Läh­dim­me ka­ve­ri­ni Pe­kan kans­sa Kuor­ta­neel­le ka­laan. Aho­lan­kan­kaan lei­ri­a­lu­eel­ta saim­me ve­neen. Jär­vi näyt­ti isol­ta ja tum­ma pil­vi­ver­ho li­sä­si sen synk­kyyt­tä.

”Tääl­lä­hän nyt pit­käl­tä pi­tää sou­taa”, to­te­sin kun noin vii­den­kym­me­nen met­rin­kin sou­ta­mi­sen jäl­keen ran­nas­ta nä­kyi edel­leen hiek­ka­poh­jaa.

Sit­ten al­koi vesi tum­mua. Nyt oli sy­vyys sitä luok­kaa et­tä voi­tiin al­kaa hei­tel­lä.

Neu­voin Pek­kaa kuin pa­rem­pi­kin ur­hei­lu­ka­las­ta­ja, et­tä an­na vie­heen va­jo­ta riit­tä­vän kau­an, kala on poh­jas­sa. Ja mitä vie­lä, hal­pa ke­la­ni, Abu­ma­tic 20, teki hir­ve­än ta­kun heti toi­sel­la hei­tol­la. Kop­pa au­ki ja siel­lä­hän oli mo­no­fi­li­sii­ma syk­ky­räl­lä kuin uu­ni­lin­nun­pe­sä.

Aloin oi­koa tak­ku­ja ja pis­tän sitä mu­kaa kun saan oi­ot­tua lai­dan yli sii­maa jär­veen. Siel­lä­hän on ti­laa.

Sii­man pääs­sä oli Ter­vas­mä­en Sau­lin suo­sit­te­le­ma lip­pa, Ca­li­co­Cat, pu­na­val­koi­nen. Sau­li oli yk­si la­pu­a­lai­sis­ta Nää­tä­mön­jo­en lo­hen­pyyn­tiin ke­väi­sin suun­nan­neis­ta la­pu­a­lai­sis­ta ur­hei­lu­ka­las­ta­jis­ta. Hei­tä oli sii­hen ai­kaan iso jouk­ko.

Sii­ma­sot­kun sel­vit­te­lyn yh­tey­des­sä ha­vait­sim­me, et­tä pil­vi­ver­ho tum­me­nee en­ti­ses­tään. ”Mäy­rys­sä sa­taa jo”, tuu­ma­si Pek­ka.

Olin pit­käl­lä sii­man­sel­vit­te­lys­sä ja sii­maa oli usei­ta met­re­jä ve­neen lai­dan ul­ko­puo­lel­la, kun va­roit­ta­mat­ta oi­ot­tu sii­ma­no­sa sä­räh­ti kä­sis­sä­ni ja tun­tui ko­vaa jum­pu­tus­ta.

”Nyt on Pek­ka iso kiin­ni! Hau­ki tun­tui­si ole­van”, ar­ve­lin en­sim­mäi­ses­tä ny­käi­sys­tä.

Pek­ka kes­keyt­ti heit­te­lyn­sä. Aloin il­man va­paa vä­syt­tää tem­po­vaa ka­laa. Sii­man pi­te­ly ka­laa avo­kä­sin vä­syt­tä­es­sä on vi­ho­vii­mei­nen tapa, mut­ta ei ol­lut vaih­to­eh­to­ja. Ka­lan tem­poi­lu al­koi ta­soit­tua, mo­lem­mat tui­jo­tim­me jär­veen. Mikä siel­tä tu­lee?

Vih­doin saa­lis luo­vut­ti ja tuli lo­pun il­man tais­te­lua. ”Voi hem­met­ti, mikä kum­ma kala tämä on?”, pää­si mo­lem­pien suus­ta. Pai­noa var­maan yli kilo.

Is­tuim­me ve­neen tuh­doil­la ja ih­met­te­lim­me. Ava­sin mie­les­tä­ni enem­män ka­la­la­jia tun­te­va­na suu­ni: ”Tä­mä­hän on rö­käs!”

Pek­ka ih­met­te­li, mikä se sel­lai­nen on. Se­li­tin, et­tä kun me klo­pit Nur­mon­jo­es­ta saa­tiin täl­lai­nen, niin se oli meil­le rö­käs, oi­ke­am­pi nimi on kai kiis­ki tai rä­kä­kiis­ki. ”Sil­lon mon­ta ni­miä!”

Sade yl­tyi, jo­ten pää­tim­me pa­la­ta ran­taan.

Ta­kai­sin La­pu­al­le pääs­ty­äm­me Pek­ka huo­ma­si Uni­o­nin pi­has­sa huol­ta­mo­par­la­men­tin kak­si va­ki­jä­sen­tä, Lah­den­mä­en Jus­sin ja Ter­vas­mä­en Sau­lin. Ker­roim­me saa­liis­ta: ”Nyt po­jat saa­tiin Kuor­ta­neen­jär­ves­tä ISO rö­käs eli kiis­ki”.

Jus­si nau­roi. ”Voi hy­vät po­jat, se­hän on kuha! Ja kuha on rau­hoi­tet­tu tä­hän ai­kaan. Sii­tä saa suu­ret sa­kot jos jää kiin­ni!”

Puo­lus­tau­duim­me sil­lä, et­tä mitä me voi­daan, jos kala tar­raa kiin­ni uis­ti­meen. Sau­li vä­hän peh­men­te­li ja mai­nit­si, et­tä rau­hoi­tuk­sen al­la ole­va kala pi­tää va­paut­taa ta­kai­sin ele­ment­tiin­sä.

Ky­syin, jos mie­het ha­lu­ai­si­vat ka­lan. Jus­si ava­si ki­dus­kant­ta ja sa­noi asi­an­tun­te­vas­ti: ”Ki­duk­set ovat vaa­le­at ja ve­res­tys puut­tuu. Tämä kuha me­nee kis­sal­le.”

Mut­ta Pe­kan kans­sa epäi­lim­me myö­hem­min, et­tä mie­het söi­vät ku­han it­se.

Pau­li Knuut­ti­la

Ru­ha­laa­sis­ta kir­joit­ta­va Pau­li Knuut­ti­la on syn­ty­jään la­pu­a­lai­nen ja viet­tä­nyt nuo­ruu­ten­sa Ru­has­sa. Hän on ai­kui­si­kän­sä asu­nut Vaa­sas­sa. Kir­joit­ta­ja on ky­sy­nyt jut­tu­jen elos­sa ole­vil­ta hen­ki­löil­tä lu­van ta­ri­noi­den jul­kai­suun.