Viikko
Kuukausi
6kk
Perjantaina 11.7. Alajoen kytötuvalla pidettävien peltoseurojen puhujina on kaksi Lapualla tunnettua puhujaa ja yksi uudempi tuttavuus. Lapualaislähtöinen lääkäri Kalle Mäki on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja Kristillisen lääkäriseuran puheenjohtaja. Niilo Rantala on pappi, muusikko ja toimittaja. Hän on isänsä Tapani Rantalan puolelta lapualaisesta suvusta, ja on viettänyt lapsena paljon aikaa Lapuan-mummolassa.
Kolmas puhuja on ukrainalainen, 27-vuotias suomen ja sukukielten opiskelija Aino Törni Turun yliopistosta. Hänen nimensä on herättänyt kiinnostusta, koska sukunimi on sama kuin suomalaisella sotasankari Lauri Törnillä.
– Kun matkustin ensimmäisen kerran Suomeen, en tuntenut maastanne muuta kuin muumit ja Mannerheimin. Luen paljon, ja tulin ostaneeksi suomalaisen sotilaan Lauri Törnin elämäkerran. Minulle syttyi halu opiskella suomen kieltä, sillä halusin tietää, miksi tästä sotilaasta on olemassa kokonainen kirja.
Siitä alkoi matka, joka on tuonut Aino Törnin asumaan ja opiskelemaan Suomeen. Vuosi sitten hän kävi Lapualla oma-aloitteisesti tutustumassa sen isänmaallisiin kohteisiin ja jatkoi siitä matkaa Etelä-Pohjanmaan kansallispukupiknikille.
Aino Törni on lapsena kastettu ortodoksikirkkoon. Tutustuttuaan luterilaisuuteen, hän kiinnostui siitä ja alkoi kokea sen itselleen sopivammaksi. Aino liittyi Kiovassa toimivaan saksalaiseen luterilaiseen seurakuntaan. Liittymistä edelsi perehdytys parin kuukauden kurssilla ja konfirmaatio.
Kristillisissä kirkoissa on paljon yhteistä. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksen hän on oppinut ukrainaksi. Vaikka hän osaa suomea jo hyvin, hänen rukouskielensä on oma äidinkieli.
Aino kuvailee omaa uskonelämäänsä yllättävän suomalaiseen tapaan. Hän sanoo, ettei ole ”kovin uskovainen”. Se tarkoittaa, ettei hän koe itseään hurskaaksi eikä käy joka sunnuntai kirkossa. Luterilaisuudessa hän pitää siitä, että se seuraa aikaansa ja uudistuu ihmisten elämän muuttuessa.
– Luterilaisuudessa ei ole vaatimuksia, että pitää olla juuri tietynlainen. Minä pidän luterilaisuuden opetuksesta, että kaikki ovat samalla viivalla riippumatta siitä, mitä virheitä tai pahaa ihminen on elämässään tehnyt. Kelpaan sellaisena kuin olen.
Aino Törni tuntee suomalaisista virsistä vasta yhden, Maa on niin kaunis, joka lauletaan uusimmassa Tuntematon sotilas -elokuvassa. Hän on käynyt Suomessa kirkossa, muttei ei ole aiemmin saanut kutsua suomalaisiin seuroihin. Saatuaan puhujakutsun Lapuan peltoseuroihin hän halusi tietää tarkemmin, millainen puhe on hyvä seurapuhe. Hän rohkeni ottaa puhujakutsun vastaan, kun kuuli, että seurat ovat tavallisten ihmisten omaehtoinen hartaushetki, jossa lauletaan virsiä ja pidetään pieniä puheita.
Aino kysyi myös, miten seuroihin pukeudutaan, ja sopiiko sinne esimerkiksi suomalainen kansallispuku. Hän sai kuulla: totta kai! Koska peltoseurat ovat osa Lapuan päivän ja kotiseutuviikonlopun juhlia, kansallispuku käy erityisen hyvin. Kovin hauskaa ja suotavaa on, jos seurapenkeissä nähdään kansallispukuja, körttipukuja tai muita perinneasuja.
– Minä fanitan suomalaisia kansallispukuja, ja olen juuri onnistunut hankkimaan ruotsinkielisen rannikon kansallispuvun.
Poutun kyläyhdistys aloitti seurojen pidon lakialla 1980-luvun puolivälin paikkeilla, mutta tarkkaa vuotta kukaan ei tunnu muistavan.
– Jos joku tuo meille peltoseuroihin tiedon ensimmäisistä peltoseuroista, saa palkkioksi kahvipaketin, Lapua-Seuran puheenjohtaja Johanna Ikola lupaa.
Seurat järjestää edelleen Lapua-Seura, kahvitarjoilun Poutun kyläyhdistys. Viime vuodet paikka on ollut Alajoen kytötuvalla.
Heli Karhumäki