Ee­lin Ko­so­lan syn­ty­mäs­tä tu­lee en­si vuon­na ku­lu­neek­si 140 vuot­ta ja kuo­le­mas­ta 50 vuot­ta. Ai­kan­sa mah­ti­nai­ses­ta on te­keil­lä elä­mä­ker­ta, jo­hon kir­joit­ta­ja Heli Kar­hu­mä­ki toi­voo muis­to­ja ja tie­to­ja.

Heli Kar­hu­mä­ki on jo aloit­ta­nut tie­don­ke­ruun kir­jaa var­ten.

– Mitä enem­män tut­kin Ko­so­lan ta­lon his­to­ri­aop­paa­na Vih­to­ri Ko­so­lan elä­mää, sitä kieh­to­vam­mak­si muut­tuu hä­nen vai­mon­sa, emän­tä Ee­lin Ko­so­lan per­soo­na. Mi­ten hän sel­viy­tyi Suo­men it­se­näis­ty­mi­sen vai­keis­ta vuo­sis­ta ja per­heen­sä tra­ge­di­ois­ta? Mi­ten hän pys­tyi säi­lyt­tä­mään elä­mä­ni­lon­sa ja toi­min­ta­tar­mon­sa kaik­kien me­ne­tys­ten ja uh­raus­ten jäl­keen, Kar­hu­mä­ki ker­too elä­mä­ker­ta­te­ok­seen liit­ty­vis­tä poh­din­nois­ta.

Ee­lin Ko­so­la (1887–1977) ja­koi mie­hen­sä rin­nal­la suu­ret ris­kit jää­kä­rie­ta­pin emän­tä­nä, asei­den han­kin­nan ja kät­ke­mi­sen sa­laa­ja­na ja pom­mi­teh­taan pi­tä­jä­nä it­se­näis­ty­mi­sen kyn­nyk­sel­lä.

Va­paus­so­dan jäl­keen Vih­to­ri Ko­so­la toi­mi la­kon­mur­to­lii­ke Vien­ti­rau­han asi­a­mie­he­nä, hei­mo­so­tien vär­vää­jä­nä, ak­tii­vi­se­na suo­je­lus­kun­ta­lai­se­na, Kar­ja­lan so­ta­kou­lun joh­to­kun­nas­sa sekä La­pu­an liik­keen ja IKL:n keu­la­ku­va­na.

Kaik­ki tämä teki Ko­so­lan ta­los­ta yh­den it­se­näi­sen Suo­men var­hais­vai­hei­den po­liit­ti­sis­ta kes­kuk­sis­ta. Talo toi­mi myös edis­tyk­sel­li­se­nä suur­maa­ti­la­na. Vih­to­rin pe­ri­aat­tei­ta nou­dat­ta­en talo ot­ti vas­taan kaik­ki vie­raat, jopa il­man asi­aa ta­loon saa­pu­neet ute­li­aat tu­ris­tit ja mak­su­ky­vyt­tö­mät kier­to­lai­set. Ke­tään tar­vit­se­vaa eo lä­he­tet­ty pois il­man ruo­kaa ja yö­si­jaa.

– Ee­lin oli tai­pui­sa ja tar­mo­kas, mut­ta viit­tei­tä on myös sii­tä, et­tä tu­ris­tien tramp­paus ta­los­sa myös är­syt­ti. Tätä in­hi­mil­lis­tä puol­ta yri­tän myös löy­tää läh­teis­tä, Kar­hu­mä­ki to­te­aa.

Suur­ten voit­to­jen ja kun­ni­an päi­vien vas­ta­pai­no­na Elin koki myös per­heen­sä po­liit­tis­ten ris­ki­not­to­jen seu­rauk­set: Vih­to­rin van­keu­den Pie­ta­ris­sa, oman tut­kin­ta­van­keu­ten­sa Vaa­sas­sa, poi­kan­sa Pen­tin van­keus­tuo­mi­on mui­lu­tuk­ses­ta ja mur­has­ta, Vih­to­riin koh­dis­tu­vat an­ka­rat syy­tök­set ja oi­keu­den­käyn­nit La­pu­an liik­keen ai­ka­na sekä liik­keen lak­kaut­ta­mi­ses­ta seu­ran­neen pai­neen ja vai­ke­ne­mi­sen vuo­det.

Vii­des­tä lap­ses­ta kak­si kuo­li pik­ku­lap­si­na, ja van­keu­den jo ko­ke­nut Pent­ti-poi­ka kaa­tui tal­vi­so­das­sa so­ti­las­len­tä­jä­nä. Kai­ken tä­män ohes­sa Elin Ko­so­la hoi­ti suu­ren maa­ta­lon emän­nyyt­tä sekä oman vi­han­nes- ja kuk­ka­kau­pan yrit­tä­jyyt­tä.

– Nais­ten his­to­ria jää usein mies­ten his­to­ri­an var­joon. Elin Ko­so­lal­le oli sik­si eri­tyi­sen mer­kit­tä­vä eräs hen­ki­lö­koh­tai­sen tun­nus­tus: hän sai La­pu­al­la vie­rail­leel­ta mar­salk­ka Man­ner­hei­mil­ta kii­tos­lah­ja­na ho­pe­a­ra­si­an, jo­hon oli kai­ver­ret­tu teks­ti: Ete­lä-Poh­jan­maan va­kain nais­ten isän­maal­lis­ten har­ras­tus­ten muis­tok­si Rou­va Ko­so­lal­le Val­koi­sel­ta Ken­raa­lil­ta.

Vii­mei­set vuo­ten­sa Vih­to­ri Ko­so­la eli ko­ke­mus­ten­sa vä­syt­tä­mä­nä ja al­ko­ho­li­soi­tu­nee­na, ja kuo­li jo var­hain, vain 52-vuo­ti­aa­na.

28-vuo­ti­sen avi­o­lii­ton jäl­keen Ee­lin eli 41 vuot­ta les­ke­nä. Hän piti Ko­so­las­sa lot­ta­ki­os­kia, pe­rus­ti si­sa­rien­sa ja serk­ku­jen­sa kans­sa Suo­men en­sim­mäi­sen nais­ten asun­to-osa­keyh­ti­ön ja puu­ha­si kuo­le­maan­sa saak­ka nuor­ten äi­tien tu­ke­na ”koko ky­län iso­äi­ti­nä”.

Kar­hu­mä­en mu­kaan nyt on ai­ka nos­taa Ee­li­nin elä­mä kai­kes­sa hur­juu­des­saan­kir­jak­si:

– Vie­lä elää pal­jon­kin ih­mi­siä, jot­ka voi­vat ri­kas­taa hä­nen hen­ki­lö­ku­vaan­sa. Toi­von hei­dän ole­van yh­tey­des­sä ja ker­to­van omia tai vaik­ka van­hem­mil­ta kuul­tu­ja muis­to­ja. Otan mie­lel­lä­ni tal­teen vaik­ka vain yh­den­kin mie­leen jää­neen si­taa­tin tai ta­pauk­sen. Per­soo­nan ko­ko­nais­ku­va koos­tuu ai­na sir­pa­leis­ta. Hen­ki­lö­ta­ri­nan ke­hys­tän ajan­ku­val­la, jota var­ten tee taus­ta­työs­tä lu­kui­sis­ta läh­teis­tä.

Ai­nek­sia Kar­hu­mä­ki ke­rää haas­tat­te­le­mal­la Ko­so­lan su­vun jä­se­niä ja mui­ta ai­ka­lai­sia La­pu­al­ta ja Suo­mes­sa.

– Kan­san­pe­rin­teen ar­kis­tos­ta löy­tyy 1970-lu­vul­la teh­ty­jä Ee­lin Ko­so­lan ja mo­nien hä­net tun­te­nei­den ih­mis­ten ää­ni­te­haas­tat­te­lui­ta, joi­den si­säl­löis­tä olen teh­nyt jo esi­seu­lon­taa.

Kir­jal­li­suut­ta ja sa­no­ma­leh­ti­ar­kis­to­ja on run­saas­ti seu­lot­ta­vak­si: jää­kä­ri­liik­kees­tä, va­paus­so­das­ta, La­pu­an liik­kees­tä, La­pu­an ylei­ses­tä his­to­ri­as­ta ja Ete­lä-Poh­jan­maan lo­tis­ta.

– Laa­din elä­mä­ker­ras­ta kä­sit­te­ly­ta­val­taan fak­ta­poh­jai­sen, ta­ri­nal­li­sen tie­to­kir­jan, en aka­tee­mis­ta tut­ki­mus­ta. Ni­von elä­män­ta­ri­nan ai­toon ajan­ku­vaan. Oman työn ohel­la kir­jap­ro­jek­ti vaa­tii vä­hin­tään pari kol­me vuot­ta.

Kar­hu­mä­en kir­joit­ta­ja­ko­ke­mus on syn­ty­nyt 35 vuo­den työ­u­ral­la toi­mit­ta­ja­na ja pää­toi­mit­ta­ja­na, kir­kol­li­se­na tie­dot­ta­ja­na ja vies­tin­täy­rit­tä­jä­nä. Hä­nen kuu­des­ta tie­to­kir­jas­taan kak­si va­lai­see Ete­lä-Poh­jan­maan his­to­ri­aa: kört­ti­joh­ta­ja Jaak­ko Ele­niuk­sen elä­mä­ker­ta Här­män vi­ku­ri sekä hei­mo­kan­so­jen kir­kol­lis­ta elä­mää el­vyt­tä­nees­tä poh­ja­lai­ses­ta tal­koo­liik­kees­tä ker­to­va Kir­vesk­ris­ti­tyt.

Kar­hu­mä­en mie­les­tä Ee­lin Ko­so­lan hen­ki­lö­ku­van mer­ki­tys on pal­jon laa­jem­pi kuin yh­den nai­sen elä­män­ta­ri­na.

– Se va­lot­taa nais­ten mer­ki­tys­tä jää­kä­ri­liik­kees­sä, va­paus­so­das­sa, Lot­ta Svärd -työs­sä ja it­se­näi­sen Suo­men tur­vaa­mi­ses­sa yh­den elä­män­ta­ri­nan kaut­ta, pai­not­tu­nees­ti Ete­lä-Poh­jan­maan ja La­pu­an nä­kö­kul­mas­ta. Hä­nen kaut­taan voi­daan tuo­da va­loon nai­sia val­ti­o­his­to­ri­an mur­ro­sai­ko­jen osal­lis­tu­ji­na ja muu­tos­ten mah­dol­lis­ta­ji­na.