JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hakuohjeet

Hae sivustolta-kenttään voi syöttää vapaasti hakusanoja.
Vapaassa tekstihaussa toimivat hakusanojen välissä seuraavat operaattorit (kirjoita operaattori aina ISOILLA kirjaimilla):

AND = kaikki sanat pitää esiintyä tekstissä
OR = joku sanoista pitää esiintyä tekstissä (jos hakusanojen välissä ei ole mitään operaattoria on oletusoperaattori OR)
NOT = Ensimmäinen sana esiintyy mutta jälkimmäiset eivät saa esiintyä tekstissä
? = kirjaimen tilalla merkitsee mitä tahansa merkkiä, esim. n?ki löytää noki, näki jne.
* = sanan lopussa merkitsee useampaa merkkiä, esim. auto* löytää sanat automaatti, autorata jne.
” = virkkeen tai sanaparin alussa ja lopussa hakee tarkalleen kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi ”Matti Meikäläinen”

Haun tuloksena saat ruudulle osumien määrän sekä otsikkolistan jutuista, joissa hakusanat esiintyvät.
Napsauttamalla otsikkoa juttu ladataan sivulle. Mikäli hakutulos sisältää runsaasti juttuja, kannattaa tarkentaa hakumäärittelyä, jotta tulos saadaan suppeammaksi.
Avattuasi haluamasi jutun, pääset takaisin hakuun napsauttamalla selaimen Siirry sivu taaksepäin -painiketta.

Viikko

Kuukausi

6kk

? Viikon kysymys ?

Uutiset
17.8.2024 10.00

Maailma ratin takaa – rekkamies muistelee

Kal­le Vaah­to­nie­mi
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Al­po Kero on näh­nyt maa­il­maa ra­tin ta­kaa. Rek­kaa am­ma­tik­seen aja­nut Kero on ko­lun­nut poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon maan­tei­tä Ba­rent­sin­me­ren hyi­sil­tä ran­noil­ta ai­na Lähi-idän paah­tei­sil­le aa­vi­koil­le. Mat­kat oli­vat kau­ka­na lo­ma­reis­suis­ta, sil­lä työ­tä teh­tiin usein vuo­ro­kau­den ym­pä­ri, ei­kä le­po­a­jois­ta ol­lut pu­het­ta­kaan. Vii­kon ai­ka­na au­ton ra­tis­sa ajet­tu­ja ki­lo­met­re­jä ker­tyi­kin hel­pos­ti usei­ta tu­han­sia.

La­pu­a­lai­nen Al­po Kero on kier­tä­nyt kes­ki­mää­räis­tä elä­ke­läis­tä enem­män maa­il­maa. Oma­ko­ti­ta­lon sei­niä ko­ris­ta­vat mat­ka­muis­tot muun mu­as­sa Thai­maas­ta sekä Yh­dys­val­to­jen eri osa­val­ti­ois­ta. Nämä mat­kat Kero on kui­ten­kin teh­nyt vas­ta eläk­keel­lään. Vuon­na 1956 al­ka­nut työ­e­lä­mä re­kan ra­tis­sa vei mies­tä paik­koi­hin, joi­hin ei muu­ten oli­si tul­lut läh­det­tyä. En­sim­mäi­set työt oli­vat kui­ten­kin lä­hel­lä.

– En­sik­si tai­sin ajaa hie­taa Sei­nä­jo­en­tien työ­maal­le. Sit­ten kä­vin ar­mei­jan vä­lis­sä, jon­ka jäl­keen jat­koin Pat­ruu­na­teh­taan ja EP:n Ta­va­ra­lin­jal­la, jos­sa ajoin kol­me reis­sua Hel­sin­kiin vii­kos­sa. Au­tois­sa oli tuol­loin 120 he­vos­voi­maa eli kii­re ei ol­lut, Kero muis­te­lee nau­rah­ta­en.

Kol­men vuo­den jäl­keen Kero aloit­ti työt vie­lä tuol­loin pie­nes­sä P. Ny­hol­mis­sa, joka kas­voi vä­hi­tel­len Poh­jois­mai­den suu­rim­mak­si kul­je­tus­liik­keek­si. Ke­ron aloit­ta­es­sa Ny­hol­min al­la ajoi 38 au­toa, mut­ta yh­dek­sän vuo­den pääs­tä hä­nen pois jää­des­sä au­to­ja oli jo 250. Ny­hol­min vuo­sil­ta Ke­rol­le on jää­nyt pal­jon hie­no­ja muis­to­ja ja eli­ni­käi­siä ys­tä­viä. Nyt jo toi­min­nan lo­pet­ta­neen ai­kan­sa suu­ry­ri­tyk­sen työn­te­ki­jät ko­koon­tu­vat yh­teen ta­sai­sin vä­li­a­join.

– Ny­hol­mil­la pää­sin kier­tä­mään maa­il­maa. En­sim­mäi­nen työ­teh­tä­vä oli ajaa 5,5 mil­joo­naa ki­loa so­ke­ria Ruot­siin. Pää­a­si­as­sa reis­sut suun­tau­tui­vat Poh­jois-Nor­jaan, mut­ta kä­vin myös ete­läs­sä.

Usein kei­kat hoi­det­tiin yh­del­tä is­tu­mal­ta, ei­kä "tur­hia" le­po­tau­ko­ja vie­tet­ty mat­kan var­rel­la. Sa­moil­la sil­mil­lä ajet­tiin hel­pos­ti jopa yli tu­hat ki­lo­met­riä.

– Ker­ran ajoin Haa­pa­ran­nan kaut­ta Nor­jan Trond­hei­miin, jon­ne ki­lo­met­re­jä ker­tyi noin 1700. Aa­mul­la piti ol­la siel­lä, jo­ten yö­tä vas­ten täy­tyi ajaa, ei­kä tau­ko­ja eh­ti­nyt pi­tä­mään. Pari ker­taa mei­na­sin nu­kah­taa, jo­ten py­säy­tin au­ton, kier­sin sen kä­vel­len muu­ta­man ker­ran ja jat­koin mat­kaa. Eh­din lo­pul­ta hy­vin aa­muk­si sin­ne, Kero muis­te­lee.

Poh­jois-Nor­jas­sa ko­e­tel­tiin pait­si kus­kin kes­tä­vyyt­tä, myös ajo- ja so­vel­ta­mis­tai­to­ja. Poh­joi­sen erä­maan tiet ei­vät ol­leet hel­poim­pia ajet­ta­via olo­suh­teis­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Usein vii­kos­sa teh­tiin kak­si reis­sua, jol­loin ki­lo­met­re­jä ker­tyi Ke­ron mu­kaan noin 6000.

– Ker­ran Nor­jan ja Suo­men ra­jal­la vir­taa­va Te­no­jo­ki täy­tyi ylit­tää vä­hän eri ta­val­la, kun sil­taa ei vie­lä ol­lut. Yli men­tiin lau­tal­la, jo­hon yh­dis­tel­mä­a­jo­neu­vo ei kui­ten­kaan mah­tu­nut ko­ko­naan. Au­to täy­tyi saa­da en­sin yli.

Au­ton saa­mi­nen laut­taan oli­kin help­poa, sil­lä sen sai vaan ajaa kyy­tiin. Pe­rä­vau­nun saa­mi­nen oli­kin haas­ta­vam­pi jut­tu. Kero on­nis­tui "aja­maan" sen laut­taan jar­rua käyt­tä­mäl­lä. Laut­ta­kaan ei ol­lut ny­ky­ai­kai­set stan­dar­dit täyt­tä­vä, vaan se toi­mi li­has­voi­mal­la. Laut­ta täy­tyi siis sou­taa vir­taa­van joen yli pit­kän puu­ke­pin avul­la ras­kas pe­rä­kär­ry kyy­dis­sä.

– Niin vain pääs­tiin Nor­jan puo­lel­le ja mat­ka jat­kui. Luu­len, et­tä olin en­sim­mäi­nen ja vii­mei­nen, joka ylit­ti joen täl­lä ta­val­la, Kero muis­te­lee.

Tal­vel­la mä­ki­set ja mut­kai­set tiet vaa­ti­vat eri­tyi­so­ke­mus­ta ra­tin ta­kaa. Kero muis­te­lee, et­tä en­sim­mäi­siä ker­to­ja mat­koil­la hä­nen mu­ka­naan ol­leet nuo­rem­mat kus­kit oli­vat en­sin kau­hun val­las­sa.

– Oli­vat he vä­hän kau­huis­saan, kun en­sim­mäi­siä au­to­ja tuli vas­taan. Kyl­lä ne sii­tä sit­ten rau­hoit­tui­vat, Kero nau­rah­taa.

– Mut­ta meni nii­tä kus­kin puo­lei­sia pei­le­jä jon­kin ver­ran niil­lä kai­kis­ta ka­peim­mil­la teil­lä.

Au­tois­sa oli tuol­loin kak­si vaih­de­laa­tik­koa, joi­ta sai Ke­ron sa­no­jen mu­kaan "häm­men­tää" poh­joi­sen ylä­mäis­sä ras­kas­ta kuor­maa ve­det­tä­es­sä. Vää­rä lii­ke vää­räs­sä koh­taa oli­si voi­nut ai­heut­taa mit­ta­via va­hin­ko­ja.

– Ei aut­ta­nut tu­na­roi­da var­sin­kaan liuk­kaal­la.

Lu­mi­vyö­ry­jä Kero näki kak­si Nor­jan Yy­ke­än­pe­räs­sä (Ski­botn), mut­ta yh­tä­kään vaa­ra­ti­lan­net­ta ei uran var­rel­le sat­tu­nut. Tal­vi aset­ti kui­ten­kin omat haas­teen­sa ja ris­kin­sä. Pak­ka­nen pauk­kui ja vä­lil­lä lu­mi­myrs­ky py­säyt­ti mat­kan­te­on. Ker­ran Ke­ron au­to­saat­tue jou­tui odot­ta­maan vii­kon sa­moil­la lei­ri­pai­koil­la au­rau­sau­toa, kun tiet ka­to­si­vat lu­men al­le.

– Kä­vim­me päi­vit­täin kat­so­mas­sa, oli­si­ko au­ra-au­to jo tul­lut, hän ker­too.

Kero muis­te­lee, et­tä pak­kas­ta oli par­haim­mil­laan yli 40 as­tet­ta. Au­ton hyy­ty­mi­nen oli­si nois­sa olo­suh­teis­sa ol­lut koh­ta­lo­kas­ta. Ny­ky­ään vaa­ral­li­sel­ta tun­tu­vat ole­mat­to­mat yh­tey­det tien pääl­tä. Ra­dio kuu­lui, mut­ta apua ei pys­ty­nyt soit­ta­maan pu­he­li­mel­la.

– Ei meil­lä ol­lut muu­ta va­rus­tus­ta kuin pääl­lä ol­leet vaat­teet ja haa­la­rit. Asu­tus­ta ei mo­nes­ti ol­lut lä­hi­mail­la­kaan ei­kä mat­ka­pu­he­lin­ta ol­tu vie­lä kek­sit­ty­kään.

– Ker­ran Ro­va­nie­men paik­keil­la huo­ma­sin ta­lon pa­la­van. Py­säy­tin re­kan ja juok­sin ta­lol­le. Isän­tä ei ol­lut huo­man­nut vie­lä mi­tään, vaan is­tui kai­kes­sa rau­has­sa olo­huo­nees­sa. Sa­noin, et­tä nyt kan­nat­tai­si tul­la ulos. Ei­hän sil­le pa­lol­le voi­nut mi­tään teh­dä, kun ei ol­lut pu­he­lin­ta ei­kä sam­mu­tus­veh­kei­tä, mut­ta isän­nän on­nek­si sa­tuin oi­ke­aan ai­kaan pai­kal­le.

Moni Poh­jois-Nor­jan kei­kois­ta oli ka­lan­ha­ku­reis­su­ja. Osa ka­las­ta­ja­ky­lis­tä si­jait­si saa­rel­la, jon­ne men­nään ny­kyi­sin tun­ne­lia pit­kin. Tuol­loin ve­si­kais­ta­le täy­tyi ylit­tää lau­tal­la. Ka­laa ha­et­tiin ai­na­kin Vuo­rei­jas­ta (Vardø) ja Ve­si­saa­res­ta (Vadsø).

– Siel­tä ha­et­tiin, min­ne au­tol­la vaan pää­si. Las­taus ja pur­ka­mi­nen teh­tiin se­kin it­se. Oli ko­vaa jump­paa siir­rel­lä 40 ki­loi­sia ka­la­laa­ti­koi­ta, mut­ta ei me työ­tä pe­lät­ty, edel­leen ko­vas­sa kun­nos­sa ole­va Kero sa­noo.

Jos­kus re­kan keu­la kään­tyi koh­ti ete­lää. Pi­sim­mil­lään Kero on käy­nyt Tur­kin Kur­di­a­lu­eil­la, jon­ne vie­tiin Suo­mes­ta ta­lo­e­le­ment­te­jä. Tuo keik­ka oli hie­man eri­lai­nen mui­hin ver­rat­tu­na.

– Tur­kin reis­sul­la ajoin vain päi­vät, mut­ta muu­ten työ oli ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta. Nu­kuim­me mak­sul­li­sil­la ja val­vo­tuil­la alu­eil­la, sil­lä ryös­te­tyk­si jou­tu­mi­nen oli to­del­li­nen uh­ka.

Näh­tä­vyyk­siä ei täl­lä­kään mat­kal­la eh­ti­nyt jää­dä kat­se­le­maan sen pi­dem­mäk­si ajak­si. Usein pa­luu­mat­ka al­koi heti kuor­man pu­run tai las­tauk­sen jäl­keen. Niin täl­lä­kin ker­taa.

– Mat­kaan meni muis­taak­se­ni 21 päi­vää, jos­ta saim­me pal­kak­si 4500 mark­kaa.

Ke­ron mu­kaan työs­tä mak­set­tiin urak­ka­palk­kaa, joka oli so­vit­tu etu­kä­teen. Yli- tai yö­työ­tun­te­ja ei las­ket­tu, ei­kä niis­tä mak­set­tu yli­mää­räis­tä.

Mat­ka ete­lään kul­ki en­sin lau­tal­la Sak­san Lyy­pek­kiin, jos­ta mat­ka jat­kui au­to­baa­naa pit­kin Alp­pien juu­rel­le Itä­val­lan ra­ja­kau­pun­ki Kufs­tei­niin. Pos­ti­kort­ti­mai­se­mien kes­kel­lä suun­nak­si otet­tiin To­ri­no. Ki­lo­met­reis­sä mi­tat­tu­na Eu­roop­paan suun­tau­tu­neet mat­kat oli­vat Poh­jois-Nor­jaa pi­dem­piä. Yh­del­lä mat­kal­la 60-70-lu­vun Eu­roop­paa saat­toi näh­dä jopa 7000 ki­lo­met­rin edes­tä.

– To­ri­noon ja Eng­lan­tiin vie­tiin suo­ma­lais­ta li­haa ja jos­kus pa­luu­mat­kal­la ha­et­tiin jo­tain Suo­meen tuo­ta­vaa. Jos­kus tein pa­luu­mat­kal­la kouk­kauk­sen Pa­rii­sis­sa, toi­sel­la ker­taa jos­sain muu­al­la. Ker­ran Tans­kas­ta toin esi­mer­kik­si mink­ki­verk­koa pa­luu­kuor­mas­sa.

Kero ar­ve­lee, et­tä suu­rin osa ta­va­ras­ta kul­ki tuol­loin maa­ta pit­kin, ei­kä len­to­rah­ti ol­lut yh­tä laa­jaa kuin tänä päi­vä­nä.

– Töi­tä riit­ti ja olis saa­nut ajaa jat­ku­vas­ti ym­pä­ri maa­il­maa. Olin val­mis läh­te­mään mi­hin vaan, Kero sa­noo.

Ny­hol­min vuo­sien jäl­keen Kero pa­la­si ta­kai­sin tut­tui­hin mai­se­miin La­pu­al­le ja ryh­tyi aja­maan Kon­to­lal­le la­vet­tia vuon­na 1976. Sa­mal­la ajo­mat­kat ly­he­ni­vät, sil­lä val­ta­o­sa töis­tä teh­tiin Suo­mes­sa ja Ete­lä-Poh­jan­maan alu­eel­la. Enim­mäk­seen Kero ajoi Kon­to­lal­la murs­kaa, mut­ta mah­tui Kon­to­lan vuo­siin­kin eri­koi­sia töi­tä. Esi­mer­kik­si La­pu­an kes­kus­tas­ta Kero muis­taa siir­tä­neen­sä oma­ko­ti­ta­lon Ala­nur­mon­tien var­teen.

– Se on le­vein kuor­ma mitä olen vie­nyt. Talo oli noin kah­dek­san met­riä le­veä ja kor­kea. Hy­vin se oli ra­ken­net­tu ja tu­et­tu kyy­tiin, kun run­ko kes­ti kul­je­tuk­sen.

? Viikon kysymys ?

? Viikon kysymys ?