Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Erikoisliikettä, kodinkoneyritystä, kohtuullisen pienellä paikkakunnalla pyörittävän arki on kovaa, myöntää Karhun kynnet -tunnustuspalkinnolla palkittu Sami Latomäki.
Leena Hjelt
@lapuansanomat.fi
Ehkä se on sitkeyttä, ainakin itsepäisyyttä ja kapinahenkeä, mutta paljon myös kunnianhimoa se luonteenpiirre, joka on ajanut Sami Latomäkeä antamaan kaikkensa isoisänsä Matti, ”isä-Matti”, Latomäen vuonna 1946 perustamalle Latomäen sähköliikkeelle.
– En minä kuitenkaan ole velkaa kenellekään, hän sanoo ja uskoo pappansakin katsovan pilvenreunalta tyytyväisenä hänen aikaansaannoksiaan. Enempää ei olisi ollut antaa.
Sami Latomäki pokkasi lauantain Yrittäjäjuhlassa Lapuan kaupungin vuosittain jakaman Karhun kynnet -palkinnon.
– Kai se on sitten ansaittu, palkittu pohtii.
Sami Latomäki tunnustaa, että kodinkoneyrittäjän, erikoisliikettä kohtuullisen pienellä paikkakunnalla pyörittävän arki on kovaa.
– Muualla ihmetellään, miten me oikein ainoana erikoisliikkeenä Lapuan kokoisella paikkakunnalla pärjätään. Kyllä me vähän dinosauruksia ollaan. Mutta mitäänhän emme olisi ilman asiakkaita. He ovat tärkeimpiä ja heidän palvelemisensa mahdollisimman hyvin ja loppuun asti.
Ennen kvartaalitaloutta moitittiin liian kiihkeäksi sykliksi, nyt tämänhetkinen sykli on Latomäen mukaan vuorokausi. Niin kovaa on kilpailu, että hetkeksi jos hellittää, jää jälkeen ja jalkoihin.
– Viikkotaso on ihan minimimittaustapa.
Hyvään oloon ei voi tuudittautua, vaikka Latomäen sähköliikkeen liikevaihto on kolmena viime vuonna kasvanut 35 prosentilla ja ylittää tänä vuonna kolme miljoonaa.
– Tämä tilanne on nyt, mutta se ei ole tae mistään tulevaisuudesta.
Latomäen mukaan historiallakaan ei ole suurta painoarvoa, siis sillä, että yrityksellä on pitkät perinteet, vaikka näin usein luullaan.
– Kyllä tässä on pitänyt luoda nahkansa monta kertaa. Ennen tämä oli ehkä enemmän puolustustaistelua, mutta nykyään jatkuvaa hyökkäystä. Meidän vaan pitää hoitaa asiat paremmin kuin muut.
Lama 1990-luvulla ei jää unhoon. Se oli katastrofi, joka pysäytti Suomen elinkeinoelämän pitkäksi aikaa. Jos ideoita tai visioita jollain oli, ne tyssäsivät omaan mahdottomuuteensa, kun mikään ei lähtenyt liikkeelle. Ihmisillä ei ollut rahaa, kun niin moni oli työttömänä tai lomautettuna.
– Silloin tuli mietittyä, onko tässä mitään järkeä. Sähkömiehet olivat lomautettuina, heille ei ollut töitä, eikä ollut asiakkaita.
Latomäki hakeutui omiensa pariin, oman kaupungin ja maakunnan yrittäjäjärjestöjen luottamustehtäviin. Niistä sai motivaatiota omiin töihinsä sekä vertaistukea, mutta hän halusi myös vaikuttaa ja verkostoitua.
– Kyllä se oli kotonakin kovaa aikaa ja rouvakin on joutunut paljon kestämään.Mikä on se kapinahenki? Se nousi Latomäessä pintaan vuonna 2014, jolloin kolmisenkymmentä yrittäjää erosi Expert-ketjusta ja perusti ketjun, jolla ei ollut edes nimeä. Tuon päätöksen lapualaisyrittäjä näkee oikeana, viime hetken ratkaisuna, ja mukaan lähteneiden yritysten nykyisestä menestyksestä hän on todella ylpeä.
– Lakimiehet uhkailivat meitä sopimusrikkomuksella, mutta vaihtoehtoa ei oikeasti ollut. Kodinkoneyrittäjyys Lapualla olisi loppunut ilman tätä ratkaisua. Olisimme käytännössä joutuneet hinnoittelemaan itsemme ulos kilpailusta. Lopulta kapinarypäs osti Veikon Kone -brändin omakseen. Latomäkeä huvittaa, että ehkä se nähdään sopivan suomalaisena ja sympaattisen junttimaisena.
– Teimme tasa-arvoisen osuuskunnan, jossa erikokoiset, pienetkin liikkeet voivat pärjätä ja kasvun aika alkoi heti.
Tänä päivänä ketju tekee yhteistyötä ruotsalaisen Elon Groupin kanssa, jonka kautta hankitaan isoimmat kodinkoneet ja josta omistetaankin jo pieni osa.
Latomäki on Veikon Koneen hallituksen varapuheenjohtaja ja toukokuusta lähtien hän on kuulunut Elon Groupinkin hallitukseen ainoana suomalaisena.
Pappa isä-Matti Latomäki pisti pojanpoikansa kesätöihin jo seitsemän vanhana. Seitsemältä aamulla piti olla sähköpuolella hommissa.
– Miehet kun lähtivät työmaille, niin minä nukahdin sinne varastolle kaapelikelojen päälle. Pappa tuli sitten varovasti herättelemään ja totesi legendaariset sanansa: ”Ei tämä, Sami, niin hääviä tämä työnteko oo, mutta muista aina, että kun oot töis, oot pois kuluttamisesta”. Sehän on täysin fakta.
Pojankoltiaisten luulo tai edes harras toive oli, että Matilta irtoaisi rahaa helposti, sillä tällä oli aina setelitukko lompakossaan. Mitä vielä, töihin se pisti aina, vaikka kerran myönsi ”kottia”, palkkaennakkoa.
– Joskus kymmenen vanhoina pappa pisti meidät nyppimään nauloja isosta kasasta lautoja, jotka se oli hankkinut. Oli niin kuuma päivä, ettei me sitä kauaa jaksettu. Mentiin norkoilemaan papan työ, että saatais vähän armoa, niin pappa kysyi, että onkos pojat kottia vailla. Se selitti, mitä kotti tarkoitti ja me siihen, että ilman muuta, sitä me ollaan nimenomaan vailla. Niin me sitten lähdettiin Aarlaan ostamaan jäätelöä.
Latomäki muistaa, että heidän paluunsa työmaalle oli sanalla sanoen viipyilevä.
– Pappa opetti pienestä pitäen, että mikään ei tuu iliman. Töitä on tehty paljon ja opittu arvostamaan työntekoa. Isäni Pekkakin tulee yhä töihin kuutena päivänä viikossa ja aamuisin ennemmin kuin minä.
Latomäen työhuoneen seinällä on kehyksissä isoisänsä saama työtodistus Lapuan Sähköstä vuodelta 1946, jolloin tämä lähti perustamaan omaa sähköalan yritystä. Vaikuttavin on tekstin loppulause: ” Erikoisesti suosittelemme työnjohtaja Latomäkeä, jolla on innostusta alaansa, taitoa kohdella oikein alaisiaan ja hyvä ammattitaito.”
– On näissä ollut itsellekin ohjenuoraa. Meillä on nyt noin 15 hengen työyhteisö ja entiset työntekijät, eläkeläiset, ovat jelppimässä. Onhan se käsittämätöntä... mies pohtii.
– Kun itse on antanut tälle kaikkensa, yhtään enempää en pystyisi antamaan, niin kyllä tässä on vielä kaverit vierellä, jotka on tehnyt sen saman ja ne on täällä töissä. Hattua pitää nostaa kaikille.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?