Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Mira Uusihauta-Koivu
@lapuansanomat.fi
Patruunatehdas eli Nammo ja lapualaisille vielä tutummin ”Paukku” täyttää tänä vuonna sata vuotta. Moni tietää Patruunatehtaan, eikä vähiten sen vuoden 1976 räjähdyksen. Suomen historiassa Patruunatehtaalla on oma koskettava lukunsa onnettomuuden takia mutta se on myös paljon muutakin.
Tehdas perustettiin turvaamaan Suomen puolustusta ja huoltovarmuutta. Sittemmin sen rooli ja maine on kiirinyt Suomen rajojen ulkopuolelle esimerkiksi ampumaurheilun ja metsästyksen keskuudessa erityisenä laatupatruunoiden valmistajana. Rooli ampumaurheilulajien tärkeänä yhteistyökumppanina on jatkunut, mutta viime aikoina aivan kaikkeen tuohon tarpeeseen ei ole pystytty vastaamaan. Nykyinen maailmantilanne ja Ukrainan sota on saanut sotateollisuuden nostamaan päätään hieman uudella volyymillä ja se tietää tilauksien määrän kasvamista tehtaalla.
– Kyllä meillä on näkynyt kehitys, jossa hyvin moni valtio on alkanut miettiä uudella painoarvolla omaa puolustustaan ja siinä tarvittavaa välineistöä. Tämä on täyttänyt meidän tilauskirjoja. Myös kotimaan eli Suomen tarve puolustusvälineteollisuudessa näkyy nyt meillä, Lapuan tehtaan johtajana kolmisen vuotta toiminut Pekka Himanka toteaa.
Himanka ei ehkä aloittaessaan kolme vuotta sitten olisi arvannut minkälaisia vaiheita lähivuosina tulee eteen ja missä tänä päivänä Nammon näkökulmasta ollaan. Ei luultavasti kovin moni muukaan olisi arvannut mitä maamme lähialueilla tulee tapahtumaan. Ukrainan sota on näkynyt tehtaan arjessa positiivisessa tilauskehityksessä.
– Useiksi vuosiksi on töitä tiedossa. Maailmassa on jouduttu sen tilanteen eteen, että perinteisen sodan käymisessä tarvittavia tuotteita tarvitaankin vielä. Ei ollakaan vain niin sanotussa hybridisotamallissa.
Lapualla valmistetaan patruunoita ja niiden komponentteja. Tehtaalla on tehty kahta vuoroa mutta nyt arki näyttäytyy sen suuntaisena, että tarve on tehdä jopa isompaa määrää vuoroja. Koko ajan on rekrytointi päällä ja työntekijöitä on ajoittain myös haastavaa saada.
– Meidän alalle ei ole koulutusta ja sen vuoksi jokainen uusi tulija saa perehdytyksen tullessaan. Me pidämme turvallisuutta suuressa roolissa ja jo senkin vuoksi on tärkeää olla hyvin huolellinen perehdytyksessä ja turvallisuuden merkityksen esillä pidossa. Olemme korostaneet uusille työntekijöille, että jos olet hiemankin epävarma jostain, niin kysy ensin. Se on kuitenkin aina parempi vaihtoehto.
Antti Ylituomaala on ollut Nammossa asentajana puolitoista vuotta. Hän on tyytyväinen työpaikkaansa.
– Tulin Nammoon kiinteistöhuollon alalta ja mietin hieman aluksi, että mitenkähän tottuu, kun ollut edellinen työ hyvin liikkuvaa. Kokemus on kuitenkin tähän saakka ollut oikein hyvä, ei yhtään puuduttavaa. Työ on vaihtelevaa, Ylituomaala kertoo.
Lasse Parkkinen kurvasi Nammoon vuosi sitten lyhyehkön Tervajoen keikan kautta. Sitä ennen hän teki töitä pitkään Helsingissä. Etelä-Pohjanmaalle hän tuli ensin lähinnä perhesyiden vuoksi mutta nyt elämäntilanne on muuttunut. Työ silti pitää hänet nyt tiukasti Lapualla.
– Olen tykännyt todella paljon olla Nammossa. Tässä työssä satsataan laatuun, mitä pidän erittäin tärkeänä. Myös työporukka ja yhteishenki on erittäin hyvä. Olen myös huomannut, että yrityksen arvot ovat sellaiset, joita itse pidän ja arvostan. Joten voi sanoa, että olen tyytyväinen vuoden kokemuksen jälkeen. Tällä tiedolla jään Lapualle, Parkkinen lupaa.
Nammo on merkittävä työllistäjä. Työntekijöitä tulee lähialueilta.
– Meillä on kaikkiaan 225 työntekijää ja koko ajan rekry nyt päällä, Himanka sanoo.
Montako nykyisistä on lapualaisia?
– Veikkaan että vähän alta puolet, kysäisenpä viestillä, jos saisin nopeastikin vastauksen henkilöstöosastolta... Hetkinen... No niin, sain vastauksen ja se on aika lähellä veikkaustani eli työntekijöistä 90 on Lapualta, Himanka kertoo.
Pääluottamusmies Keijo Kotamäki astelee tehtaan käytävällä vastaan. Hänellä on pitkä yli 40 vuoden ura Paukussa, josta kokemusta on nyt tullut myös pääluottamusmiehen työstä. Sekä hän että Himanka tuovat esiin, että viimeinen vuosi on mennyt ilman yhtäkään työtapaturmaa.
– Se on asia, josta me kaikki voimme olla ylpeitä, Himanka toteaa.
Miten siihen päästiin?
– Meillä tehdään turvallisuuden eteen töitä paljon. Nykyään myös koneet ja laitteet ovat turvallisempia kuin ennen ja konehankinnoissa sellaiseen kiinnitetään tarkempaa huomiota, Kotamäki sanoo.
Kotamäki myös lisää, että heillä on käytössä työturvallisuuskierrokset, joita tehdään siten osastoittain, että tarkastellaan jotain toista osastoa kuin sitä omaa tuttua.
– Tulee katsottua vähän niinkuin vieraan silmin. Silloin saattaa havainnoida vähän eri tavalla asioita.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?