur­va­si Nam­moon vuo­si sit­ten ly­hy­eh­kön Ter­va­jo­en kei­kan kaut­ta. Sitä en­nen hän teki töi­tä pit­kään Hel­sin­gis­sä. Ete­lä-Poh­jan­maal­le hän tuli en­sin lä­hin­nä per­he­syi­den vuok­si mut­ta nyt elä­män­ti­lan­ne on muut­tu­nut. Työ sil­ti pi­tää hä­net nyt tiu­kas­ti La­pu­al­la.

– Olen ty­kän­nyt to­del­la pal­jon ol­la Nam­mos­sa. Täs­sä työs­sä sat­sa­taan laa­tuun, mitä pi­dän erit­täin tär­ke­ä­nä. Myös työ­po­ruk­ka ja yh­teis­hen­ki on erit­täin hyvä. Olen myös huo­man­nut, et­tä yri­tyk­sen ar­vot ovat sel­lai­set, joi­ta it­se pi­dän ja ar­vos­tan. Jo­ten voi sa­noa, et­tä olen tyy­ty­väi­nen vuo­den ko­ke­muk­sen jäl­keen. Täl­lä tie­dol­la jään La­pu­al­le, Park­ki­nen lu­paa.

Nam­mo on mer­kit­tä­vä työl­lis­tä­jä. Työn­te­ki­jöi­tä tu­lee lä­hi­a­lu­eil­ta.

– Meil­lä on kaik­ki­aan 225 työn­te­ki­jää ja koko ajan rek­ry nyt pääl­lä, Hi­man­ka sa­noo.

Mon­ta­ko ny­kyi­sis­tä on la­pu­a­lai­sia?

– Veik­kaan et­tä vä­hän al­ta puo­let, ky­säi­sen­pä vies­til­lä, jos sai­sin no­pe­as­ti­kin vas­tauk­sen hen­ki­lös­tö­o­sas­tol­ta... Het­ki­nen... No niin, sain vas­tauk­sen ja se on ai­ka lä­hel­lä veik­kaus­ta­ni eli työn­te­ki­jöis­tä 90 on La­pu­al­ta, Hi­man­ka ker­too.

Pää­luot­ta­mus­mies Kei­jo Ko­ta­mä­ki as­te­lee teh­taan käy­tä­väl­lä vas­taan. Hä­nel­lä on pit­kä yli 40 vuo­den ura Pau­kus­sa, jos­ta ko­ke­mus­ta on nyt tul­lut myös pää­luot­ta­mus­mie­hen työs­tä. Sekä hän et­tä Hi­man­ka tuo­vat esiin, et­tä vii­mei­nen vuo­si on men­nyt il­man yh­tä­kään työ­ta­pa­tur­maa.

– Se on asia, jos­ta me kaik­ki voim­me ol­la yl­pei­tä, Hi­man­ka to­te­aa.

Mi­ten sii­hen pääs­tiin?

– Meil­lä teh­dään tur­val­li­suu­den eteen töi­tä pal­jon. Ny­ky­ään myös ko­neet ja lait­teet ovat tur­val­li­sem­pia kuin en­nen ja ko­ne­han­kin­nois­sa sel­lai­seen kiin­ni­te­tään tar­kem­paa huo­mi­o­ta, Ko­ta­mä­ki sa­noo.

Ko­ta­mä­ki myös li­sää, et­tä heil­lä on käy­tös­sä työ­tur­val­li­suus­kier­rok­set, joi­ta teh­dään si­ten osas­toit­tain, et­tä tar­kas­tel­laan jo­tain tois­ta osas­toa kuin sitä omaa tut­tua.

– Tu­lee kat­sot­tua vä­hän niin­kuin vie­raan sil­min. Sil­loin saat­taa ha­vain­noi­da vä­hän eri ta­val­la asi­oi­ta.