Min­na Vai­ni­on­pää

min­na.vai­ni­on­paa@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ta­pa­ni Kei­sa­la se­lai­lee van­haa lei­ke­kir­jaan­sa, jo­hon on koot­tu­na leh­ti­leik­kei­tä hä­nen poi­ka- ja nuo­ruus­vuo­sien­sa pai­ni­kil­pai­luis­ta. Tiu­kim­mat ot­te­lun­sa mols­kil­la hän on vään­tä­nyt 1960-lu­vul­la.

– Eh­kä ko­vim­man ja mie­liin­pai­nu­vim­min ot­te­lun kä­vin Veik­ko Ran­tas­ta vas­taan Kuor­ta­neel­la. Ran­ta­nen­han oli myös Suo­men edus­ta­ja kak­sis­sa olym­pi­a­lai­sis­sa ja kak­si­tois­ta­ker­tai­nen Suo­men mes­ta­ri. Minä kui­ten­kin voi­tin Ran­ta­sen 800 kat­so­jan kan­nus­ta­es­sa mei­tä. Ot­te­lun voit­ta­ja rat­kai­si seu­ral­leen lop­puot­te­lu­pai­kan val­ta­kun­nan cup­piin. Pai­noin lo­pul­ta vas­tus­ta­jan mat­toon ja vie­lä vii­mei­sel­lä jak­sol­la var­mis­te­lin joh­to­a­se­maa­ni, Kei­sa­la ker­taa edel­leen iki­muis­toi­sen ot­te­lun kul­kua ja tun­nel­maa.

Hän on otel­lut myös tois­ta pai­ni­ja­le­gen­daa, Kei­jo Man­nia, vas­taan ja tie­tää, mil­tä tun­tuu ot­taa voit­to 33 Suo­men mes­ta­ruut­ta pai­ni­nees­ta mie­hes­tä.

– Ki­pi­nän pai­niin sy­tyt­ti isä­ni Ei­non veli, San­te­ri Kei­sa­la. Olin kym­me­nen van­ha, kun hän voit­ti, La­pu­an Vir­ki­än edus­ta­ja­na, Hel­sin­gin MM-kil­pai­luis­sa vuon­na 1951 va­paa­pai­nis­sa ho­pe­aa. Minä muis­tai­sin aloit­ta­nee­ni pai­nin pari vuot­ta myö­hem­min, kun me­nin iso­vel­je­ni Au­lik­sen mu­ka­na Ruo­nan pai­ni­käm­päl­le. Asuim­me Kuor­ta­neel­la ja minä olen edus­ta­nut ai­na Kuor­ta­net­ta, Kei­sa­la ker­too.

Työ­nan­ta­ji­na kar­ja­no­mis­ta­jat

Elä­män­työn­sä Ta­pa­ni Kei­sa­la on teh­nyt se­mi­no­lo­gi­na, kei­no­sie­men­tä­jä­nä.

– Aloi­tin työs­sä­ni 1965 ja kier­sin maa­ta­lo­ja alu­eel­la ja maa­kun­nas­sa 44 vuo­den ajan. Sii­nä tu­li­vat maan­vil­je­li­jät ja kar­ja­no­mis­ta­jat tu­tuik­si. He oli­vat mi­nun työ­nan­ta­ji­a­ni ja yh­teis­työ oli sau­ma­ton­ta. Ti­loil­le oli ai­na mu­ka­va men­nä. Työ­hö­ni kä­vin kurs­sin Hel­sin­gis­sä, jos­sa eläin­lää­kä­rin opas­tuk­sel­la tut­kit­tiin leh­miä ja har­joi­tel­tiin tu­le­vaa työ­tä var­ten. Mei­tä oli sil­loin sa­mal­la kurs­sil­la pe­rä­ti seit­se­män mies­tä Poh­jan­maal­ta, Kei­sa­la sa­noo.

Tiis­ten­jo­el­le hän muut­ti Kuor­ta­neel­ta tam­mi­kuus­sa 1966.

– Siel­tä oli kä­te­vä läh­teä kar­ja­ti­loil­le, joi­ta sii­hen ai­kaan oli pal­jon. Mo­nes­ti ju­han­nuk­sen ai­kaan oli kii­rei­sin­tä. Yleen­sä päi­väs­sä kei­no­sie­men­net­tiin kym­men­kun­ta leh­mää. Yh­te­nä ju­han­nuk­se­na oli huip­pu. Sil­loin oli 36 leh­mää ja toki yh­del­lä ti­lal­la oli ai­na use­am­pi leh­mä sie­men­net­tä­vä­nä, Kei­sa­la ker­too.

Hä­nen työs­sä­o­lo­ai­ka­naan eh­ti alal­le tul­la myös tie­to­ko­neet.

– Kym­me­nen vuot­ta eh­din kir­ja­ta tie­to­ja tie­to­ko­neel­le. Se teh­tiin heti ti­lal­la työn jäl­keen, Kei­sa­la muis­te­lee.

Hän ker­too vält­ty­neen­sä työs­sään suu­rem­mil­ta va­hin­goil­ta.

– Eläi­mien pot­ku­ja saat­toi sil­loin täl­löin osua koh­dal­le, mut­ta ei mi­ten­kään pa­has­ti.

Vai­mo löy­tyi Ala­jär­ven puo­lel­ta

Vai­mon hän löy­si Kuor­ta­neen ra­jal­ta Ala­jär­ven puo­lel­ta kau­pas­ta.

– Kai­su oli siel­lä Sal­mi­sen kau­pan myy­jä­nä ja pu­he­lin­vä­lit­tä­jä­nä, kun minä hä­net huo­ma­sin. Pe­rus­tim­me per­heen ja täl­lä het­kel­lä asum­me Sii­ri­läs­sä. Nel­jä las­ta ovat ai­kui­sia ja he ovat len­näh­tä­neet ym­pä­ri Suo­men. Tyt­tä­ret ovat Sei­nä­jo­el­la, Tam­pe­reel­la ja Hel­sin­gis­sä, poi­ka Van­taal­la, Kei­sa­la ker­too.

Ta­pa­ni Kei­sa­la koki hen­gel­li­sen he­rä­tyk­sen 1973 Tiis­ten­jo­el­la.

– Vai­mon isä kuo­li ja sain sil­loin muis­to­kir­jan, joka oli Ta­pio Nou­si­ai­sen Mikä het­ki yös­tä on. Se oli mi­nul­le sy­ty­ke us­kon tiel­le, Kei­sa­la to­te­aa.

Kirp­pu­to­rin mo­ni­toi­mi­mies

Hän on vai­mon­sa kans­sa osal­lis­tu­nut vuo­si­kym­me­net ak­tii­vi­ses­ti La­pu­an Hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan va­paa­eh­tois­työ­hön ja eten­kin Lä­he­tyk­sen kirp­pu­to­ril­la hän on ah­ke­ra mo­ni­toi­mi­mies.

– Kyl­lä­hän täs­sä mo­nen­lais­ta vie­mis­tä ja tuo­mis­ta on joka päi­vä. Mut­ta näin py­syy mie­li vir­ke­ä­nä ja krop­pa kun­nos­sa, Kei­sa­la ar­vi­oi.

Hän on ra­ken­ta­nut hy­vän poh­ja­kun­non jo poi­ka­se­na pait­si pai­ni­mal­la niin myös met­sä­töis­sä isän kans­sa Kuor­ta­neel­la.

– Tal­vet ol­tiin isän kans­sa viik­ko­kun­nas­sa Möyk­ky­mä­es­sä, kun Kai­nuun­vuo­rel­la kaa­det­tiin tuk­ke­ja kaa­ri­sa­hal­la ja kä­si­pe­lil­lä. Ma­kuu­paik­ka­na oli lat­tia ja lau­an­tai­sin puo­lil­ta päi­vin läh­det­tiin käy­mään ko­to­na vii­kon­lop­pu­na, Kei­sa­la muis­te­lee.

Huo­men­na juh­lan ai­ka

Ta­pa­ni Kei­sa­la täyt­tää huo­men­na kes­ki­viik­ko­na 19.5. 80 vuot­ta. Hä­nen syn­ty­mä­päi­vi­ään vie­te­tään sil­loin täy­te­kak­ku­kah­vien pa­ris­sa koko päi­vän Lä­he­tyk­sen kirp­pu­to­ril­la.