Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Tus­kin ar­va­si nuo­ri­mies Ola­vi Kon­to­la min­ne kaik­ki­al­le ja kuin­ka laa­joi­hin ura­koi­hin elä­mä hä­net vie­lä vis­kaa, kun hän 28-vuo­ti­aa­na – omien sa­no­jen­sa mu­kaan kah­ta kät­tä hei­tel­len, rip­pi­kou­lun käy­nee­nä, ro­ko­tet­tu­na ja ra­hat­to­ma­na – pe­rus­ti oman fir­man.

Juu­ri tuo­ta var­hai­sin­ta ai­kaa Ola­vi Kon­to­la kes­ki­viik­ko­na huh­ti­kuun 17. päi­vä­nä, päi­väl­leen 90-vuo­ti­aa­na, mie­lel­lään muis­te­lee sa­mal­la, kun se­lai­lee pak­sua lei­ke­kir­jaa. Sin­ne hän on tal­len­ta­nut leh­ti­leik­kei­tä, kaup­pa­kir­jo­ja, kun­ni­a­kir­jo­ja yrit­tä­jär­jes­töil­tä, La­pu­an kau­pun­gil­ta, lei­jo­nil­ta, va­lo­ku­via teh­dyis­tä töis­tä pit­kän elä­män­sä var­rel­ta.

Nuo­rel­ta mie­hel­tä oli roh­kea teko hy­pä­tä isän­sä pal­kol­li­ses­ta it­se­näi­sek­si yrit­tä­jäk­si. Työ­to­dis­tuk­seen isä, ura­koit­si­ja Kus­taa Kon­to­la, on kir­joit­ta­nut Ola­vi Kon­to­lan osoit­tau­tu­neen työs­sään huo­lel­li­sek­si ja vas­tuun­tun­toi­sek­si pa­nos­ta­jak­si ja työn­te­ki­jäk­si.

Syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lua so­vi­tel­ta­es­sa kat­so­taan pas­se­lia ai­kaa ka­len­te­ris­ta ja löy­tyy­hän se päi­vän­san­ka­ril­ta­kin.

– Työt al­ka­vat pik­ku hil­jaa ol­la teh­tyi­nä, hän mei­naa.

Ihan sa­mal­le päi­väl­le ai­kaa ei kui­ten­kaan lu­ki­ta, vaan vas­ta seu­raa­val­le. Pal­jon on teh­tä­vä en­nen, esi­mer­kik­si käy­tä­vä läpi leh­ti­leik­kei­tä. Ja on toi­nen­kin hom­ma.

– Hyvä, et­tä tu­lee täl­lai­sia ti­lan­tei­ta, niin pi­tää koit­taa tuo toi­mis­to sii­vo­ta, Kon­to­la to­te­aa.

Vuon­na 1962 pe­rus­te­tun yri­tyk­sen ni­mek­si tuli Lou­hin­ta ja Siir­to Ola­vi Kon­to­la. Töi­hin kiin­ni pääs­täk­seen Kon­to­lan oli heti teh­tä­vä iso­ja in­ves­toin­te­ja: tie­höy­lä, pyö­rä­kuor­maa­ja ja kak­si tä­ry­jy­rää. Pus­kut­rak­to­ri tuli jo muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min ja sii­tä vuo­den pääs­tä en­sim­mäi­nen murs­kaa­ja.

Kon­to­la huo­maut­taa, et­tei nii­tä pank­ki­lai­nal­la os­tet­tu, vaan ne mak­set­tiin pois myy­jil­le vä­hit­täis­mak­suil­la.

– Ei tar­vin­nu ta­kaa­jia kat­tel­la.

aluk­si yri­tys har­joit­ti ko­ne­vuok­raus­ta, mut­ta ai­ka pian hom­mat vaih­tui­vat lou­hin­ta- ja murs­kaus­töi­hin. Yk­si al­ku­ai­ko­jen töis­tä oli ”tä­ryyt­tää” ajet­ta­vak­si Sei­nä­jo­en ja La­pu­an vä­li­nen kan­ta­tie. Jo 1968 Kon­to­la oli pe­rus­ta­mas­sa Poh­jan­se­pot-yh­ti­ö­tä, joka ura­koi koko val­ta­kun­nas­sa. Sen isoim­mis­ta töis­tä hän mai­nit­see Hel­sin­ki – Por­voon -moot­to­ri­tien ja Per­non te­la­kan ra­ken­ta­mi­set.

– Per­non te­lak­ka oli sii­hen ai­kaan Suo­men suu­rin urak­ka.

Poh­jan­se­pot fuu­si­oi­tui lo­pul­ta YIT-kon­ser­niin 1996.

Pe­rus­ta­mien­sa yri­tys­ten mää­rää päi­vän­san­ka­ri ei ole tul­lut las­ke­neek­si. Vuo­si­tu­han­nen lop­pu­puo­lel­la hän teki uu­den ala­val­tauk­sen pe­rus­ta­mal­la La­pu­an rä­jäh­dy­sai­ne­pal­ve­lun.

Kon­to­la jat­kaa kan­si­on­sa se­lai­lua, kun­nes py­säh­tyy va­paan haa­vei­li­jan Ans­si Or­ren­maan Epa­riin kir­joit­ta­man ”Kak­sois­lam­pi Hyl­ly­kal­li­ol­le” -ko­lum­nin ää­rel­le. Ko­lum­ni pal­jas­taa, et­tä myös nur­mo­lai­set ja nyt­tem­min sei­nä­jo­ke­lai­set ovat pääs­seet iloit­se­maan Kon­to­lan ide­ois­ta ja to­teu­tuk­sis­ta. Hän tie­si, mis­sä kan­nat­taa murs­ka­ta kal­li­o­ta ja nos­taa maa-ai­nes­ta ja jo­hon poh­ja­vet­tä nou­see niin, et­tä lou­hok­seen syn­tyy vir­kis­tys­käyt­töön so­pi­va lam­pi. Lam­pi sai ni­mek­seen Ta­ne­lin­lam­pi.

– Sain sen ihan vä­ki­sel­lä pu­hut­tua, et­tä te­he­rä­hän tämä, Kon­to­la muis­te­lee.

– Ei se il­man Mau­nu­lan Ka­ria (kun­nan­joh­ta­ja) oli­si to­teu­tu­nut. Kari oli yh­tä hul­lu kuin mi­nä­kin.

It­se asi­as­sa Kon­to­la suun­nit­te­li kah­ta lam­pea ja 600 met­riä pit­kää ka­na­vaa, ”jo­kea”, nii­den vä­lil­le.

– Mut­ta niil­tä lop­puu us­ko sit­ten. Siel­lä oli epäi­li­jöi­tä, vaik­ka va­kuu­tin, et­tä nii­hin tu­lee vesi. Kun po­ra­sim­me rei­kiä, niin vesi pul­lah­ti heti. Ei vesi tie­dä, et­tä kal­lio ote­taan pois.

Murs­kaa­mo­toi­min­nan jäl­jil­tä syn­ty­nei­tä lam­pia on Kon­to­lan mu­kaan lä­hes sata eri puo­lil­la maa­ta.

Mut­ta kuin­ka teh­tyi­nä ne työt oi­ke­as­ti ovat? Kon­to­la mai­nit­see kes­kus­tel­leen­sa usei­ta ker­to­ja, vii­mek­si viik­ko ta­ka­pe­rin kau­pun­gin vi­ran­hal­ti­jan kans­sa sii­tä, mitä Simp­si­öl­lä voi­si teh­dä. Ri­ta­mä­el­lä­kin oli­si teh­tä­vää. Ide­oi­ta hän on tar­jon­nut ja niis­tä voi ot­taa il­mai­sek­si kop­pia, jos kau­pun­ki ha­lu­aa.

Kon­to­lal­la on myös pit­kä­ai­kai­nen har­ras­tus, jos­ta in­nos­tui seu­rail­tu­aan Ta­ka­luo­man Sam­pon ja tä­män toi­min­taa koi­ran­sa kans­sa lä­hei­sel­lä pel­lol­la.

– Mitä sä tääl­lä tou­hu­at, Kon­to­la kävi ute­le­maan. Ta­ka­luo­ma kou­lut­ti koi­raan­sa löy­tä­mään huu­mei­ta.

– Kut­suum­ma sit­ten Ta­ka­luo­man kans­sa kaik­ki koi­ra­noh­jaa­jat vii­des­tä van­ki­las­ta tän­ne lei­rin­tä­päi­väl­le ja sau­not­tiin. Sau­nan lau­teel­la sit­ten ky­sää­sin, et­tä mi­täs mei­naat­ta, jos ra­ken­ne­taan teil­le täl­lai­nen kou­lu­tus­paik­ka, et­tä on­ko La­pua lii­an si­vus.

Rau­nio- ja har­joit­te­lu­ra­ta kämp­pi­neen ja sau­noi­neen to­teu­tui yh­teis­työs­sä Vaa­san van­ki­lan kans­sa. Ny­ky­ään toi­min­taa pyö­rit­tää La­pu­an koi­ra­har­ras­ta­jat.

– Tätä hom­maa tein 18 vuot­ta, mut­ta it­sel­le­ni en ole koi­ria hank­ki­nut.