Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Anu Piri ja Si­nik­ka Kes­tin­mä­ki, kam­paa­mo La­pu­an Pää­pai­kan pit­kä­ai­kai­set kam­paa­jat, ovat tut­tu kak­sik­ko mo­nel­la la­pu­a­lai­sel­le. Ei­kä pel­käs­tään la­pu­a­lai­sil­le. Piri lu­et­te­lee, et­tä heil­lä käy asi­ak­kai­ta muun mu­as­sa Du­bais­ta, Lon­toos­ta ja Is­ra­e­lis­ta saak­ka. Jo­kin La­pua-yh­teys kau­em­paa tu­le­vil­la toki useim­mi­ten on. Lo­mal­le tul­laan vaik­ka­pa van­hem­pien luok­se en­ti­sel­le ko­ti­seu­dul­le. Sa­mal­la reis­sul­la käy­dään tu­tul­la kam­paa­jal­la, vaik­ka sit­ten maa­il­man ää­ris­tä. Pää­o­sa asi­ak­kais­ta on toki pit­kä­ai­kai­sia la­pu­a­lai­sia va­ki­oa­si­ak­kai­ta, jot­ka ar­vos­ta­vat hy­vän työn laa­dun li­säk­si luo­tet­tua suh­det­ta.

– Kyl­lä täs­sä työs­sä ihan tu­lee ys­tä­vik­si mo­nien kans­sa ja syn­tyy sel­lai­sia ih­mis­suh­tei­ta, joi­ta ar­vos­taa. Se on yk­si tär­keä osa tätä työ­tä, asi­ak­kaat ovat työn suo­la ja so­ke­ri. On myös pal­jon muu­ta, jon­ka an­si­os­ta viih­tyy vuo­des­ta toi­seen, yrit­tä­jä Piri ker­too.

Työ it­ses­sään an­taa vaih­te­le­vuut­ta päi­viin.

– Ai­na voi lei­ka­ta tai sit­ten vär­jä­tä ja vä­lil­lä tuo­lis­sa is­tuu mies­kin hius­ten­leik­kuus­sa. Sit­ten teh­dään per­ma­nent­te­ja, meil­lä ne ei­vät ole iki­nä men­neet pois muo­dis­ta ja nyt­hän nii­tä on taas teh­ty enem­män.

Asi­oi­den muo­dik­kuu­den tai il­mi­öi­den kans­sa voi näh­dä ajan mit­taan muut­tu­via tren­dit, mut­ta moni asia vaan ”py­syy ja pa­ra­noo” la­keuk­sil­la.

– Me ol­laan teh­ty koko ajan esi­mer­kik­si nii­tä per­mik­siä, jo­ten tai­dot nii­den te­koon ovat py­sy­neet hy­vin hal­lus­sa.

La­pu­an Pää­paik­ka on juh­li­nut tänä vuon­na yri­tyk­sen 30-vuo­tis­ta tai­val­ta.

– Se on pit­kä ai­ka yri­tyk­sel­le, mut­ta no­pe­as­ti ai­ka on men­nyt. Juh­lis­tim­me etap­pia tuo­te­ar­von­noil­la ja muil­la tem­pauk­sil­la, työn­te­on ohel­la. Täy­te­kak­kua ei viit­tit­ty tän­ne kaik­kien kar­vo­jen jouk­koon tuo­da, Piri nau­raa ker­to­es­saan tou­ko­kui­ses­ta juh­la-ajan­koh­das­ta.

30 vuo­teen mah­tuu mo­nen­lais­ta. Asi­ak­kaat ja työt ovat vaih­te­le­via, mut­ta yrit­tä­jän työ­hön si­säl­tyy it­ses­sään­kin hy­vin­kin eri­lai­sia hoi­det­ta­via asi­oi­ta. Lai­das­ta lai­taan.

– Yrit­tä­jä­nä saa ol­la mo­ne­na ja mo­nes­sa roo­lis­sa ja se te­kee työs­tä hy­vin mie­lek­kään. Saan ol­la luo­tet­tu­na kuun­te­li­ja­na asi­ak­kaal­le, työ­ti­lan sii­voo­ja­na päi­vän päät­teek­si ja vä­lil­lä vaik­ka put­ki­mie­he­nä. Kaik­kea näi­tä te­kee ihan mie­lel­lään, kos­ka sel­lai­nen kuu­luu yrit­tä­jyy­teen.

Piri pe­rus­ti yri­tyk­sen 1990-lu­vul­la sa­moi­hin ai­koi­hin, kun lama kur­jis­ti.

– Hain työ­paik­ko­ja val­mis­tu­mi­sen jäl­keen mut­ta sil­loin vaan joka pai­kas­sa lai­tet­tiin ih­mi­siä pois. Sii­nä tuli sit­ten eteen ti­lan­ne, et­tä mi­täs jos pis­täi­sin oman yri­tyk­sen pys­tyyn.

Työ­pa­ri­na Pi­ril­lä on ol­lut pit­kään Si­nik­ka Kes­tin­mä­ki. Tu­tus­ta ja luo­te­tus­ta kol­le­gas­ta mo­lem­mat ovat iloi­sia. Työ­pa­ri on avuk­si ar­jes­sa ja esi­mer­kik­si lo­mien pi­tä­mi­nen su­juu kä­te­väs­ti hie­man vuo­ro­tel­len. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä ajas­ta, kun lap­set oli­vat pie­niä.

Työ­pa­ri on myös hyvä muis­tut­ta­ja pie­nis­sä, mut­ta lop­pu­vii­mek­si pit­käs­sä juok­sus­sa isois­sa asi­ois­sa.

– Meil­lä on sel­lai­nen so­pi­mus, et­tä ai­na jos toi­nen nä­kee esi­mer­kik­si, et­tä työ­a­sen­nos­sa on kor­jaa­mi­sen va­raa, niin pi­tää huo­maut­taa. Työ­a­sen­toi­hin kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ja sa­moin kam­paa­mos­sa käy­tet­tä­viin ai­nei­siin. Me ai­ka her­käs­ti olem­me jät­tä­neet vä­hän­kin är­syt­tä­vät tuot­teet pois. Sekä asi­ak­kai­den et­tä myös it­sem­me ta­kia. Me­hän tääl­lä olem­me koko päi­vän, jo­ten pi­tää ol­la hyvä ja ter­veel­li­nen työ­ym­pä­ris­tö. On­nek­si kaik­ki on men­nyt sen suh­teen hy­vin.

Jak­sa­mi­seen aut­taa myös se, et­tä huo­leh­tii li­hak­sis­ta ja käy esi­mer­kik­si hie­ro­jal­la.

– Pie­nel­lä päät­tä­väi­syy­del­lä sitä voi teh­dä joka päi­vä it­sel­leen jo­tain pa­laut­ta­vaa.