Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een sai­raa­la­kou­lun reh­to­ri, la­pu­a­lais­läh­töi­nen Tuuk­ka Rai­tis toi­voo, et­tä van­hat, hy­vät kas­va­tus­me­to­dit, ra­jat ja rak­kaus, sel­keys ja tolk­ku ja ihan ta­val­li­suus pa­laa­vat niin ko­tei­hin kuin kou­lui­hin. Hän luot­taa niin myös käy­vän.

Mitä ta­pah­tuu, kun lap­si tu­lee sai­raa­la­kou­luun? Ihan en­sik­si hä­nen päi­väs­tään kar­si­taan pois kaik­ki yli­mää­räi­nen digi, höt­tö ja sälä, esi­mer­kik­si pu­he­li­met, näp­py­lä­tyy­nyt tai vaik­ka­pa mu­ka­vuu­den ja viih­ty­vyy­den vuok­si ny­ky­kou­lui­hin tuo­dut säk­ki­tuo­lit.
– Mah­dol­li­sim­man ta­val­lis­ta, yk­sin­ker­tais­ta ja tyl­sää ar­kea, lu­paa lap­sil­le ja nuo­ril­le ope­tus­ta tar­jo­a­van sai­raa­la­kou­lun reh­to­ri op­pi­lail­leen.

Vaik­ka las­ten ja nuor­ten on­gel­mat ovat li­sään­ty­neet, sy­ven­ty­neet ja mo­ni­mut­kais­tu­neet, näin yk­sin­ker­tai­sel­la kor­jaus­liik­keel­lä saa­daan Rait­tiis­ta­kin yl­lät­tä­vän pal­jon heti al­kuun ai­kaan.

– Tämä näyt­tää toi­mi­van. It­se asi­as­sa mitä eri­tyi­sem­piä ti­lan­tei­ta on, sitä yk­sin­ker­tai­sem­pia ovat yleen­sä rat­kai­sut. Ta­val­li­suus toi­mii hy­vin usein lääk­kee­nä, tie­tää reh­to­ri, joka on toi­mi­nut sai­raa­la­kou­lus­sa jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta.

Niin kou­lun toi­min­nan kuin fyy­si­sen ti­lan on tar­koi­tus luo­da tur­vaa ja rau­haa, ol­la tut­tu, tyl­sän en­na­koi­ta­va ja hal­lit­ta­vis­sa ole­va ko­ko­nai­suus maa­il­mas­sa, joka näyt­täy­tyy nuo­rel­le epä­sel­vä­nä ja ra­jat­to­ma­na ja joka on hä­nen käm­me­nel­lään pu­he­li­men kaut­ta koko ajan.

Sa­mal­la pe­ri­aat­teel­la toi­mii las­ten ja nuor­ten psy­ki­at­ri­nen osas­to­hoi­to ko­ko­nai­suu­des­saan. Kun lap­si tai nuo­ri tu­lee sai­raa­laan, hä­nen päi­vään­sä luo­daan alus­ta läh­tien sel­keä vuo­ro­kau­si­ryt­mi ja sään­nöl­li­set raa­mit.

– Aa­mul­la he­rä­tään, syö­dään aa­mu­pa­la, pes­tään ham­paat, men­nään kou­luun, kou­lun jäl­keen teh­dään läk­syt, on vä­hän pu­he­li­nai­kaa, va­paa-ai­kaa ja men­nään ajois­sa nuk­ku­maan, ku­vaa Rai­tis.

Mer­ki­tys­tä on myös fyy­si­sel­lä ti­lal­la. Sai­raa­la­kou­luun tul­les­saan lap­si – tai nuo­ri – tu­lee luok­ka­ti­laan, joka on sel­ke­äs­ti ra­jat­tu ja jos­sa jo­kai­sel­le on oma pul­pet­ti.

Rai­tis on huo­jen­tu­nut sii­tä, et­tä sai Sei­nä­jo­en kes­kus­sai­raa­lan uu­den, niin sa­no­tun M-ta­lon suun­nit­te­lu­vai­hees­sa lau­sua mie­li­pi­teen­sä. Kun ark­ki­teh­ti suun­nit­te­li avoin­ta op­pi­mi­sym­pä­ris­töä, joi­ta on ra­ken­net­tu muo­ti-il­mi­ö­nä eri puo­lil­le Suo­mea ja La­pu­al­le­kin kak­si, Rai­tis ha­lu­si pe­rin­tei­sen nä­köi­sen ja ko­koi­sen kou­lun sei­ni­neen, raa­mei­neen siis.

Avoi­met op­pi­mi­sym­pä­ris­töt ei­vät vain sovi kai­kil­le.

– Tämä on fak­ta. Kyl­lä minä olen kau­his­tel­lut, mi­ten vilk­kaat, kes­kit­ty­mis­häi­ri­öi­set op­pi­laat pär­jää­vät niis­sä ei­vät­kä he näy­tä pär­jää­vän­kään.

Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la toi­mi­van sai­raa­la­kou­lun op­pi­laat ovat ny­ky­ään lä­hes yk­si­no­maan mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta kär­si­viä lap­sia ja nuo­ria.

– Tän­ne tu­le­vat kaik­kein vai­keim­min oi­rei­le­vat lap­set ja nuo­ret, Rai­tis to­te­aa.

Hoi­to­jak­sot ovat hy­vin­kin eri­pi­tui­sia. Osa vii­pyy vain muu­ta­man päi­vän, osa opis­ke­lee koko lu­ku­vuo­den. Osa lap­sis­ta on sai­raa­la­jak­sol­la, osa on po­lik­li­ni­kan asi­ak­kai­ta ja käy kou­lus­sa ko­to­aan tai las­ten­suo­je­lu­lai­tok­ses­ta päin.

Rai­tis pal­jas­taa, et­tä la­pu­a­lai­set ovat ol­leet vii­me ai­koi­na sai­raa­la­kou­lun op­pi­lai­den jou­kos­sa hy­vin edus­tet­tui­na. Toi­saal­ta hä­nen 20 vuo­den sai­raa­la­kou­lu-uraan­sa mah­tuu aal­to­lii­ket­tä eri kun­tien vä­lil­lä.

– Ja toi­saal­ta on myös niin, et­tä näi­den op­pi­lai­den hätä on huo­mat­tu ja sii­hen on re­a­goi­tu.

sai­raa­la­kou­luun tu­le­vien ala- ja ylä­kou­lun op­pi­lai­den vä­lil­lä on sel­keä ero.

– Mei­dän pro­to­tyyp­pim­me ala­kou­lus­ta on haas­ta­vas­ti, siis räi­ke­än huo­nos­ti, käyt­täy­ty­vä, vä­ki­val­tai­nen, jopa it­se­tu­hoi­nen pik­ku­poi­ka. Ylä­kou­lun pro­to­tyyp­pi on tosi ah­dis­tu­nut, ma­sen­tu­nut, ve­täy­ty­vä, kou­lua käy­mä­tön tyt­tö. Sit­ten on kaik­kea täl­tä vä­lil­tä.

Mik­si se on näin?

– Oma, vä­hän yk­sin­ker­tais­tet­tu­kin te­o­ri­a­ni on, et­tä pik­ku­po­jat saa­vat avun it­sel­leen, kos­ka käyt­täy­ty­vät räi­ke­än huo­nos­ti. Hei­dät huo­ma­taan ja var­joon jää­vät ne kil­tit ja hil­jai­set, joi­den on­gel­mat pää­se­vät sy­ven­ty­mään isom­mik­si. Ylä­kou­lus­sa ne nä­ky­vät sit­ten kou­lua käy­mät­tö­myy­te­nä, ah­dis­tuk­se­na, viil­te­ly­nä, it­se­tu­hoi­suu­te­na, syö­mis­häi­ri­ö­nä, mi­ten iki­nä.

Rai­tis soi­si, et­tä nor­maa­leis­sa­kin kou­luis­sa py­rit­täi­siin pa­laa­maan pe­ru­sa­si­oi­hin. Han­ke­hum­pan si­jaan voi­si kai­vaa esiin ope­tus­suun­ni­tel­man muis­tut­ta­maan tär­keim­mäs­tä teh­tä­väs­tä.

Mik­si ny­ky­ään on niin pal­jon rau­hat­to­muut­ta, kes­kit­ty­mis­ky­vyt­tö­myyt­tä, ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tä so­si­aa­li­sis­ta ti­lan­teis­ta? Rai­tis poh­tii, mis­sä mää­rin on­gel­mat joh­tu­vat sii­tä, et­tä ih­mi­set ovat niin vä­hän ihan li­ve­ti­lan­teis­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa kes­ke­nään.

– Se­lit­tyi­si­kö ai­na­kin osa neu­rop­sy­ki­at­ri­sis­ta oi­reis­ta ihan vuo­ro­vai­ku­tuk­sen va­jeel­la?

So­me­maa­il­ma ei näyt­täy­dy Rait­tiil­le yk­si­se­lit­tei­ses­ti pa­ha­na. Siel­tä­kin nuo­ri voi löy­tää oman yh­tei­sön­sä, joil­la on iso mer­ki­tys ke­hi­tyk­sel­le.

– Mut­ta nyt jo us­kal­le­taan tie­teel­lis­ten tut­ki­mus­ten va­los­sa sa­noa, et­tä lii­al­li­sel­la so­me­tuk­sel­la on yh­teys adhd:n omai­siin oi­rei­siin, ma­sen­nus- ja ah­dis­tu­soi­rei­siin ja yli­pai­noon. On­gel­ma ei ole vain nuor­ten, vaan mei­dän kaik­kien.

Rai­tis on miet­ti­nyt myös sitä, on­ko ny­ky­ään alet­tu ym­mär­tää lii­kaa. Hän sa­noo it­se­kin hak­sah­ta­neen­sa sel­lai­seen: ”no kun täl­lä on sel­lai­nen ja sel­lai­nen di­ag­noo­si ja tätä ja tätä elä­mäs­sä...”

– Ih­mi­sen pi­tää kui­ten­kin op­pia pär­jää­mään täs­sä yh­teis­kun­nas­sa. Mie­les­tä­ni hän ei opi, jos an­nam­me vain vah­vem­paa lää­ket­tä tai ka­saam­me per­sus­tan al­le ai­na vain suu­rem­paa ka­saa näp­py­lä­tyy­ny­jä. Ei työ­e­lä­mäs­sä asia hoi­du enää näin.

Haas­tei­ta voi yrit­tää rat­kais­ta muul­la­kin ta­voin kuin ylen­palt­ti­sel­la ym­mär­tä­mi­sel­lä.

– Di­ag­noo­se­ja ja ni­miä oi­reil­le on pil­vin pi­mein. Vaik­ka di­ag­noo­si­na on adhd tai neu­ro­kir­jon häi­riö, ei nii­hin kuu­lu huo­no käy­tös ei­kä per­sei­ly. Niis­tä pi­tää seu­ra­ta muu­ta­kin kuin hys­syt­te­lyä ja pää­hän si­lit­te­lyä. Pe­ru­so­pe­tus­lais­sa on mon­ta ku­rin­pi­toon liit­ty­vää py­kä­lää ja kou­luil­la on edel­leen käy­tös­sään sa­man kei­not kuin en­nen­kin, kas­va­tus­kes­kus­te­lut, huo­mau­tus, jäl­ki-is­tun­to, kir­jal­li­nen va­roi­tus, erot­ta­mi­nen mää­rä­ai­kai­ses­ti. Nii­tä pi­tää vain us­kal­taa käyt­tää.

Rai­tis ja kol­le­gan­sa tar­jo­a­vat myös suo­raan kou­luil­le niin sa­not­tua vaa­ti­van tuen kon­sul­toin­tia. Hän ko­kee tu­le­van­sa ti­lan­tei­siin, jos­sa kaik­kea on jo yri­tet­ty, mut­ta mi­kään ei ole toi­mi­nut ja odo­tu­sar­vo on, et­tä hän tuo mu­as­saan toi­mi­vat tai­ka­tem­put.

– Ih­mi­set huu­ta­vat, et­tä sano nyt heti mitä teh­dään. Heil­lä on ai­ka­moi­nen hätä ai­na.

Rai­tis ha­lu­aa kui­ten­kin rau­has­sa muo­dos­taa oman kä­si­tyk­sen­sä kes­kus­tel­tu­aan kaik­kien eri ta­ho­jen kans­sa.

– Se on mel­kois­ta tai­tei­lua. Opet­ta­jil­le on hel­pom­pi sa­noa esi­mer­kik­si, et­tä kat­so, mitä palk­ka­kui­tis­sa­si sa­no­taan työ­teh­tä­väs­tä­si, si­nun ei tar­vit­se ol­la ku­raat­to­ri ei­kä te­ra­peut­ti. Vai­kein­ta on koh­da­ta van­hem­mat.

On­nek­seen Rai­tis sa­noo is­tu­neen­sa myös van­hem­pien pai­kal­la ai­koi­naan omien, tosi vilk­kai­den poi­kien­sa ede­sot­ta­mus­ten vuok­si.

– Niin vain he­kin ovat paik­kan­sa löy­tä­neet, vaik­ka kuin­ka vil­pert­te­jä ovat ol­leet. Nuo­rin on vie­lä ko­to­na, van­hin on po­lii­si, kes­kim­mäi­nen val­mis­tuu ka­det­ti­kou­lus­ta up­see­rik­si eli am­mat­ti­so­ti­laak­si. Olen päh­käil­lyt, et­tä he tie­tyl­lä ta­paa te­ke­vät sa­maa kuin minä eli yrit­tä­vät aut­taa yh­teis­kun­taa säi­lyt­tä­mään raa­min­sa.

Lue li­sää Tuuk­ka Rait­tiis­ta tääl­tä.