Juu­ri kä­vim­me läpi ko­ro­nan ko­vat vuo­det. Suo­jau­duim­me it­se, suo­ja­sim­me lap­sia ja ikäih­mi­siä. Ei­kä se co­vid-19 vain käy­nyt, vaan loi va­ri­aa­ti­oi­ta ja pe­siy­tyi rie­sak­sem­me pit­käk­si ai­kaa. Tun­teet kul­ki­vat tun­ne­leis­sa, tuu­li­a­jol­la ja tuon­puo­leis­ta­kin hi­pais­ten.

Hel­mi­kuun 24. päi­vä­nä Ve­nä­jä hyök­kä­si it­se­näi­seen Uk­rai­naan, jo tois­ta­mi­seen. Al­koi jär­kyt­tä­vä, bru­taa­li sota, joka ajoi mil­joo­nia ih­mi­siä maan­pa­koon, tuot­ti suun­na­ton­ta kär­si­mys­tä ja tu­hoa. Sa­mal­la al­koi län­si­mai­den mas­sii­vi­nen tuki Uk­rai­nal­le. Avau­tui ym­mär­rys, et­tä ky­sees­sä on sota, joka tu­lee mää­rit­tä­mään, on­ko it­se­näis­ten mai­den ra­joil­la enää var­muut­ta ja ta­kuu­ta.

Va­rau­tu­mi­nen ja va­rus­tau­tu­mi­nen kas­voi kaik­ki­al­la, la­pu­a­lais­ten ko­deis­sa­kin.

Lumi oli juu­ri su­la­nut, kun en­sim­mäi­set so­ta­pa­ko­lai­set saa­pui­vat La­pu­an ase­mal­le. Per­heen äi­te­jä ja nai­sia, mum­mo­ja ja paap­po­ja, lap­sia ja nuo­ria. Uu­sia ni­miä as­tui elä­määm­me. Sand­ra, Ma­riia Mat­vee­na, Hri­ho­ry, Tat­ja­na, Na­tas­ha, Dimi ja 140 muu­ta. Yk­si van­hus on jo siu­nat­tu tai­vas­mat­kal­leen ja syn­ty­män ih­me­kin on to­teu­tu­nut. Mo­net meis­tä tie­si­vät kar­tal­ta Ki­o­van, mut­ta nyt löy­tyi uu­sia ni­miä; Ma­riu­pol, Her­son, Bah`mut, Lu­hansk, Iz­jum, Za­po­riz­z­ja.

Hä­dän kes­kel­lä löy­sim­me myös tut­tu­ja ni­miä, jois­ta ai­em­min tie­sim­me vain vä­hän. Jus­si, Har­ri, Ai­no, Lii­sa, Sirk­ku, Mir­ja, Kau­ko, Ee­ro, Rai­ja, He­le­na, Mai­ju ja kym­me­niä mui­ta la­pu­a­lai­sia va­paa­eh­toi­sia. He­kin viet­tä­vät tun­ne­vuot­ta. He ovat avan­neet ko­tin­sa ja sy­dä­men­sä. He tar­jo­a­vat tur­vaa, ruo­kaa ja vie­raan­va­rai­suut­ta. He pi­tä­vät kie­li­kah­vi­laa. He löy­tä­vät pyyk­ki­ko­nei­ta, mat­to­ja ja kat­ti­loi­ta uu­sil­le tu­li­joil­le. He kus­kaa­vat keit­to­ja lou­nas­kah­vi­la Hy­väs­käs­tä. He et­si­vät eri­kois­hai­ta­rin tai­ta­val­le muu­si­kol­le. He or­ga­ni­soi­vat ag­g­re­gaat­te­ja ja luo­ti­lii­ve­jä rin­ta­mal­le. He vie­vät vie­raam­me ke­sä­ret­kil­le. He ovat ih­mi­siä, joil­la on tun­te­va ja läm­min sy­dän, ja kä­det val­mii­na aut­ta­maan.

On jou­lu.

Bet­le­he­min Jee­sus­lap­si, rau­han­ruh­ti­nas on kes­kel­läm­me.

Syn­ty­mä­tal­lin Rau­han­tu­li pa­laa lyh­dyis­säm­me La­pu­al­la.

Tun­tuu tär­ke­äl­tä muis­taa Va­pah­ta­jan ope­tus;

”Kaik­ki, mitä olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­him­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le.”

Rei­jo Ta­ka­maa
La­pua