Kal­le Vaah­to­nie­mi
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­an Tiis­ten­jo­el­ta löy­tyy paik­ka, joka on mo­nel­le enem­män kuin ky­lä­baa­ri. Ta­ri­na-Tupa on koko ky­län olo­huo­ne, jo­hon on jo vuo­si­kym­me­niä ke­rään­nyt­ty ko­kous­ta­maan, toi­mit­te­le­maan ja ki­sai­le­maan tie­dos­sa. Jos­kus Ta­ri­naan on tul­tu jopa pii­loon maa­ti­lan isän­nän töil­tä. 1956 aloit­ta­nut le­gen­daa­ri­nen Ta­ri­na-Tupa on La­pu­an van­hin edel­leen toi­min­nas­sa ole­va baa­ri.

Ta­ri­nan al­ku juon­taa juu­ren­sa Ah­ti ja Mar­jat­ta (os. Ha­ko­la) Lai­ti­lan yh­tei­seen ko­tiin. Kä­sis­tään kä­te­vä Ah­ti om­pe­li ta­los­sa ky­lä­läi­sil­le sar­ka­hou­su­ja ja tak­ke­ja. Ra­ken­nuk­sen hir­si­run­ko oli siir­ret­ty pai­kal­le lä­his­töl­tä ja ti­laa oli aluk­si vain keit­ti­ön ja ka­ma­rin ver­ran.

Mar­jat­ta ajat­te­li, et­tä Tiis­ten­jo­en ak­tii­vi­nen kylä tar­vit­see oman baa­rin­sa, jo­ten Ta­ri­na-Tupa ava­si oven­sa ke­vääl­lä 1956.

Ah­ti lo­pet­te­li työt sar­ka­vaat­tei­den pa­ris­sa ja ryh­tyi kier­tä­mään maa­ta lä­hei­sen Ul­vi­sen lak­ki­teh­taan edus­ta­ja­na. Äm­mä­län­kirk­ko­tiel­lä si­jain­nut lak­ki­teh­das työl­lis­ti tuo­hon ai­kaan pal­jon ky­lä­läi­siä.

Edus­ta­jan työn ohes­sa Ah­ti toi­mi myös leh­tien myyn­ti­mie­he­nä. Sa­maan ai­kaan Mar­jat­ta piti baa­ria ja pian sen kyl­keen pe­rus­tet­tiin myös kuk­ka­kaup­pa. En­sim­mäi­set ku­kat myy­tiin huh­ti­kuus­sa 1959 Lep­pä­sen Mar­tan 50-vuo­tis­päi­vil­le.

Tu­paa laa­jen­net­tiin vuo­sien var­rel­la. Ylä­ker­taan ra­ken­net­tiin huo­nei­ta muun mu­as­sa apu­lai­sel­le, ja kuk­ka­kau­pan va­li­koi­ma täy­den­tyi le­luil­la, ke­mi­ka­li­o­tuot­teil­la ja ko­ruil­la. Var­sin­kin kuk­ka­puo­lel­la tar­vit­tiin pal­jon apu­kä­siä ja töis­sä oli­kin pal­jon ky­län nuo­ria tyt­tö­jä. Moni heis­tä tu­lee vie­lä kau­kaa­kin muis­te­le­maan en­sim­mäis­tä ke­sä­työ­paik­kaan­sa.

Ah­tin ja Mar­ja­tan lu­si­kat men­tyä ja­koon vuon­na 1976 Ta­ri­naa pi­ti­vät muu­ta­man vuo­den ajan en­sin Si­nik­ka ja Rei­jo Lat­va­la, jon­ka jäl­keen Kaa­ri­na ja Mart­ti Rin­ta­nie­mi. Vuon­na 1983 ve­to­vas­tuun ot­ti­vat Lee­na ja Rei­jo Lin­ja­mä­ki. Alun pe­rin vii­den vuo­den suun­ni­tel­ma on ve­ny­nyt jo 42 vuo­teen.

– Mei­na­sin en­sin, et­tä kat­so­taan nyt muu­ta­ma vuo­si. Mut­ta niin se vaan lip­sah­ti, Lee­na nau­rah­taa.

La­pu­an van­hin yh­tä­jak­soi­ses­ti toi­min­nas­sa ol­lut baa­ri on yhä ak­tii­vi­nen koko ky­län ko­koon­tu­mis­paik­ka. Ti­lois­sa ko­koon­nu­taan sään­nöl­li­ses­ti esi­mer­kik­si syn­ty­mä­päi­vil­le, vaa­li­val­vo­jai­siin, eri yh­dis­tys­ten ko­kouk­siin, tie­to­vi­soi­hin tai ihan muu­ten vaan. Jos­kus se on toi­mi­nut jopa pii­lo­paik­ka­na. Ni­men­sä mu­kai­ses­ti tu­van sei­nät on ta­ri­noi­ta täyn­nä.

– Ker­ran yk­si maa­ti­lan töi­hin kyl­lään­ty­nyt ren­ki tuli tän­ne isän­tää pa­koon. Käs­ki mun sa­noa heti, jos isän­tä osaa tul­la et­si­mään oi­ke­as­ta pai­kas­ta. No osa­si­han se, jo­ten huik­ka­sin ren­gil­le isän­nän tu­le­van. Niin ren­ki jät­ti puo­li­tyh­jän tuo­pin ja sa­vu­a­van tu­pa­kan pöy­tään ja pa­ke­ni ves­saan pii­loon. Ker­roin isän­näl­le, et­tei ren­kiä ole nä­ky­nyt het­keen, Lee­na muis­te­lee hu­vit­tu­nee­na.

Ta­ri­na-Tu­vas­sa oli La­pu­an en­sim­mäi­nen baa­ri, jos­sa si­säl­lä tu­pa­koin­ti kiel­let­tiin vuon­na 2004. Val­ta-osa ot­ti kiel­lon vas­taan mu­ki­se­mat­ta, mut­ta yk­si isän­tä ei tah­to­nut luo­pua pint­ty­nees­tä ta­vas­ta.

– Yh­den kans­sa muu­ta­man ker­ran vään­net­tiin asi­as­ta. Koit­ti men­nä ves­saan­kin polt­te­le­maan luul­len, et­tei ku­kaan muka huo­maa, Rei­jo muis­te­lee.

Va­ki­oa­si­ak­kai­ta käy vii­koit­tain, eri­tyi­ses­ti kes­ki­viik­koi­sin ja sun­nun­tai­sin. Ta­ri­nan tupa on mo­nel­le kuin oma olo­huo­ne, jo­hon tul­laan nä­ke­mään tut­tu­ja ja toi­mit­te­le­maan il­man eril­lis­tä so­pi­mis­ta.

– En­nen kes­ki­viik­koi­sin oli ai­na vii­mei­nen päi­vä jät­tää Veik­kauk­sen ku­pon­git. Sii­tä joh­tu­en va­ki­o­po­ruk­ka ko­koon­tuu edel­leen kes­ki­viik­koi­sin tän­ne. Heil­le on muo­dos­tu­nut jo omat is­tu­ma­pai­kat tän­ne, Rei­jo ker­too.

Vii­kon­lop­pui­sin ja ke­sä­ai­kaan käy vä­keä kau­em­paa­kin. Moni tu­lee muis­te­le­maan men­nei­tä, joku tuo polt­ta­ri­po­ru­kan ohi­kul­ku­mat­kal­la, ja jos­kus joku pa­laa vuo­sien jäl­keen kat­so­maan van­ho­ja paik­ko­ja.

– Pää­si­äi­se­nä­kin oli vä­keä ai­van ym­pä­ri Suo­mea ja ai­van kai­ken alan ih­mi­siä. On pap­pe­ja, pank­kii­re­ja, po­lii­tik­ko­ja ja ral­li­kus­ke­ja. Tämä paik­ka on mo­nel­le tosi tär­keä ja le­gen­daa­ri­nen, Lee­na sa­noo.

Vaik­ka ajat ovat muut­tu­neet, Ta­ri­nas­sa on ha­lut­tu säi­lyt­tää van­haa ja pai­kal­lis­ta tun­nel­maa pie­nel­lä kan­sain­vä­li­sel­lä vi­vah­teel­la.

Sei­niä ko­ris­ta­vat van­hat ku­vat niin Vir­ki­än kuin Ams­ter­da­min Aja­xin­kin jal­ka­pal­lo­jouk­ku­eis­ta. Li­säk­si sei­nil­tä löy­tyy myös ke­räi­ly­har­vi­nai­suuk­sia, ku­ten Sep­po Rä­dyn ja Kim­mo Kin­nu­sen rin­ta­nu­me­roi­ta sekä Tiis­ten­jo­en oman po­jan Ila­ri Sep­pä­län en­sim­mäi­nen maa­jouk­ku­e­pai­ta ni­mi­kir­joi­tuk­sel­la.

Ku­lu­via osia on uu­sit­tu, mut­ta muu­ten ti­lat on pi­det­ty tar­koi­tuk­sel­la mah­dol­li­sim­man al­ku­pe­räi­se­nä.

– Mei­na­sim­me jos­sain vai­hees­sa re­mon­toi­da ti­lat uu­sik­si, mut­ta niin moni ky­läl­tä toi­voi, et­tä pi­det­täi­siin van­ha­na. Nos­tal­gia on osa pai­kan vie­hä­tys­tä, Lee­na sa­noo.

Ker­ran kuus­sa jär­jes­tet­tä­vät tie­to­vi­sat ovat pyö­ri­neet jo 11 vuot­ta. Sun­nun­tai-il­tai­sin Mar­ko Mak­ko­sen jär­jes­tä­mä tie­to­vi­sa ke­rää Ta­ri­naan ai­na noin pari kym­men­tä osal­lis­tu­jaa.

Rei­jo ker­too, et­tä yleen­sä tie­to­vi­sois­sa val­lit­see kova taso. Usein ky­sy­myk­set ovat haas­ta­via. Ky­sy­mys­ten ai­hei­na voi ol­la esi­mer­kik­si Af­ri­kan mai­den pää­kau­pun­ke­ja tai men­nei­tä olym­pi­a­voit­ta­jia. Vuo­den pa­ras tie­tä­jä pal­ki­taan kier­to­pal­kin­nol­la, me­tal­li­sel­la tuo­pil­la, jo­hon on kai­ver­ret­tu kaik­kien voit­ta­jien ni­met.

Myös vaa­lien al­la Ta­ri­nan sei­näl­lä on ol­lut pe­rin­tei­ses­ti veik­kaus, jos­sa asi­ak­kaat saa­vat ar­vuu­tel­la muun mu­as­sa paik­ka­ja­koa puo­lu­ei­den vä­lil­lä.

– Tie­to­vi­soi­hin saa­puu osal­lis­tu­jia Sei­nä­jo­el­ta ja Vim­pe­lis­tä saak­ka, Rei­jo tie­tää.

Jos­kus Ta­ri­na-Tu­vas­ta kuu­lee pu­hut­ta­van ilon ja su­run ta­lo­na. Ni­mi­tys on­kin osu­va, sil­lä usein iloi­sia het­kiä tar­joi­le­van ky­lä­baa­rin tis­kil­lä on myös vai­na­jien muis­to­lis­to­ja. Baa­rin ohes­sa Lee­na pyö­rit­tää edel­leen Mar­jat­ta Lai­ti­lan alul­le pa­ne­maa kuk­ka­kaup­paa. Kuk­kien ja si­don­ta­töi­den li­säk­si va­li­koi­maan kuu­luu myös hau­ta­muis­to­mer­kit. Lee­na val­mis­taa mo­ni­vai­hei­set kuk­ka­lait­teet ja ha­vu­sep­pe­leet alus­ta as­ti kä­si­töi­nä.

– Usein teen nii­tä öi­sin, kun saa teh­dä rau­has­sa, hän nau­rah­taa.

– Rei­jo on ol­lut muu­al­la töis­sä, jo­ten olen pyö­rit­tä­nyt mo­lem­pia pe­ri­aat­tees­sa yk­sin. On täs­sä kiel­tä­mät­tä ol­lut lu­jal­la. Vii­kon­lo­put me­nee töis­sä ja vii­kon ai­noa va­paa­päi­vä maa­nan­tai ku­luu se­kin lä­hes ai­na asi­oi­den hoi­ta­mi­seen, Lee­na ker­too.

Lee­nan mie­les­tä kova työn­te­ko on suu­rin yk­sit­täi­nen syy sii­hen, et­tä Ta­ri­na-Tupa on py­sy­nyt pys­tys­sä pian jo 70 vuot­ta. Ar­ki ei ole juu­ri­kaan muut­tu­nut Lin­ja­mä­kien ai­ka­na, vaik­ka maa­seu­dun au­ti­oi­tu­mi­nen nä­kyy luon­nol­li­ses­ti myös Ta­ri­nas­sa.

– Tie­tys­ti väki on ky­läl­lä vä­hen­ty­nyt. Meil­lä se nä­kyy eri­tyi­ses­ti kuk­ka­kau­pas­sa. En­nen en­sim­mäi­set maa­ta­lon emän­nät oli­vat oven ta­ka­na jo kuu­den ai­ka­na aa­mul­la. Vii­mei­set ih­met­te­li­vät vie­lä il­ta kym­me­nel­tä, et­tä nyt­kö jo me­nee kaup­pa kiin­ni. Elet­tiin na­vet­ta­töi­den mu­kaan, Lee­na muis­te­lee.

En­si vuo­den 70-vuo­tis­juh­la­vuo­si ei ole näil­lä nä­ky­min yh­tä ta­pah­tu­ma­ri­kas kuin kym­me­nen vuo­den ta­kai­nen juh­la­vuo­si. 60-vuo­tis­ta tai­val­ta juh­lit­tiin Ta­ri­na Fes­tin muo­dos­sa, mikä osoit­tau­tui val­ta­vak­si me­nes­tyk­sek­si ke­rä­ten jopa sa­to­ja kä­vi­jöi­tä. Ta­pah­tu­ma oli niin on­nis­tu­nut, et­tä jat­ko-osa jär­jes­tet­tiin kah­den vuo­den ku­lut­tua. Sen koom­min Ta­ri­na Fes­tiä ei ole enää jär­jes­tet­ty. Lin­ja­mä­kien mu­kaan syy­nä on val­ta­va työ­mää­rä, jon­ka ky­lä­baa­rin omat fes­ti­vaa­lit vaa­ti­vat.

– Se vaa­tii val­ta­van työ­mää­rän koko mei­dän su­vul­tam­me ja muu­ta­mil­ta ys­tä­vil­täm­me. Enää ei jak­sa sii­hen läh­teä, he sa­no­vat.