Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

– Voi et­tä, tämä on meil­le niin ra­kas paik­ka! to­te­aa vaa­sa­lai­nen Saa­re­lan pa­ris­kun­ta.

Ei ol­la Vaa­sas­sa, vaan Kar­hun­ky­läs­sä Kar­hu­sil­lan ku­pees­sa. Siel­tä löy­tyy Saa­re­loi­den upea ke­sä­paik­ka. Se on Mar­ket­ta Saa­re­lan äi­din koti. Mar­ket­ta ei ole ta­los­sa it­se lap­se­na asu­nut mut­ta toki mum­mo­las­sa ol­lut pal­jon­kin. Saa­re­lat ar­vi­oi­vat, et­tä ky­län väki tun­tee pai­kan Luo­ma­se­na ja ta­los­sa on toi­mi­nut ai­koi­naan kaup­pa ja pos­ti­kin.

– Moni tie­tää kyl­lä Luo­ma­sen kau­pan.

Ti­laa pi­ti­vät ai­koi­naan Mar­ke­tan iso­van­hem­mat Jaak­ko ja Lem­pi Luo­ma­nen. Heil­lä oli ta­lon toi­ses­sa pää­dys­sä kaup­pa. Ti­lan omis­tus siir­tyi sit­tem­min Jaa­kon ja Lem­pin po­jal­le Aa­rol­le, joka hoi­ti ta­los­sa pos­tia ai­na 1980-lu­vul­le saak­ka. Mar­ket­ta os­ti ta­lon vuon­na 1999 Mar­ke­tan äi­dil­tä ja pari on sen jäl­keen kun­nos­ta­nut ta­loa mit­ta­vas­ti vuo­sien saa­tos­sa. Nyt paik­ka on ihan­teel­li­nen ke­sän viet­toon.

Vuon­na 1860 ra­ken­net­tu talo on pe­rin­tei­sen poh­ja­lai­sen pu­na­mul­tai­nen. Sen suo­jai­ses­sa si­sä­pi­has­sa on hyvä viet­tää ke­sä­päi­vää. On is­tu­tuk­sia ja pi­ha­sau­na­kin.

Ta­lon si­säl­lä tun­nel­ma on kuin van­hois­ta suo­ma­lai­sis­ta elo­ku­vis­ta. Huo­ne­ka­lut ovat sen ajan hen­keen. Ti­laa on mu­ka­vas­ti ja olei­lu on so­pi­vaa ke­sä­hel­teel­lä­kin, kun hir­si pi­tää ta­lon so­pi­van vil­poi­sa­na si­säl­tä. Myös van­han ta­lon his­to­ria ja tun­nel­ma on tär­keä osa viih­ty­vyyt­tä. Tun­nel­mas­ta pa­ris­kun­ta voi­si pu­hua pal­jon­kin ja vie­lä enem­män niis­tä muis­tois­ta, joi­ta talo kät­kee si­sään­sä.

Kaik­ki­nen­sa pa­ris­kun­ta on viih­ty­nyt hy­vin La­pu­al­la. Ajo­mat­ka Vaa­sas­ta on so­pi­va, vaik­ka vä­lil­lä he miet­ti­vät­kin kuin­ka pal­jon ovat jak­sa­neet ajaa tuo­ta vä­liä.

– Me viih­dym­me tääl­lä mai­ni­os­ti. Nyt olem­me jo eläk­keel­lä ja nyt meil­lä on ai­kaa. Sil­loin työ­e­lä­mäs­sä, vuo­ro- ja yö­työ­tä­kin te­ke­vi­nä, meil­lä oli us­ko­mat­to­man pal­jon ener­gi­aa ja in­toa läh­teä tän­ne. Nyt tun­tuu, et­tä mis­tä se kaik­ki ai­ka edes tuli kaik­kiin mah­dol­li­siin remp­poi­hin. No olim­me nuo­rem­pia. Ja tal­vel­la on sit­ten hui­lat­tu.

Ta­los­sa on uu­sit­tu lat­ti­at, vie­mä­röin­tiä teh­ty, ik­ku­nat ul­koa uu­sit­tu ja kat­to. Ja mo­nen mon­ta muu­ta koh­taa on ent­rat­tu.

– Pal­jon on pa­nos­tet­tu mut­ta ol­laan aja­tel­tu, et­tä ei läh­de­tä ul­ko­mail­le vaan tämä on ol­lut se mei­dän koh­de niin ajal­li­ses­ti kuin ra­has­sa. Mei­dän ke­sä­reis­su on ai­na pe­rin­tei­ses­ti ol­lut ke­sän alus­sa Kes­ki­sen reis­su La­pu­al­ta kä­sin, pa­ris­kun­ta nau­raa.

Ta­lon si­sus­tuk­ses­sa on ha­lut­tu yl­lä­pi­tää van­haa tun­nel­maa ja pys­ty­muu­rien li­säk­si huo­ne­ka­lut ovat ajan hen­keen so­pi­via. Sa­moin kaik­ki teks­tii­lit.

Jari on teh­nyt työ­u­ran­sa lei­po­mos­sa ja Mar­ket­ta päi­vä­ko­dis­sa. Yh­des­sä pe­rä­ka­ma­ris­sa on pal­jon las­ten leik­ki­ka­lu­ja ja usein lap­sen­lap­set tu­le­vat­kin La­pu­al­le ole­maan. Ja­ril­la työ­u­ral­ta on jää­nyt in­nos­tus lei­po­mi­seen, jo­ten Kar­hun­ky­län ta­los­sa val­mis­tuu usein mo­nen­lai­set ka­kut ja muut lei­po­muk­set niin oman väen kuin vie­rai­den­kin ilok­si.