Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Eija Peltolan voi kohdata kesällä erilaisissa yleisötapahtumissa ja nypätä hihasta.
Mira Uusihauta-Koivu
@lapuansanomat.fi
Infarkti tuli ikävän ja voimakkaan närästyksen tunteella Eija Peltolan omalle kohdalle. Noista vuonna 2008 tapahtuneista ja ilmitulleista ensioireista hän ei vielä osannut ajatella sen kummempaa, vaikka oma isä oli saanut nuorena sydänkohtauksen. Eija oli 49-vuotias, kun infarkti iski. Hän muistelee nyt noita tapahtumia.
– Olin varannut aamuksi auton huollon ja lähdin sen takia ajoissa liikkeelle. Sitten tunsin kovaa närästystä ja ajattelin, että pitää uusia resepti. No siitä sitten työterveyteen ja siellä oli sattumalta sisätautien lääkäri, jonka pakeille pääsin. Hän hoksasi heti mikä juttu saattoi olla kyseessä, koska sydänfilmissäkin näkyi jotain häikkää.
– Vielä siinäkin vaiheessa emmin, kun minulle sanottiin, että sairaalanmäelle pitää mennä. Kysyin, että no pitääköhän sinne jäädä ja kun arveltiin niin, niin tietysti siinä heti miettimään, että mitä pitää sitä ennen tehdä. Nyt se jo vähän hymyilyttää oma suhtautuminen. Lähdin siinä sitten käymään töissä ensin mutta totesin, että en jaksa millään kävellä, vaikka työpaikka oli aika lähellä. Siitä taksilla sairaalaan ja se oli sitä vekoa selvä.
Sairaalassa kävi huono tuuri, pallolaajennuksessa tarvittava laite oli rikkoutunut edellisen potilaan kohdalla. Peltolaa lähdettiin kuskaamaan kiireesti Tampereelle. Siellä hänelle tehtiin pallolaajennus ja asennettiin stentti.
– Minulla oli yksi 100 prosenttinen tukos ja muita pienempiä. Mutta matkassa oli tuuriakin, kun asian laita hoksattiin työterveydessä nopeasti.
Jokaisen sydäntapahtumaan sairastuneen tarina on erilainen ja omanlaisensa. Jokaisen on selvittävä ja käsiteltävä sitä omista lähtökohdistaan. Vertaistuki on kuitenkin isossa roolissa monen kohdalla. Siihen tarpeeseen on myös Eija Peltola käytettävissä. Hän on keväällä aloittanut Sydänliitto ry:n Sydän-Suomen alueen vertaistukihenkilönä. Peltola toivoo, että mahdollisimman moni uskaltaisi ottaa yhteyttä, myös läheiset voivat ottaa yhteyttä. Kaikki eivät toki halua.
– Ihmiset ovat erilaisia ja osa ei halua jutella, mutta osa kaipaa niin sanottua ulkopuolista kuulijaa ja meitä vertaistukijoitahan velvoittaa vaitiolo. Emme puhu kenenkään asioista kenellekään muulle.
Yhteyttä vertaistukihenkilöön voi ottaa Sydänliiton verkkosivulta löytyvällä lomakkeella. Toinen vaihtoehto esimerkiksi Lapualla on mennä Sydänyhdistyksen tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
– Toimin myös Lapuan Sydänyhdistyksen hallituksessa ja sydänyhdistyksen tapahtumissa minuun saa yhteyden. Ja sitten voi aivan hyvin vain nypätä hihasta, kun näkee minut jossain. Sillä hetkellä ei välttämättä tarvitse keskustella, koska tilanne ei ehkä anna myöten, mutta voimme sopia rauhallisen tapaamisen.
Joka kunnassa ei ole vertaishenkilöä. Lapualaiset ovat siis etulyöntiasemassa.
– Aivan joka kunnassa ei ole Sydänliiton vertaistukihenkilöä, joten siinä mielessä Lapualla on nyt asiat hyvin. Minuun saavat toki ottaa yhteyttä kaikki tarpeen tullessa, yli kuntarajojen.
Miten hänen oma arkensa nyt sujuu?
– Aivan ookoo. Lääkityshän minulla on nyt. Ennen sairastumista ei ollut mitään lääkkeitä, sitten tuli roppakaupalla.
Sairastuminen oli aika yllätys, vaikka sukurasite oli tiedossa.
– En ollut sellainen, että elintapojen takia olisi voinut pelätä infarktia. En polttanut, en juuri käyttänyt alkoholia, ylipainoakaan ei juuri ollut. Korkeaa kolesteroliakaan ei ollut. Stressiä kyllä oli siinä kohtaa.
Nyt hän menee eteenpäin elämänasenteella, että "päivä kerrallaan".
– Välillä tsemppaan monissa asioissa mutta välillä otan rennommin.
Jälkeenpäin ajatellen oireita oli silloin, mutta nyt ne on vasta ollut helpompi huomata.
– Olin esimerkiksi maastotöissä ja siinä muistan ylämäessä miettineeni, että jaksanko nousta jyrkkää mäkeä työtarvikkeiden kanssa. Se tuntui kummalliselta silloin ja sitä vain selitti syömättömyydellä ja juomattomuudella. Nyt ymmärtää, että kyse oli jo jostain ihan muusta silloin.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?