Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­an tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan tuo­mi­o­ro­vas­tin vaa­lis­sa ovat eh­dol­la Jus­si Pe­rä­a­ho ja Ola­vi Sau­rio. Mo­lem­mil­le esi­tet­tiin sa­mat ky­sy­myk­set, jois­ta osa saa­tiin ta­val­li­sil­ta seu­ra­kun­ta­lai­sil­ta. Täs­sä Jus­si Pe­rä­a­hon vas­tauk­set.

Ikä, ken­gän­nu­me­ro ja rak­kain har­ras­tus.

– 46 vuot­ta tu­lee täy­teen en­si vii­kol­la. Ken­gän­nu­me­ro 43-44. Rak­kaim­mat har­ras­tuk­set lii­kun­ta ja lu­ke­mi­nen. Nyt on kes­ken ih­mi­sen ta­vois­ta ja nii­den muut­ta­mi­ses­ta ker­to­va eng­lan­nin­kie­li­nen kir­ja, Pe­rä­a­ho pal­jas­taa.

Per­hee­si ja lem­mik­kie­läi­me­si.

– Vai­mo ja nel­jä las­ta, jois­ta yk­si on saa­tel­tu ikui­suu­teen. Ta­los­sa on enää yk­si kis­sa.

Mitä tuo­mi­o­ro­vas­ti te­kee – mi­ten hän vai­kut­taa ta­val­li­sen la­pu­a­lai­sen elä­mään?

– Tuo­mi­o­ro­vas­ti joh­taa seu­ra­kun­nan toi­min­taa. Sitä kaut­ta kos­ke­tus­pin­ta seu­ra­kun­ta­lai­siin on hy­vin laa­ja lap­ses­ta van­huk­seen, elä­män alus­ta lop­puun. Kos­ka ky­sees­sä on tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­ta, niin tuo­mi­o­ro­vas­til­la on yh­teys tuo­mi­o­ka­pi­tu­liin ja piis­pan työ­hön.

Kir­kon tär­kein teh­tä­vä?

– To­teut­taa Jee­suk­sen an­ta­maa kas­te- ja lä­he­tys­teh­tä­vää täs­sä ajas­sa. Ker­toa Jee­suk­sen mer­ki­tyk­ses­tä täl­le ajal­le ja toi­mia sen mu­kai­ses­ti.

Mi­ten näet is­la­mi­nus­kon?

– Us­kon­non­va­paus val­lit­see. Mei­dän on tär­ke­ää op­pia koh­taa­maan myös is­la­mi­nus­koi­sia maas­sam­me. On hyvä kui­ten­kin muis­taa oma kris­til­li­nen pe­rin­töm­me ja juu­ret, jois­ta me pon­nis­tam­me. Näen tär­ke­ä­nä kris­til­li­sen iden­ti­tee­tin vah­vis­tu­mi­sen. Saam­me ol­la it­se rei­lus­ti kris­tit­ty­jä. Vah­va kris­til­li­nen iden­ti­teet­ti an­taa muil­le­kin ti­laa ol­la.

Ide­oi ta­pah­tu­ma, jos­sa La­pu­an tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­ta on mah­dol­li­sim­man lä­hel­lä ih­mis­tä.

– Kirk­ko­jen ym­pä­ri­pyö­räi­ly! Pyö­räil­täi­siin tuo­mi­o­kir­kos­ta Kau­ha­jär­vel­le ja siel­tä Tiis­tel­le. Pie­net juot­to­pis­teet joka kir­kol­la. Tai juok­su. Ala­vu­del­la oli so­me­tem­paus, jos­sa lu­pa­sin juos­ta Ala­vu­den kir­kol­ta Töy­sän kir­kol­le ja ta­kai­sin, jos jul­kai­su ke­rää 300 tyk­kää­jää. Täl­lai­set tem­pauk­set so­pi­vat mu­ka­vas­ti liik­ku­van seu­ra­kun­nan tee­maan.

Jos Si­nut va­li­taan, voi­daan­ko La­pu­an kir­kois­sa vih­kiä avi­o­liit­toon sa­maa su­ku­puol­ta ole­via pa­ris­kun­tia?

– Odot­tai­sin täs­sä kir­kol­lis­ko­kouk­sen rat­kai­su­ja, jol­la­kin ta­val­la asia on rat­kais­ta­va. Piis­pain­ko­kouk­sen nä­ke­mys on se, et­tä avi­o­liit­to­käs­tys­tä ei muu­te­ta, se on nai­sen ja mie­hen vä­li­nen liit­to. Mut­ta mi­nus­ta oli­si myös an­net­ta­va oman­tun­non­va­paus niil­le pa­peil­le, jot­ka vih­ki­vät sa­maa su­ku­puol­ta ole­via. On ra­ken­net­ta­va komp­ro­mis­si ja rin­nak­kai­ne­lo, joka mah­dol­lis­taa kir­kon pii­ris­sä myös sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien vih­ki­mi­sen.

Mikä on kan­ta­si eu­ta­na­si­aan?

– Meil­lä on hyvä saat­to­hoi­to, joka an­taa mah­dol­li­suu­den hy­vään elä­män lop­pu­vai­hee­seen. En läh­ti­si ak­tii­vi­ses­ti an­ta­maan mah­dol­li­suut­ta elä­män päät­tä­mi­seen. Se vie niin isoi­hin vai­keuk­siin ja elä­män eet­ti­siin ky­sy­myk­siin. Mei­dän teh­tä­vä on suo­jel­la ja var­jel­la elä­mää ja aut­ta­maan le­vol­li­sin mie­lin koh­da­ta myös elä­män päät­ty­mi­nen.

Mitä miel­tä olet ka­ris­maat­ti­sis­ta liik­keis­tä?

– Niil­lä on hy­vää­kin an­net­ta­vaa. Mut­ta suh­tau­dun va­rauk­sel­la joi­hin­kin ka­ris­maat­ti­suu­den il­mi­öi­hin, ne saat­ta­vat ah­dis­taa ih­mi­siä. Sii­nä on omat vaa­ran­sa ja ris­ki­te­ki­jät. Pe­rus­lu­te­ri­lai­suu­den luot­ta­mus Ju­ma­lan sa­naan ja töi­hin läh­tö­koh­tai­ses­ti riit­tää. Ei meil­tä ky­sy­tä tun­tei­ta ja ko­ke­muk­sia.

On­ko us­ko­si jos­kus hor­ju­nut?

– On. Jat­ku­vas­ti, Jus­si Pe­rä­a­ho nau­rah­taa.

– Isoin krii­si on ol­lu lu­ki­oai­ka­na, kun mie­tin on­ko Ju­ma­la ole­mas­sa. Sain var­muu­den, kun ru­pe­sin lu­ke­maan Raa­mat­tua. Se ha­vah­dut­ti ja pu­hut­te­li. Kris­til­li­ses­sä maa­il­man­kat­so­muk­ses­sa on hir­mu pal­jon hy­vää, vas­tauk­sia pe­rim­mäi­siin ky­sy­myk­siin. Sen va­raan voi ra­ken­taa hy­vän elä­män, joka kan­taa täs­sä ajas­sa ja tu­le­vas­sa. Ny­ky­ään kun tun­tuu, et­tei oi­kein ir­toa, niin mie­tin lem­pi­virt­tä­ni 289: ”Jos luok­se­si en pää­se voit­ta­ja­na, saan tap­pi­o­ni tuo­da kui­ten­kin. Jos en voi suo­raan Isän sy­liin juos­ta, saan ää­neen huu­taa: Her­ra ar­mah­da!” Se on se ih­mi­sen pie­nuus ja heik­kous ja Ju­ma­lan suu­ruus. Sitä jos al­kaa epäil­lä, niin is­tuu te­ras­sil­le ja kat­te­lee kun per­ho­set len­te­lee. Sai­sin­ko minä nuo per­ho­set teh­tyä ja len­tä­mään? Py­säh­tyy sen elä­män ää­rel­le ja to­te­aa, et­tä tämä on kyl­lä ai­ka mys­tee­ri, Pe­rä­a­ho muo­toi­lee.

Kan­na­tat­ko eku­me­ni­aa, ja mi­hin as­ti?

– Kan­na­tan eku­me­ni­aa kris­til­lis­ten kirk­ko­jen si­säl­lä. Kirk­ko­vuo­des­sa on sii­hen hy­viä ra­ken­tei­ta, esi­mer­kik­si eku­mee­ni­nen ru­kous­viik­ko. Jo­kai­sel­la kirk­ko­kun­nal­la on omat eri­tyis­piir­teet. Erot­ta­via te­ki­jöi­tä­kin on niin pal­jon, et­tä kaik­kia ei voi yh­teen lait­taa noin vaan. Hyvä on jat­ku­vas­ti pon­nis­tel­la eku­mee­ni­sis­sa ky­sy­myk­sis­sä, et­siä yh­teyk­siä kirk­ko­kun­tien vä­lil­lä, eh­do­kas poh­tii.

– Piis­po­jen lau­su­mas­sa avi­o­liit­to­ky­sy­myk­ses­tä sa­not­tiin hie­nos­ti eri­lai­suu­den kiel­tä­mi­ses­tä: ”yh­teys joka ei kun­ni­oi­ta eri­lai­suut­ta, tu­kah­dut­taa. Eri­lai­suus, joka ei kun­ni­oi­ta yh­teyt­tä, ha­jot­taa”. Ei ole re­a­lis­mia, et­tä oli­sim­me sa­man­mie­li­siä. Tu­lok­se­na on tu­kah­dut­ta­va yh­tei­sö, jos pi­tää edel­lyt­tää et­tä kaik­ki ajat­te­le­vat sa­mal­la ta­val­la. Toi­saal­ta myös jos ei ha­lu­ta­kaan et­siä yh­teyt­tä, se ha­jot­taa.

Mis­sä he­rä­tys­liik­kees­sä ovat omat juu­re­si?

– Les­ta­di­o­lai­ses­sa uus­he­räyk­ses­sä. Se on pal­jon kört­ti­läi­syy­den kal­tai­nen lii­ke pai­no­tuk­sis­saan. Uus­he­räys ero­si van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta sata vuot­ta sit­ten, ja nä­ke­myk­set ovat hy­vin kau­ka­na van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta, esi­mer­kik­si per­he­koos­sa. Uus­he­räys on ny­ky­ään hy­vin pie­ni lii­ke, jä­se­niä ken­ties va­jaa tu­hat. Sa­tun­nai­ses­ti olen mu­ka­na toi­min­nas­sa, olen lu­van­nut pi­tää yh­den Raa­mat­tu­tun­nin en­si ke­sän seu­rois­sa Ku­ri­kas­sa.

Mi­ten va­kuu­tat sen, joka ei us­ko?

– Voi­sin men­nä hä­nen kans­saan is­tu­maan luon­non kes­kel­le yh­dek­si päi­väk­si. Kuun­nel­la, ky­sel­lä, mitä hän nä­kee ja kuu­lee. Voim­me yh­des­sä ih­me­tel­lä elä­mää. Luu­len, et­tä ne poh­din­nat, mitä ih­mi­nen it­se käy läpi, voi­vat joh­taa sii­hen, et­tei kaik­kiin asi­oi­hin ole vas­tauk­sia. Ei ke­nen­kään pää­hän voi kaa­taa val­mii­ta vas­tauk­sia, vaan va­kuut­tu­nei­suus tu­lee oman po­lun kaut­ta, Jus­si Pe­rä­a­ho ko­ros­taa.

– En ole mi­kään to­tuus­lau­sel­mien vil­je­li­jä tai nii­hin pai­nos­ta­va. Voin an­taa vi­rik­kei­tä ja luo­da ti­laa sil­le, et­tä ih­mi­nen saa it­se ky­sel­lä ja poh­dis­kel­la. Pal­jon teh­dään va­hin­koa mus­ta­val­koi­sel­la ju­lis­ta­mi­sel­la.

Jat­ka lau­set­ta:

En­si ke­sä­nä ha­lu­ai­sin... käy­dä me­lo­mas­sa. Haa­vee­na me­loa Ala­vu­del­ta La­pu­al­le, reit­ti on van­ha kirk­ko­tie Töy­säs­tä Kuor­ta­neen­jär­ven läpi.

Lii­ku­tun kyy­ne­liin, kun... ker­ron rak­kau­te­ni omil­le lap­sil­le­ni.

Elä­mäs­sä­ni ka­dun... et­tä en läh­te­nyt vaih­to-op­pi­laak­si.

Pa­hoi­tan mie­le­ni, kun... epä­on­nis­tun ole­maan hyvä lä­him­mäi­nen. Kun tun­nis­tan oman va­ja­vuu­te­ni. Syy­pää kaik­keen -ajat­te­lu on mi­nul­le omi­nais­ta.

Mi­nua hu­vit­taa tai nau­rat­taa... omat ju­tut!

En voi­si kos­kaan... pet­tää lä­him­pien ih­mis­ten luot­ta­mus­ta.

Sa­lai­nen pa­hee­ni on... ir­to­kar­kit. Kaik­ki ma­kea.

Lap­suu­te­ni haa­ve oli... har­ras­taa kil­pa­pyö­räi­lyä. Ei ole to­teu­tu­nut.

Suun­ni­tel­mis­sa­ni on seu­raa­vak­si... osal­lis­tua tuo­mi­o­ro­vas­tin vaa­liin.

Kek­si vie­lä yk­si oma ky­sy­mys ja vas­taa sii­hen.

Mikä on mie­lui­sin teh­tä­vä pa­pin työs­sä?

– Pien­ten har­taus­pu­hei­den pi­tä­mi­nen.

Oi­kai­su

Ha­lu­an oi­kais­ta haas­tat­te­lua avi­o­liit­to­nä­ke­myk­see­ni liit­ty­en. Vas­taus ei an­ta­nut oi­ke­aa ku­vaa sii­tä, mitä ajat­te­len, ja asi­at ovat men­neet myös se­kai­sin. Osit­tain ker­to­muk­ses­ta­ni kir­kon ti­lan­tees­ta on tul­lut ikään kuin mi­nun mie­li­pi­tee­ni ja ta­voit­tee­ni. Var­si­nai­nen avi­o­liit­to­nä­ke­myk­se­ni jää epä­sel­väk­si, ja ha­lu­an tar­ken­taa myös tätä.

Kir­kon ny­kyi­nen avi­o­liit­to­nä­ke­mys on, et­tä avi­o­liit­to on mie­hen ja nai­sen vä­li­nen. Oma nä­ke­myk­se­ni on tä­män mu­kai­nen ja mie­les­tä­ni kir­kon ei pidä muut­taa tätä nä­ke­mys­tään. Tä­hän on eri syi­tä (Raa­mat­tu, tra­di­tio, eku­mee­ni­set ky­sy­myk­set). En tule ak­tii­vi­ses­ti edis­tä­mään toi­sen­lais­ta nä­ke­mys­tä.

Kir­kos­sa elää vah­va­na nä­ke­mys sii­tä, et­tä sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­toon on voi­ta­va vih­kiä myös kir­kos­sa. Tämä asia vaa­tii rat­kai­sua, ja tä­män kans­sa kirk­ko nyt pai­nii. Pi­dän to­den­nä­köi­se­nä sitä, et­tä pe­rin­tei­sen nä­ke­myk­sen rin­nal­la kirk­ko sal­lii jol­lain ta­val­la toi­mi­mi­sen niil­le pa­peil­le, jot­ka ovat val­mii­ta vih­ki­mään sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­to­ja. Täs­sä yh­tey­des­sä piis­po­jen se­lon­te­on yk­si vaih­to­eh­to on ns. oman­tun­non va­pau­den myön­tä­mi­nen vih­ki­vil­le pa­peil­le.

Mi­kä­li esi­mer­kik­si tämä ns. oman­tun­non va­paus sal­li­taan pe­rin­tei­sen avi­o­liit­to­nä­ke­myk­sen rin­nal­la, kir­kon yh­tey­den säi­ly­mi­sen vuok­si mo­lem­pien nä­kö­kan­to­jen edus­ta­jil­ta odo­te­taan vas­taan­tu­loa. Piis­pain­ko­kous on to­den­nut, et­tä yh­teys, joka ei kun­ni­oi­ta eri­lai­suut­ta tu­kah­dut­taa ja toi­saal­ta eri­lai­suus, joka ei kun­ni­oi­ta yh­teyt­tä, ha­jot­taa. Ha­lu­an kun­ni­oit­taa ja vaa­lia yh­teyt­tä kir­kos­sa.

Jus­si Pe­rä­a­ho