JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hakuohjeet

Hae sivustolta-kenttään voi syöttää vapaasti hakusanoja.
Vapaassa tekstihaussa toimivat hakusanojen välissä seuraavat operaattorit (kirjoita operaattori aina ISOILLA kirjaimilla):

AND = kaikki sanat pitää esiintyä tekstissä
OR = joku sanoista pitää esiintyä tekstissä (jos hakusanojen välissä ei ole mitään operaattoria on oletusoperaattori OR)
NOT = Ensimmäinen sana esiintyy mutta jälkimmäiset eivät saa esiintyä tekstissä
? = kirjaimen tilalla merkitsee mitä tahansa merkkiä, esim. n?ki löytää noki, näki jne.
* = sanan lopussa merkitsee useampaa merkkiä, esim. auto* löytää sanat automaatti, autorata jne.
” = virkkeen tai sanaparin alussa ja lopussa hakee tarkalleen kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi ”Matti Meikäläinen”

Haun tuloksena saat ruudulle osumien määrän sekä otsikkolistan jutuista, joissa hakusanat esiintyvät.
Napsauttamalla otsikkoa juttu ladataan sivulle. Mikäli hakutulos sisältää runsaasti juttuja, kannattaa tarkentaa hakumäärittelyä, jotta tulos saadaan suppeammaksi.
Avattuasi haluamasi jutun, pääset takaisin hakuun napsauttamalla selaimen Siirry sivu taaksepäin -painiketta.

Viikko

Kuukausi

6kk

? Viikon kysymys ?

Uutiset
23.11.2022 11.50

”Hengähdysaikaa ei enää ole”

Erikoisliikettä, kodinkoneyritystä, kohtuullisen pienellä paikkakunnalla pyörittävän arki on kovaa, myöntää Karhun kynnet -tunnustuspalkinnolla palkittu Sami Latomäki.

Erikoisliikettä, kodinkoneyritystä, kohtuullisen pienellä paikkakunnalla pyörittävän arki on kovaa, myöntää Karhun kynnet -tunnustuspalkinnolla palkittu Sami Latomäki.

Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Eh­kä se on sit­keyt­tä, ai­na­kin it­se­päi­syyt­tä ja ka­pi­na­hen­keä, mut­ta pal­jon myös kun­ni­an­hi­moa se luon­teen­piir­re, joka on aja­nut Sami La­to­mä­keä an­ta­maan kaik­ken­sa isoi­sän­sä Mat­ti, ”isä-Mat­ti”, La­to­mä­en vuon­na 1946 pe­rus­ta­mal­le La­to­mä­en säh­kö­liik­keel­le.

– En minä kui­ten­kaan ole vel­kaa ke­nel­le­kään, hän sa­noo ja us­koo pap­pan­sa­kin kat­so­van pil­ven­reu­nal­ta tyy­ty­väi­se­nä hä­nen ai­kaan­saan­nok­si­aan. Enem­pää ei oli­si ol­lut an­taa.

Sami La­to­mä­ki pok­ka­si lau­an­tain Yrit­tä­jä­juh­las­sa La­pu­an kau­pun­gin vuo­sit­tain ja­ka­man Kar­hun kyn­net -pal­kin­non.

– Kai se on sit­ten an­sait­tu, pal­kit­tu poh­tii.

Sami La­to­mä­ki tun­nus­taa, et­tä ko­din­ko­ney­rit­tä­jän, eri­kois­lii­ket­tä koh­tuul­li­sen pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la pyö­rit­tä­vän ar­ki on ko­vaa.

– Muu­al­la ih­me­tel­lään, mi­ten me oi­kein ai­no­a­na eri­kois­liik­kee­nä La­pu­an ko­koi­sel­la paik­ka­kun­nal­la pär­jä­tään. Kyl­lä me vä­hän di­no­sau­ruk­sia ol­laan. Mut­ta mi­tään­hän em­me oli­si il­man asi­ak­kai­ta. He ovat tär­keim­piä ja hei­dän pal­ve­le­mi­sen­sa mah­dol­li­sim­man hy­vin ja lop­puun as­ti.

En­nen kvar­taa­li­ta­lout­ta moi­tit­tiin lii­an kiih­ke­äk­si syk­lik­si, nyt tä­män­het­ki­nen syk­li on La­to­mä­en mu­kaan vuo­ro­kau­si. Niin ko­vaa on kil­pai­lu, et­tä het­kek­si jos hel­lit­tää, jää jäl­keen ja jal­koi­hin.

– Viik­ko­ta­so on ihan mi­ni­mi­mit­taus­ta­pa.

Hy­vään oloon ei voi tuu­dit­tau­tua, vaik­ka La­to­mä­en säh­kö­liik­keen lii­ke­vaih­to on kol­me­na vii­me vuon­na kas­va­nut 35 pro­sen­til­la ja ylit­tää tänä vuon­na kol­me mil­joo­naa.

– Tämä ti­lan­ne on nyt, mut­ta se ei ole tae mis­tään tu­le­vai­suu­des­ta.

La­to­mä­en mu­kaan his­to­ri­al­la­kaan ei ole suur­ta pai­no­ar­voa, siis sil­lä, et­tä yri­tyk­sel­lä on pit­kät pe­rin­teet, vaik­ka näin usein luul­laan.

– Kyl­lä täs­sä on pi­tä­nyt luo­da nah­kan­sa mon­ta ker­taa. En­nen tämä oli eh­kä enem­män puo­lus­tus­tais­te­lua, mut­ta ny­ky­ään jat­ku­vaa hyök­käys­tä. Mei­dän vaan pi­tää hoi­taa asi­at pa­rem­min kuin muut.

Lama 1990-lu­vul­la ei jää un­hoon. Se oli ka­tast­ro­fi, joka py­säyt­ti Suo­men elin­kei­no­e­lä­män pit­käk­si ai­kaa. Jos ide­oi­ta tai vi­si­oi­ta jol­lain oli, ne tys­sä­si­vät omaan mah­dot­to­muu­teen­sa, kun mi­kään ei läh­te­nyt liik­keel­le. Ih­mi­sil­lä ei ol­lut ra­haa, kun niin moni oli työt­tö­mä­nä tai lo­mau­tet­tu­na.

– Sil­loin tuli mie­tit­tyä, on­ko täs­sä mi­tään jär­keä. Säh­kö­mie­het oli­vat lo­mau­tet­tui­na, heil­le ei ol­lut töi­tä, ei­kä ol­lut asi­ak­kai­ta.

La­to­mä­ki ha­keu­tui omien­sa pa­riin, oman kau­pun­gin ja maa­kun­nan yrit­tä­jä­jär­jes­tö­jen luot­ta­mus­teh­tä­viin. Niis­tä sai mo­ti­vaa­ti­o­ta omiin töi­hin­sä sekä ver­tais­tu­kea, mut­ta hän ha­lu­si myös vai­kut­taa ja ver­kos­toi­tua.

– Kyl­lä se oli ko­to­na­kin ko­vaa ai­kaa ja rou­va­kin on jou­tu­nut pal­jon kes­tä­mään.Mikä on se ka­pi­na­hen­ki? Se nou­si La­to­mä­es­sä pin­taan vuon­na 2014, jol­loin kol­mi­sen­kym­men­tä yrit­tä­jää ero­si Ex­pert-ket­jus­ta ja pe­rus­ti ket­jun, jol­la ei ol­lut edes ni­meä. Tuon pää­tök­sen la­pu­a­lai­sy­rit­tä­jä nä­kee oi­ke­a­na, vii­me het­ken rat­kai­su­na, ja mu­kaan läh­te­nei­den yri­tys­ten ny­kyi­ses­tä me­nes­tyk­ses­tä hän on to­del­la yl­peä.

– La­ki­mie­het uh­kai­li­vat mei­tä so­pi­mus­rik­ko­muk­sel­la, mut­ta vaih­to­eh­toa ei oi­ke­as­ti ol­lut. Ko­din­ko­ney­rit­tä­jyys La­pu­al­la oli­si lop­pu­nut il­man tätä rat­kai­sua. Oli­sim­me käy­tän­nös­sä jou­tu­neet hin­noit­te­le­maan it­sem­me ulos kil­pai­lus­ta. Lo­pul­ta ka­pi­na­ry­päs os­ti Vei­kon Kone -brän­din omak­seen. La­to­mä­keä hu­vit­taa, et­tä eh­kä se näh­dään so­pi­van suo­ma­lai­se­na ja sym­paat­ti­sen junt­ti­mai­se­na.

– Teim­me tasa-ar­voi­sen osuus­kun­nan, jos­sa eri­ko­koi­set, pie­net­kin liik­keet voi­vat pär­jä­tä ja kas­vun ai­ka al­koi heti.

Tänä päi­vä­nä ket­ju te­kee yh­teis­työ­tä ruot­sa­lai­sen Elon Grou­pin kans­sa, jon­ka kaut­ta han­ki­taan isoim­mat ko­din­ko­neet ja jos­ta omis­te­taan­kin jo pie­ni osa.

La­to­mä­ki on Vei­kon Ko­neen hal­li­tuk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja ja tou­ko­kuus­ta läh­tien hän on kuu­lu­nut Elon Grou­pin­kin hal­li­tuk­seen ai­no­a­na suo­ma­lai­se­na.

Pap­pa isä-Mat­ti La­to­mä­ki pis­ti po­jan­poi­kan­sa ke­sä­töi­hin jo seit­se­män van­ha­na. Seit­se­mäl­tä aa­mul­la piti ol­la säh­kö­puo­lel­la hom­mis­sa.

– Mie­het kun läh­ti­vät työ­mail­le, niin minä nu­kah­din sin­ne va­ras­tol­le kaa­pe­li­ke­lo­jen pääl­le. Pap­pa tuli sit­ten va­ro­vas­ti he­rät­te­le­mään ja to­te­si le­gen­daa­ri­set sa­nan­sa: ”Ei tämä, Sami, niin hää­viä tämä työn­te­ko oo, mut­ta muis­ta ai­na, et­tä kun oot töis, oot pois ku­lut­ta­mi­ses­ta”. Se­hän on täy­sin fak­ta.

Po­jan­kol­ti­ais­ten luu­lo tai edes har­ras toi­ve oli, et­tä Ma­til­ta ir­to­ai­si ra­haa hel­pos­ti, sil­lä täl­lä oli ai­na se­te­li­tuk­ko lom­pa­kos­saan. Mitä vie­lä, töi­hin se pis­ti ai­na, vaik­ka ker­ran myön­si ”kot­tia”, palk­ka­en­nak­koa.

– Jos­kus kym­me­nen van­hoi­na pap­pa pis­ti mei­dät nyp­pi­mään nau­lo­ja isos­ta ka­sas­ta lau­to­ja, jot­ka se oli hank­ki­nut. Oli niin kuu­ma päi­vä, et­tei me sitä kau­aa jak­set­tu. Men­tiin nor­koi­le­maan pa­pan työ, et­tä saa­tais vä­hän ar­moa, niin pap­pa ky­syi, et­tä on­kos po­jat kot­tia vail­la. Se se­lit­ti, mitä kot­ti tar­koit­ti ja me sii­hen, et­tä il­man muu­ta, sitä me ol­laan ni­me­no­maan vail­la. Niin me sit­ten läh­det­tiin Aar­laan os­ta­maan jää­te­löä.

La­to­mä­ki muis­taa, et­tä hei­dän pa­luun­sa työ­maal­le oli sa­nal­la sa­no­en vii­pyi­le­vä.

– Pap­pa opet­ti pie­nes­tä pi­tä­en, et­tä mi­kään ei tuu ili­man. Töi­tä on teh­ty pal­jon ja opit­tu ar­vos­ta­maan työn­te­koa. Isä­ni Pek­ka­kin tu­lee yhä töi­hin kuu­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa ja aa­mui­sin en­nem­min kuin minä.

La­to­mä­en työ­huo­neen sei­näl­lä on ke­hyk­sis­sä isoi­sän­sä saa­ma työ­to­dis­tus La­pu­an Säh­kös­tä vuo­del­ta 1946, jol­loin tämä läh­ti pe­rus­ta­maan omaa säh­kö­a­lan yri­tys­tä. Vai­kut­ta­vin on teks­tin lop­pu­lau­se: ” Eri­koi­ses­ti suo­sit­te­lem­me työn­joh­ta­ja La­to­mä­keä, jol­la on in­nos­tus­ta alaan­sa, tai­toa koh­del­la oi­kein alai­si­aan ja hyvä am­mat­ti­tai­to.”

– On näis­sä ol­lut it­sel­le­kin oh­je­nuo­raa. Meil­lä on nyt noin 15 hen­gen työ­yh­tei­sö ja en­ti­set työn­te­ki­jät, elä­ke­läi­set, ovat jelp­pi­mäs­sä. On­han se kä­sit­tä­mä­tön­tä... mies poh­tii.

– Kun it­se on an­ta­nut täl­le kaik­ken­sa, yh­tään enem­pää en pys­tyi­si an­ta­maan, niin kyl­lä täs­sä on vie­lä ka­ve­rit vie­rel­lä, jot­ka on teh­nyt sen sa­man ja ne on tääl­lä töis­sä. Hat­tua pi­tää nos­taa kai­kil­le.

? Viikon kysymys ?

? Viikon kysymys ?