Tä­män leh­den kes­ki­au­ke­a­mal­la on jut­tu Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een sai­raa­la­kou­lun la­pu­a­lais­läh­töi­ses­tä reh­to­ris­ta Tuuk­ka Rait­tiis­ta. Ju­tun­te­ko sai al­ku­sy­säyk­sen, kun pää­dyim­me ke­vääl­lä pu­hei­siin hä­nen työs­tään ja sen si­säl­lös­tä. Sii­tä syn­tyi­kin pit­kä kes­kus­te­lu, ja mie­hen aja­tuk­set kas­va­tuk­ses­ta ja las­ten kans­sa toi­mi­mi­ses­ta kuu­los­ti­vat jol­la­kin ta­val­la raik­kail­ta ja toi­saal­ta ta­val­li­sil­ta.

He­rät­te­le­vä lau­sah­dus alan am­mat­ti­lai­sel­ta on esi­mer­kik­si se, et­tä mit­kään on­gel­mat kou­lus­sa ei­vät rat­kea sil­lä, et­tä han­ki­taan yhä li­sää näp­py­lä­tyy­ny­jä te­na­vien is­tut­ta­vak­si – eli et­tä li­sä­tään vi­ri­ket­tä ja haus­kuu­tus­ta.

Mitä rik­ko­nai­sem­paa elä­mää, han­ka­lam­paa ole­mis­ta, sitä enem­män tar­vi­taan Rait­tiin mie­les­tä ai­van ta­val­lis­ta, ru­tii­ni­no­mais­ta ar­kea. He­rä­tään aa­mul­la, syö­dään, läh­de­tään kou­luun. Kuun­nel­laan ja kun­ni­oi­te­taan kou­lus­sa ole­via ih­mi­siä. Tul­laan ko­tiin, teh­dään läk­syt, har­ras­te­taan, ol­laan vaan. Ajois­sa nuk­ku­maan.

On vai­kea sa­noa, mik­si me ai­kui­set em­me osaa tai us­kal­la lap­sil­le tar­jo­ta ta­val­lis­ta ar­ki­ryt­miä il­man jat­ku­vaa viih­dy­ket­tä. Mah­taa­ko se osin joh­tua sii­tä, et­tä em­me sii­hen tyy­dy it­se­kään? Kai­ken­lai­nen ekst­ree­mi it­sen­sä hu­vit­ta­mi­nen ja te­ho­kas suo­rit­ta­mi­nen on ny­ky­ään suo­sit­tua ja tren­di­käs­tä. Olem­me opet­ta­neet ai­vom­me ja­no­a­maan jat­ku­vas­ti uu­sia vi­rik­kei­tä ja te­ho­kas­ta suo­rit­ta­mis­ta. Seu­raa­va lau­se on ihan ai­to, suo­ra lai­naus inf­lu­ens­se­ril­ta, joka au­liis­ti myön­tää ole­van­sa en­dor­fii­ni­kou­kus­sa: ”--kek­sin lu­ke­mi­seen uu­den ulot­tu­vuu­den, ni­mit­täin luin kir­jaa kän­ny­käl­tä sa­mal­la kun tamp­pa­sin cros­st­rai­ne­ria ja kuun­te­lin tek­noa.” No huh huh. Kuu­los­taa ai­van kau­he­al­ta.

Mis­sä vä­lis­sä meis­tä tuli täl­lai­sia? Ja mi­ten täs­tä opi­taan pois? On tur­ha toi­vo, et­tä lap­set tyy­ty­vät ta­sai­seen ar­keen, jos ai­kuis­ten elä­mä on yh­tä vou­ho­tus­ta.

Tar­ja Ko­jo­la
@la­pu­an­sa­no­mat.fi