Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Leena Hjelt
@lapuansanomat.fi
Alakoululaiset ottivat ensimmäistä kertaa mittaa toisistaan koulujen välisissä kepparien estekilpailuissa.
Patruuna Areenassa kävi iloinen melske ja vilske maanantaina heti aamusta, kun Lapuan alakoululaiset kisasit keppareillaan esteillä. Kaikkiaan kisoihin oli ilmoittautunut 216 oppilasta, ja idea niihin oli tullutkin yhdestä alakoulusta.
Oli villejä, lähes pitelemättömiä keppareita, pukittelevia, keulivia, mutta myös kilttejä ja pelokkaita sekä sellaisia, jotka pitivät vain ja ainoastaan omistajastaan.
Haastavalta näytti esterata, jonka oli laatinut kisoissa ylituomarinakin toiminut Emma Ylimäki, joka on perehtynyt lajin saloihin ja pitänyt muun muassa kepparileirejä Lapualla kesäisin.
Ykkös- ja kakkosluokkalaiset kisasivat 20 sentin estekorkeuksilla, seuraaville ikäluokille esteitä korotettiin kymmenellä sentillä. Sääntönä oli sekin, että pienimmät saivat suorittaa radan ravissa, muiden askellajina piti olla laukka.
Hallin ilmassa väreili hyvinkin aistittavasti myös jännitystä, kun kisaajat kukin vuorollaan valmistautui uljaalla kepparillaan kisasuoritukseen.
Pouttulainen Eevi Perämäki tulee Vanny-kepparillaan radalta tyytyväisenä suoritukseensa: hypyt olivat kevyitä, vauhtia oli riittävästi ja askelmäärät esteiden välille onnistuivat prikulleen.
– Meni hyvin, tyttö myhäilee hiukan hengästyneenä.
– Rata oli vaikean ja helpon keskellä, Perämäki tuumii, vaikka kokikin juuri askeleiden laskemiset ennakkoon haastaviksi.
Eevin seuraan liittyvät luokkakaverit Ninni Ala-Talkkari, Kerttu Lahdensuo ja Lyyti Lahdensuo. Ala-Talkkari on jo käynyt radalla Pompulansa kanssa, Lahdensuot ovat vasta menossa Lyytin ja Nekun kanssa. Kuulemma hiukan pelottaa.
– Tällaisissa virallisissa kisoissa emme ole ennen olleet, tytöt juttelivat, mutta sanoivat järjestäneensä niitä itse.
Ennen radalle menoa oli syytä käydä hieman lämmittelemässä itseä ja keppariaan. Ritavuoren koulun opettaja Anna Paavola varoittelee, että lämmitelkää vain sen verran, että bensaa jää myös varsinaiseen kisasuoritukseen.
– Muistakaa rytmi, rytmi, rytmi, hän ohjeistaa oppilaitaan ja näyttää laukka-askeleilla pomppien mallia.
– Ja muistakaa laskea askeleet ja katsokaa, etteivät ponit keuli!
Ja jos joku keppari kävi turhan kuumana, Paavola muistuttaa vetämään ohjista.
Paavola tutkii oppilaidensa kanssa vielä ratapiirrosta, kun näillä tuntuu olevan epäselvyyttä, montako laukka-askelta pitää ottaa esteiden kolme ja neljä väliin.
– Kolme tai enemmän, varmistuu.
Senni Takala Ritavuoren neljänneltä luokalta oikoo käsitystä, että keppariharrastus vaatisi välttämättä kauhean hyvää kuntoa.
– Tämä on myös kepparin kanssa oleilua ja harjailua, ei vain yhtä juoksua pelloilla ja metsissä, hän selvittää lajia tarkemmin tuntemattomalle.
Lajiin pääsee helposti mukaan, kunhan ensin hankkii sen kepparin. Tai tekee itse, jos osaa.
– Ja esteiksi käyvät vaikka hiihtosauvat, tyttö vinkkaa.
Takalan Kerttu-keppari on erilainen kuin muiden haastateltavien. Se on omistajansa mukaan pelokas ja tunteikas.
Niinikään Ritavuoren nelosluokkalainen Nuutti Noponen oli saapunut kisaamaan hurjalla Pälli-kepparilla, joka oli saanut nimensä Sälli-kaverinsa perusteella. Noponen tarkoittaa Sällillä kepparia, jolla luokkatoveri Vilma Saarikoski osallistuu kisaan.
Mutta Pällin nimi on muutenkin osuva:
– Pälli on hullu ja hurja, Noponen kuvasi kisakaveriaan. Hän uskoi kuitenkin pärjäävänsä sen kanssa radalla.
Kisojen järjestäjänä ja kuuluttajana häärinyt opettaja Karri Thil uskoo estekisojen saavan jatkoa, sen verran onnistuneet nyt käydyt mittelöt olivat.
– Kokemukset ja tunnelmat olivat oikein hyvät tapahtumassa ja sen jälkeenkin. Kansa tuntui nauttivan tapahtumasta.
Thilin mukaan kepparikisoista päätettiin kaikkien alakoulujen liikuntavastaavien yhteisessä palaverissa.
– Joka kevät pidämme palaverin, jossa mietimme seuraavan vuoden koulujenvälisiä kisoja. Siellä sovimme,että kokeilemme kepparikisoja tänä vuonna. Kokeilu näytti onnistuvan.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?