Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Keskustelu koulukiusaamisesta myrskyää Lapualla. Aihe on ajankohtainen joka päivä. Jokainen, jota on joskus kiusattu koulussa, muistaa jäljet. Yksi selviää kohtuullisesti, toisen arvet eivät umpeudu koskaan. Itse uskalsin katsoa kiusaajaani silmiin vasta aikuisiällä, niin kovat jäljet koulukiusaaminen jätti.
Lapuan Sanomien toimitus on selvitellyt asiaa monelta kantilta. Tässä lehdessä asiasta puhuvat huolestuneet vanhemmat, varhaiskasvatuspäällikkö sekä yläkoulun rehtori ja kaupungin opetuspäällikkö. Lisäksi viereisellä sivulla pitkä, mutta paljon kertova kannanotto koulun sisältä. Jatkamme aiheesta tulevina viikkoina.
Osa lapualaisista on sitä mieltä, että koulu ei toimi mitenkään asian eteen, lasten asiat ovat Lapualla päin helvettiä, eikä kukaan piittaa yhtään mitään. Toisaalta osa on sitäkin mieltä, että koulujen väki tekee parhaansa, mutta se ei aina riitä. Muutama uskaltaa hiljaa kuiskata senkin, että jokainen kiusaaja saa mallinsa kotoa.
Varmastikaan ei pidä paikkaansa, että kouluissa ”ei tehdä mitään”. Mutta tuskin pitää paikkaansa sekään, että joka ikinen tapaus pystytään poistamaan päiväjärjestyksestä, sellainen ei olisi mahdollistakaan. Kohtuullisen oikea käsitys lienee, että suurin osa riitatilanteista selvitetään, eivätkä ne ylly kiusaamiseksi. Vakavia tapauksia on, ja niihin puututaan toimintaohjeen mukaan, mutta tilanteita jää myös pimentoon.
Koulussa voidaan reagoida vain niihin tilanteisiin, jotka nähdään tai josta oppilaat kertovat. Uskaltavatko he kertoa? Entä kotona – huomataanko hätä, jos lapsi on hiljaa? Vanhempien tuska ja pelko ovat mittaamattomat, kun kiusaamista sattuu oman perheen kohdalle.
Hieno avaus on, että yläkoulun vanhempainyhdistystä aktivoidaan toimimaan. Yhdistys tarjoaa apuaan koululle. Yhdessä näitä asioita parannetaan, jos parannetaan, sillä koulu yksin ei paranna yhtään mitään eikä ketään. Tarvitaan kaikkien aikuisten yhteistyötä.
Tarja Kojola
@lapuansanomat.fi
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?