Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Klemettilät noutivat Lapuan kaupungin Karhun kynnet -palkinnon yhdessä aivan kuten pyörii yrityskin. Kuvassa lapset Susanne Miskala ja Mikael Klemettilä, toimitusjohtaja Jaakko Klemettilä sekä vaimonsa Katriina.
Leena Hjelt
@lapuansanomat.fi
Lapuan kaupungin Karhun kynnet -palkinnon sai tänä vuonna Kuljetusliike Veljekset Klemettilä Oy.Ensin puuta kuljetti traktorilla isoisä Klemettilä, sitten isä ja hetken aikaa poika Jaakko Klemettiläkin. Kunnes 22-vuotiaaksi ehtineen poika Klemettilän mielestä hommat hoituivat traktorilla turhan hitaasti.
– Tuntui varmaan, että menee nuoren miehen aika hukkaan siellä traktorissa, Jaakko Klemettilä muistelee nauraen.
Niinpä hankki ensimmäisen oman kuorma-autonsa.
– Se oli minulla ennemmin kuin rekkakortti.
Traktorin hurinassa käynnistettiin nyt jo lähes 40 vuotta toimineen Kuljetusliike Veljekset Klemettilä Oy:n ensisävelet. Tai kipinä.
– Kipinä on varmaan lähtenyt isoisältä, mutta muuten homma on mennyt ihan eri konseptin mukaan. Tammikuussa tulee 40 vuotta siitä, kun on ensimmäinen puukuorma haettu, Klemettilä laskee.
Tänä päivänä yritys työllistää yhteensä 28 henkeä ja alihankinnan kautta vielä 7 – 8 työntekijää lisää ja pyörittää noin 6,34 miljoonan euron liikevaihtoa (v. 2024/03). Yhden kuorma-auton sijaan rekkoja on 18.
Yritys palkittiin vuonna 2008 Vuoden yrittäjänä Lapualla, tällä kertaa sen avainhenkilöt kävivät pokkaamassa Lapuan kaupungin Karhun kynnet.
Palkinto myönnetään yritykselle, jolla on muun muassa terveet elinkeinotoiminnan periaatteet ja liikevaihdon ja tuottavuuden kasvua. Lisäksi vaikuttavat työpaikkojen määrä ja laatu sekä toiminnan pitkäikäisyys.
Juhlan aihetta on Klemettilöillä muutenkin, sillä 17. päivänä pääjohtaja juhli 60-vuotissyntymäpäiviään.
Puunajoon erikoistunut kuljetusliike aloitti vuonna 1991 kommandiittiyhtiönä, kun veljekset Jaakko ja Mikko löivät hynttyyt yhteen. Samalla hankittiin toinen auto.
– Sitä yhteistyötä kesti aina vuoteen 2007 saakka, jolloin ostin hänen osuutensa pois. Pari vuotta sitten nuorempi polvi tuli osakkaaksi, avaa Jaakko Klemettilä taustaa.
Vuosiin mahtuu monenlaisia vaiheita, joita kaikkia hän ei tokikaan lähde avaamaan. Puuta on ajettu koko ajan ilman, että suhdannevaihtelut olisivat liiemmälti tuoneet töihin ala- ja ylämäkiä. Tämänhetkinen laskusuhdannekaan ei näy.
Toiminta-alue kattaa Pohjanmaan rannikon Pietarsaaresta Kaskisiin, Ähtärin, Alavuden ja Teuvan aina Kuruun ja Parkanoon saakka.
– Työ on tuonut työtä, mitään pakonomaista tarvetta ei ole ollut hankkia lisää autoja. Ja kun ei osaa sanoa ei.
Klemettilä paljastaa opiskelleensa aikoinaan putkiasentajaksi. Niitä töitä ei ole tullut tehtyä.
Alalla ollaan pitkälle säiden armoilla. Se korostuu eritoten puunajossa. Kalusto on muuttunut kovasti.
– Nykypäivän kalusto on helpottanut töitä huomattavasti. Tietokonepohjainen raportointi ja seuranta ajamisen ympärillä on lisääntynyt ja sitä kautta myös toimistotyö. Ennen minä ajoin ja Katriina laski palkat.
Vastuu on lisääntynyt, kun yhä useammat tehtävät ovat muun muassa ajojärjestelyn myötä siirtyneet puunostajafirmoilta yrittäjille itselleen.
Vastuita on tullut ajamiseenkin. Klemettilä luettelee niitä: teiden kunnossapito ja jos jälkiä jää niin niiden korjaaminen ja siivoaminen, ympäristöasioista pitää huolehtia.
– Aina olisi pitänyt, mutta ennen ei ollut niin tarkkaa.
Klemettilän mukaan vastuun myötä tulee myös vapautta. Ne kulkevat käsi kädessä.
Yrityksen vuonna 2018 valmistuneisiin toimistotiloihin, kahvipöydän ääreen istuutuvat kaikki, jotka olivat lauantaina vastaanottamassa palkintoa Lapuan yrittäjien juhlassa: toimitusjohtaja Jaakko Klemettilä, vaimonsa Katriina ja lapset Mikael Klemettilä ja Susanne Miskala sekä Mikaelin vaimo Kaisa. Joukosta uupuu Susannen mies Olli.
– Onhan tämä aika perhekeskeiseksi mennyt, vähän niinku sinnepäin, Jaakko Klemettilä kommentoi ja pöydän ympärillä olijoita naurattaa, fakta mikä fakta.
Susanne miettii kaiken tulleen verenperintönä. Pienenä hän oli paljonkin isänsä mukana ajossa, mutta ehkä ”kiintiö tuli täyteen” ja varsinaisen työuransa hän aloitti parturi-kampaajana. Toimistotöissä Klemettilässä hänkin on ehtinyt olla jo kymmenkunta vuotta: veri se oli, joka veti.
– Mutta ajaminen ei kiinnostanut, mutta kun tässä on niin paljon kaikkea muuta.
Veljensä Mikael lähti Tampereelle opiskelemaan autoinsinööriksi ja aikoi jäädäkin sille tielle. Toisin kävi. Ehkä ajatus paluusta oli lopulta vähintään alitajunnassa koko ajan. Hän aloitti ensin ajohommissa ja siirtyi sitten ajojärjestelijäksi.
Perhe pelaa omien sanojensa mukaan hyvin yhteen.
– Ei tässä ihan hirviää riitaa oo vielä saatu aikaiseksi, Jaakko Klemettilä toteaa.
Kullakin on kuulemma oma pakopaikkansa. Katriina Klemettilä nauraa, että hänelle on suotu mahdollisuus tehdä etätöitä. Miehensä puolestaan pääsee metsään.
– Niin joo, jos oikein rupeaa kipinöimään, hän tuumaa.
Voisi kuvitella, että yrityksessä on kaksi osapuolta, perhe ja työntekijät. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kaikki ovat yhtä porukkaa.
Kaisa Klemettilän mukaan juuri toteutettu tyytyväisyyskysely antoi hyviä ja arvostavia tuloksia. Jaakko Klemettilä iloitsee eritoten siitä, että työntekijät ovat pitkäaikaisia.
Firman tulevaisuus näyttää turvatulta ja siitä Jaakko Klemettilä on ylpeä.
– Äkkiä on aika mennyt, hän pohtii elämää tähän asti.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?